29.11.2009

New International Champion!


Gema, Bicolour Tourmaline Dominija (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) has gained C.I.B -title!

Gema is now SBIS C.I.B LT & LV & EE & Balt & RU JCh & LT & LV & EE & Balt & RU & BY & MD & RKF Ch Bicolour Tourmaline Dominija.

Well done & congratulations Asta & Gema, we are very proud!

Hyvin sanottu!


Satuin istumaan autossa suomenkielinen poppikanava auki, kun toimittaja (mies) intoutui räyhäämään kanavalla koskien Sofi Oksasen viimeaikaisia kommentteja. Nuori mies oli erittäin kiihtynyt ja pystyin kuulemaan ja näkemään sen syljen määrän mikä studioon lensi hänen inttäessään lausetta "menköön takaisin Viroon" uudelleen ja uudelleen.

Jäin siinä sitten oikein miettimään moista kiihtymistä ja yksioikoista "kannanottoa" Sofi Oksasen sanomisiin, joista tämän päivän Helsingin Sanomissa toimittaja Mikko Lehtonen kirjoitti: "Kirjailija ei sanonut mitään, mitä tanskalaiset eivät olisi jo tienneet ja tutkijat todistaneet".

Toimittaja Mikko Lehtonen jatkaa kolumnissaan:

Eppu Normaali sanoi Murheellisten laulujen maassa (1982) saman kuin Oksanen tästä pohjoisesta ja kylmästä maasta. Eppujen oli tarkoitus ironisoida kansallista itsesääliä, mutta ryhmän aikaansaannos kohosi nopeasti uusien kansallislaulujen kaanoniin. Viikolla yhtye pokkasi Suomi-palkinnon.

Kaikkien suomalaistenkaan ei ole pakko pitää kaikesta kotimaassa näkemästään ja kokemastaan eikä mielipiteitään tarvitse välttämättä pitää omana tietonaan, kun joku kerran kysyy.

Yksioikoiset tulkinnat Oksasen sanomisista tekivät suomenmielisille yhtä kaikki helpoksi nousta puolustamaan loukattua kansallista kunniaa.

Kiintoisaa kyllä suomalaisuus näyttäytyi puolustuksen puheenvuoroissa kovin monoliittiseksi. Vääriksi koettuja stereotypioita vastaan noustiin toisilla stereotypioilla.

Suomi-kuvasta Oksasen esiintymisen yhteydessä huolestuneet voisivat miettiä, millaisia Suomea koskevia stereotypioita he itse toiminnallaan tuottivat. Huonoa suomalaista itsetuntoa koskevat stereotypiat tuskin hälvenivät kohun myötä.


Kuva helsinki.fi, Toni Härkönen


27.11.2009

Varokaahan väkäsiä! Päivitetty 28.11.


Tuo aiempi postaus sisälsi kirjoituksen joukkoon lisäämiäni väkäsiä, eli pienempi kuin ja isompi kuin. No kas kummaa ja jihuu, Blogger sekosi! Ennen tekstin julkaisua tuli jonkinlainen HTML-varoitus, jota pähkäilin otsa rypyssä. En osannut taas tietenkään tehdä heti simppelisti ja oikein vaan painoin julkaise-nappia vulgaaristi.
Teksti oli ihan sillisalaattia.

Ja eikun korjaamaan parhaan taitoni -tai taidottomuuteni- mukaan. Nimittäin esimerkiksi vasemmasta freimistä katosivat kaikki luukut ja lokerot ja painuivat sivun alalaitaan suoraan jonoon, päällekkäin!
Olisin toiveasiakas tietokonetuelle; "Mitä nappia painoitte, kun yrititte palauttaa asetuksia"? Minä; "En kyllä yhtään muista".

Sain laatikot paikoilleen ja blogin suht normaalin näköiseksi, mutta tästä kirjoitusikkunasta on kadonnut esim. tekstin väritysnamiska kokonaan. Siis jos haluaa maalata osan tekstiä ja painaa sen nappulasta vaikka pinkiksi. Minne lie katosi. Samoten kun lisään nyt kuvaa, niin se tulee esinäkymään koodijonona, näkyen toki itse lopullisessa postauksessa kuvana. Aiemmin se näkyi kuvana myös luonnoksessa.

28.11. Nukuttuani yön yli päätin pähkäillä asiaa uudemman kerran. Kokeilin ensin vaihtaa blogipohjaa ja palata takaisin tähän vanhaan -ikäänkuin palauttaen näin asetukset- ja sitten palasin tyhjään tekstiruutuun Tekstit-osioon ja ihmettelin yhä laatikon yläosasta puuttuvia elementtejä. Hiphei, keksin painaa "Luo" -nappia ja lukuisat kuvakkeet palautuivat! Jostain syystä tekstinkirjoitustilassa oli aktiivisena "Muokkaa HTML-koodia" -tila.
Mitä tästä opimme? Tekstin joukkoon lisätyt väkäset sotkevat Bloggerin käyttämän HTML-koodin ja tiettyyn asuun tarkoittamasi teksti voi olla jotain ihan muuta. Yrittäessäsi korjata asiaa tuletkin painaneeksi vähän niitä sun näitä nappeja ja sitten onkin jo paljon enemmän sekaisin kuin pelkkä teksti.....
Väkäsetöntä viikonloppua kaikille bloggaajille!

