1.7.2013

Tunnetko tyypin? - We are all humans.

Allekirjoittanut on viettänyt sangen koirapitoisen viikonlopun kehissä - ilman omia koiria.

Eilen lauantaina istuin kehäsihteerinä ja sain ilokseni tuomariksi itseni kaltaisen, hyvin puheliaan australialaisen. Hän tykkäsi kommentoida koiria ja arvosteluja ihan "itsekseen", ilman, että olin mitenkään pyytänyt tai edes toivonut moista.

Jo päivän aluksi puitiin omat rodut ja kertoessani, että olen whippet-ihminen, hän alkoi kertoa omasta mielityypistään rodussa. Keskustelun kuluessa hän kertoi vuolaasti arvostelemisesta ja siitä, että "Joskus sitä itsekin ihmettelee, mitä on oikein tullut tehtyä" ja jatkoi vapauttavalla lauseella: "We are all humans".

Olimme samaa mieltä siitä, että eräässä rodussa vapaat, ulottuvat takaliikkeet olivat "kortilla". 
Toisessa rodussa taasen oli hauskaa kuulla, kuinka erään yksilön kohdalla tuomari heti totesi: "This is going to win today". Taisimme olla siinä kohtaa junnunartuissa. Kieltämättä koira - yhtään rotumääritelmää tuntematta - oli täynnä laatua ja tasapainoa. Ja niinhän siitä sitten tuli ROP.

Nauratin tuomaria lounas- ja kahvilippujen kohdalla. Ne olivat postimerkkiäkin pienemmät. Totesin, että "In Finland we have so few trees".

Harmi sinänsä - hyvä näyttelyttäjien kannalta, toki - arvostelut olivat niin pitkiä ja monisanaisia, että kymmeniä koiria meni vallan "ohi". Ei niitä ehdi katsoa, kun kynä sauhuaa. Tuomari oikein erikseen sanoi, että "They have paid so much", joten hän halusi arvostella koirat sangen monipuolisesti ja -sanaisesti.
Ehtiikö siinä pyörittäväkään juuri koiriin keskittymään, kun lippulappua on sinne ja tänne täytettävänä. Päivän päätteeksi virheitä ei onneksi löytynyt kumpaisenkaan kirjanpidosta, joten siltä osin täydellinen päivä.

Sain kuulla selityksen sille, miksi "coming and going" -liikkeet ovat englantilaisille tuomareille niin tärkeät: kehät ovat todella pieniä ja koiria yleensä hyvin paljon. Tilaa ei juuri ole liikuttaa niitä ja siksi usein koiria vain liikutellaan mennen tullen; em. liikkeet painottuvat. Tuomari myös kertoi, että Englannissa rodun tuomariksi voi tulla esimerkiksi arvostelemalla "vain" tietyn määrän rotua. Vaikkapa 100 dalmatialaisen jälkeen -riippumatta siitä, miten rodun on tehnyt - saa ko. rodun täydet arvosteluoikeudet.
Hän tunsi suomalaisen tuomarietiikan hyvin ja kehui koulutustamme. Kun päivän päätteeksi kerroin yrittäväni tuomarikurssille ja silmätestin kakkososion rotuna olevan dalmatialaisen, hän intoutui vuolaaseen selitykseen, josta päällimmäisenä mieleen jäivät "long lines" ja "fluent mover".
Samainen tuomari "kauhisteli" turpeita ja turhan vahvoja (nyky)vinttikoiria; whippet ja greyhound etunenässä, ja toivoi niille vinttikoiramaisuutta kurveineen ja pitkine linjoineen.

Vinttikoirista dalmatialaiseen.
Olin sopinut kehänlaitatreffit muutamien kurssilaisten kanssa tälle päivää Tuusulaan. Kouluttajana ja rodun saloihin tutustuttajana toimi Matti Luoso. Lukuisat - pilkulliset - kysymykset alkoivat heti sinkoilla. Kuka kurssilaisista tuijotti vaaleita silmiä, kuka pilkkujen muotoa ja ryhmittymistä. Puitiin myös etuosia, ja jälleen kerran sidottuja (!) takaliikkeitä. Itse huomasin melkolailla heti tuijottavani tasapainoa seistessä - mikä sitten heti kostautuikin, koska Matti koiria melko hyvin tunsi; Katso miten se liikkuu! Moni seistessä tasapainoinen ja tyypikäs koira "antoikin" itsestään sangen vähän liikkeessä. Kohtuullisen terverakenteinen koirakaan ei vain kyennyt ulottuvaan ja vaivattomaan liikkeeseen; usein juuri takapotku jäi alle ja takaliike oli siksi sangen töpöttävää.

