Olen ollut Eviraan puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä jo useamman kerran, mutta vielä on vain odotettava lopullisia avaustuloksia.
Itsesyytökset ovat olleet kovia ja niin kauan kuin "lopullista vastausta ei ole" ne jatkavat kalvamistaan.
Yritän kovasti katsoa kohti tulevaa ja pinnistää murheen keskellä kohti valoa ja muistella Hulaa niin kuin hän varmasti tahtoisi häntä muisteltavan; ilolla.
Hula "vain" oli niin suuri persoona, että vie varmasti oman aikansa ennen kuin nieleskely loppuu.... Hulan jälkeensä jättämä AUKKO on järkyttävän suuri ja iso, niin arjessa kuin laumassakin.
ARKI kuitenkin jatkuu ja nykyisen lauman: Virin, Hupin, Luxin ja Huiman kanssa mennään päivä kerrallaan eteenpäin.
Onneksi ne vievät tuttuun tapaan happihyppelyille ja säiden oltua suopeita on taas marssittu tuttua ja mukavaa reittiä Porttipuistoon ja takaisin.
Sain jossain välissä laskettua viimevuoden lenkitkin ja mehän tehtiin taas uusi ennätys! Ei mikään MEGAlomaaninen, mutta kuitenkin. 2011 marssittiin 1908,5 km ja 2012 1917,3 km! Kiitos pojat!
Kaksi kuukautta meni yli kahdensadan; toukokuu 208,3 km ja elokuu 204,4. Kaksi kuukautta alle sadan; helmikuu 94,7 km ja joulukuu 96,5. Yhteislukema 1917,3 jaettuna 365:llä tekee 5,25 km päivä. :)
Tänään sitten pitkästä aikaa otin lumisateeseen Canonin mukaan ja tällaista tallentui kameran kortille tällä kertaa:
Haluan vielä kerran kiittää minua ja laumaamme surun keskellä muistaneita. Ihanaa, kun olette jaksaneet kuunnella ja tukea.
Hulan muisto elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti