Älä tule meidän metsään!

Blogithan ovat avautumista varten, eikö?

Olemme löytäneet uuden n. 3-4 kilometrin mittaisen lenkin, joka on osittain peltojen välissä kulkevaa ulkoilutietä, osin metsän siimeksessä -yhä ulkoilutietä- ja loppuosa kaduilla käppäilyä. Vaan nythän on lystikkääksi lenkit heittäytyneet: eilen vastaan tuli iso monirotuinen ynnä rouva ja hihnassa oleva toinen monirotuinen -yhdennäköisyyden perusteella veljekset. Toinen juoksee suoraan niskakarvat pörhöllä "keskuuteemme" ja rouva siinä sitten yritti huudella kaveria luokse. Nyt pääsi jo toinenkin irti. Ihmettelin siinä sitten mm. "Sulla ei taida ollakaan kuin yksi hihna" "Juu ei ole, ei tää toinen ole mun koirakaan". "Ei nää ole vihaisia. Ei pidä ottaa montaa koiraa jollei verenpaine kestä" jne. rouva kiljui häipyessään metsän siimekseen ja koirien vihdoin seuratessa häntä. Hetki sitten oli keskelle tietä pysähtynyt rouva mäyräkoiran kanssa jolle tokaisin tuttuun tapaan: "Sun on varmaan helpompi ohittaa meidät yhden koiran kanssa kun meidän teitä"? "Joo, mutta tää ei suostu liikkumaan (kyseessä siis mäyräkoira) ja sitten kun mä vedän tän liikkeelle tää pääsee valjaista läpi". Että semmoista.

Samalle uutuusreitille tänäänkin. Ja siellähän se rouva tulee jälleen irrallaan olevan monirotuisen kanssa vastaan. "Ai se olet sinä" sanoo rouva ja alkaa taas epätoivoisen luoksekutsumisen. Väistämme reilusti reitin sivuun ja monirotuinen tulee laumaani kiinni jälleen pörhistelemään ja tekee myös yhden hyökkäyksentapaisen. Menen itse väliin ja tokaisen koiralle: "Menes nyt siitä mäkeen" ja koira lähti kuin ihmeen kaupalla emäntänsä perään.

En sitten voinut olla huutamatta perään, että "Miksi pidät sitä irti"? "Tämä on metsää, kyllä metsässä saa pitää koiraa irti. Koiralla on paljon hauskempaa olla irti, noilla sunkin koirilla olisi paljon hauskempaa, jos ne saisi olla irti!" Jepjep. Tokaisin takaisin, että "Minulla ei periaatteessa ole mitään sitä vastaan, että koira on irti (ja pitää hauskaa MEIDÄN kustannuksella) mutta koiran pitäisi kyllä olla silloin hanskassa ja hallinnassa". "Minulla on ollut koiria yli 60 vuotta" Vastasin: "Sangen pitkä aika ottaen huomioon, ettei sulla ole (tämäkään) koira hallinnassa" Rouva: "Älä tule tänne meidän metsään ja meidän teille, täällä ulkoilee kolme todella aggressiivista koiraa ja täällä on supia, kettuja, susia (ja mitä hän nyt luettelikaan)". "Kyllä nämä minunkin on ihan kilpakoiria ja saavat juosta valvotusti irti". "Ei se näyttelykoiran elämä ole mitään elämää, koirahan on lemmikki, sen kuuluu olla lemmikki!!"

Suu kävi aina asuntoalueelle asti ja dippasin vielä hetkeksi pihaan, ja rouva riemastui (paikalla myös eilinen mäyräkoira omistajineen): "Sä olet huutanut hänellekin!!" Seuraavaksi uhattiin soittaa poliisia, jonka toivotin toki tervetulleeksi paikalle ja viimeinen lause onkin painokelvoton jonka ko. rouva loihe lausui. (lauseessa viitattiin eläimiinsekaantumiseen)

Nyt tuli paikalle kaksi sauvakävelevää rouvaa, jotka kertoivat tämän monirotuladyn olevan riidoissa koko taloyhtiön kanssa. Niinpäniin.

Jäin sitten taas tapani mukaan miettimään. Meistä jokainen haluaa tietenkin olla ja mennä kuten haluaa ja tahtoo ja oma koira on aina se rakkain sesse ja omistajahan tekee kaikkea älytöntä (kuten pitää koiraansa jatkuvasti irti) "rakkaudesta" jne. En minäkään pidä mitenkään erityisesti siitä, että joku ulkopuolinen puuttuu koiranpitooni ja puolustan tietenkin viimeiseen tappiin omaa tapaani pitää koiriani. Sitä minä en kuitenkaan jaksa ymmärtää, että koiraa tietentahtoen pidetään irti, kun on päiväkotilapsellekin selvää, ettei koira ole minkäänlaisessa hallinnassa.

Eiköhän meistä ihan jokainen halua lenkkeillä lupsakasti -hänkin- aiheuttamatta jatkuvasti kanssakävelijöille ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja hermostumista? Joskus on omankin lauman kanssa ollut pöljiä tilanteita; olen kuitenkin mielestäni ottanut opiksi ja reilusti viimeistään seuraavan kerran kohdatessamme pyytänyt anteeksi aiheuttamaani mielipahaa ja sekasortoa. Koiravihaa on muutenkin tarpeeksi ja tällaiset "Tämä on meidän metsä, älä tule tänne kuljeskelemaan" -henkiset rouvat eivät ainakaan hälvennä sitä. Hiekkatieltä on joitakin satoja metrejä metsään; miksei koiraa voisi pitää hihnassa metsäpoluille asti? Koiran omistaminen on tänä päivänä yhä enenevässä määrin muiden huomioonottamista. Tätä rouvaa koirineen muiden huomioonottaminen ei tunnu juurikaan koskevan. Minä, mun koira ja meidän metsä(tie). Muut ulkoilkoon täällä meidän ehdoilla!

Kuvan koira ei liity juttuun. Kuva Googlen kuvahaulla: "monirotuinen", ei kuvaajatietoa saatavilla.