Tunnetko tyypin?
Koirasilmätestin kakkososiossa meidän tulisi sijoittaa 5 dalmatialaista tyypin, rakenteen ja liikkeiden mukaan paremmuusjärjestykseen. Tänään näimme hieman etumatalia, hieman takakorkeita ja hieman raskaita tyyppejä muiden muassa. Joku oli junioriksi jo turhan massava, toinen avoimeen luokkaan liian ilmava ja kevyt. Tasapaino erottuu - mutta erottuuko se aina selvästi? Vai tarvitaanko 3 juoksukierrosta, riittääkö yksi? Näetkö juuri siitä kohdasta kehää, missä istut, parhaiten? Kiinnitätkö liiaksi huomiota vaaleisiin silmiin, pilkkujen liialliseen yhteneväisyyteen, liian syvään rintakehään vaiko hieman kevyeen luustoon? Tulisiko katsoa kokonaisuutta seistessä, täydellistä pään muotoa vaiko etuosan puutteita? Onko polvikulma tarpeeksi vahva ja hyvä?

Mistä se tyyppi muodostuu?
Tietenkin kaikesta edellä kirjoitetusta, mutta omalta kohdaltani on jälleen sanottava, että koiran ollessa edessäni, saatoin kiinnittää huomiota "vain" polvikulmaan, reiden leveyteen tai alalinjaan. Toki pyrin katsomaan niitä kaikkia yhdessä, mutta KYLMÄ totuus on se, että "we are all humans"; tyyppi aukeaa vain rotua tuntemalla ja sitä seuraamalla. Ei 30:n dalmatialaisen katsominen sitä ihan heti avaa.

Jo tuomarikokelaalta vaaditaan paljon.
Tämän asian kanssa painin päivittäin. En paljon valehtele, kun sanon, että basenjin rotutyypin tunnistamiseen ja ymmärtämiseen minulta meni kuusi vuotta. Whippet aukeni ehkä jotakuinkin samassa ajassa. Greyhound on mennyt "siinä sivussa"; haen rodusta paljon samaa kuin whippeteistä; kurveja ja tyyliä.
Nyt meiltä odotetaan, että dalmis sisäistyy parissa kuukaudessa. Vaikka olenkin omistanut yhden pilkkunokan, ei se kyllä auta yhtään. Ja jos tänään näinkin "seistessä tasapainoa", kyllä Matilta tuli heti kuitti: "Katso, kun se liikkuu" ja "Katso kotona vielä videot". Seistessä näyttävä koira ei enää liikkeessä puhuttelekaan.
Tänään juurikin olin tunnistamaisillani sen oikean tyypin, vahvuuden ja mittasuhteet, mutta se koira, jonka luulin olevan oikeaa tyyppiä ja sitä mitä haetaan, ei ollutkaan sitä liikkeessä.

En katsonut pilkkuja, en silmiä, en pigmenttiä, en hakenut särmiötäkään, yritin hakea oikeata tyyppiä ja vahvuutta. Mutta: "Katso, kun se lähtee liikkeelle. Älä sitä kuvaa, kuvaa tota" -kaikuu korvissani. Tunnistatko oikean tyypin ja poimit yhden kehäkierroksen aikana sieltä parhaan liikkujan?

Päivän palaute?
Ihan hyviä kysymyksiä kysyit. Ja minua tietenkin lohduttaa se, että olen kuullut koulutuspalautetta jo valmistuneista tuomareista, jotka kysyvät "ihan samalla tavalla" rodun koulutustilaisuuksissa; "Onko toi vähän? Siis voiko olla noin? Käykö tuommoinen? Onko sillä hieman?"
Näytteilleasettajat odottavat/toivovat paljon tuomareilta. Tänään aiheellinen kysymys oli "näetkö koiran pilkuilta"? Nähdä kokonaisuus, yksityiskohdat ja mahdollisten virheiden läpi. Siinäpä combo.
Ei ole täydellistä koiraa, tuskin on täydellistä tuomariakaan?


Christel Abborre kirjoitti Facebookissa tänään:
Muista...
Että kykenet enempään kuin olosuhteistasi voisi päätellä.
Että olet pelkojasi suurempi.
Että olet menneisyyttäsi vahvempi.

On erilaisia tapoja katsoa koiraa. 
Suomalainen tuomarikoulutus tunnetaan maailmalla, meillä ei "coming and going" riitä. Se, kuka meistä vastaa parhaiten kaikkiin vaatimuksiin jää nähtäväksi. Tunnenko -tunnistanko- tyypin - ja osaanko nähdä ja kuvata sen oikein? Sanovat, että koirasilmää joko on tai ei ole. Uskallan olla hieman eri mieltä. On ERILAISIA tapoja katsoa koiraa. Kuka katsoo kokonaisuutta, kuka yksityiskohtia. Joku hienosti molempia. Jokatapauksessa meillä jokaisella kokelaalla on oma, persoonallinen selkäreppu selässä, josta ammennamme näkemyksemme. Voimme YRITTÄÄ nähdä sitä, mitä toivotaan ja halutaan, mutta vaikka emme näkisikään TOIVOTTUA näemme kukin omalla, persoonallisella tavallamme koiran ja sen tyypin. Koettua ja elettyä ei kukaan voi meiltä viedä, ei ehkä kyseenalaistaakaan? Se, onko se oikein tai juuri sitä mitä halutaan, jää nähtäväksi.

We are all humans.

kuvituskuva Tuusula NAT - omasta 1g kansiosta

1 kommentti:

carelca kirjoitti...

Hieno tutkielma erilaisista roduista ja hyvät kommentit. Hyvä näin ja hyvää jatkoa toivottaen!