Suomi-Cup listaus - all coursing Whippets 2009 listed.


Vuonna 2009 maastoissa juosseet whippetit on listattu Suomi-Cup -tilastoon ja tuloksiin. Listalta löytyi useita Hupin ja Hulan lapsia ja vieläpä sangen hienoilla sijoituksilla!


Mittoihin menevien (bitches smaller/or 47 cm) listalta löytyi sijalta
40. Jagodas Girouette (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly)
Listalla yhteensä 67 narttua. 67 bitches on the list.

Mittoihin menevien (males smaller/or 51 cm) listalta löytyi sijalta
24. Gaselle´s Get On (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Gaselle´s La Scala)
48. Jagodas Gros Bonnet (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly)
Listalla yhteensä 52 urosta. 52 males on the list.

Ylikorkeiden narttujen (bitches bigger than 47 cm) listalta löytyi sijalta
20. Jagodas Groseille (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly)
Listalla yhteensä 35 narttua. 35 bitches on the list.

Ylikorkeiden urosten (males bigger than 51 cm) listalta löytyi sijalta
6. Gaselle´s Top Spin (Ch Carry On Ramblin´Man x Gaselle´s Sempre Amore) Kutsutaan Suomi-Cup kilpailuun 2010!
11. Gaselle´s Tiger Woods ( - " -) Varasijalla Suomi-Cupiin 2010!
20. Monetblue (Ch Scheik´s Comando x Nicoret´s Happy Smile)
32. Gaselle´s Top Shot (Ch Carry On Ramblin´Man x Gaselle´s Sempre Amore)
Listalla yhteensä 45 urosta. 45 males on the list.


Above is listed all Hupi/Hula/Viri -related Whippets which ran in lurecoursing competitions this year. As you can see in 4 different classes ran alltogether 199 Whippets.
Most pleasant results gave us Hulapuppies from Gaselle´s -litter. Papu, Gaselle´s Top Spin, is invited to Suomi-Cup -competition and he is going to show his talent among other Best of the Best next spring!

Well done ALL Hula- & Hupipups and ofcourse also my dear Luxi, Monetblue, which is sired after my Ch Scheik´s Comando.

Kuva Antti Ruotsalo. Vasemmalla Monetblue, oikealla Gaselle´s Top Spin valmiina lähtöön. On pic above left Monetblue and right Gaselle´s Top Spin ready to take off.

22.11.2009

Aktiivisia ohikulkijoita.


Otsikkoonhan ei oikeasti kuuluisi pistettä. Mutta kuten minulla on selkärangassani neandertalinaikainen jäänne eli ylimääräiset kylkiluun aiheet niin otsikossani on mainostoimistoaikani aikainen jäänne eli piste.

Jäänteistä Metsolaan. Jotenkin äkkiseltään luulisi, että Metsolan kaltaisella omakotialueella, missä ihmiset oleilevat pihamaallaan enemmän ja vähemmän läpi vuoden, läppä lentäisi solkenaan. Pihamaalta toiselle ja siitä riittäisi ohikulkijoillekin.
Aina silloin tällöin joku toki haravan varrestaan huuteli; "onks sulla kakkapusseja" ja "älä kuseta niitä koiriasi meidän aitaa vasten". Yleisimmillä lenkeillämme sensijaan tuli harvakseltaan jalankulkijoita vastaan. Korson keskustaan suuntautuvalla lenkillä yleisimmin, mutta eipä juuri tullut jäätyä suustansa kiinni. Joskus tuli nopeastikin vastattua näihin yleisimpiin kysymyksiin; "onko noi kaikki sun" ja "eikö sulla mene hihnat koskaan solmuun"?

Ja jollei nyt tulisi vallan väärää käsitystä alueesta Korso-Metsola-Mikkola, niin kyllä siellä mukavasti tepsutteli menemään sielläkin ja pääsääntöisesti saatiin kuulla ihan leppoisaa ohikulkijaläppää.

Mutta täällä!

Jään vähintään kerran/lenkki suustani kiinni kuulemaan ohikulkijan oman koiran ienongelmista, kuinka se söi aina keväisin ruohoa, kuinka siltä lähtee kauheasti juuri nyt karvaa ja kuinka se ei ole koskaan vihainen kenellekään muulle koiralle. Tai vastaavasti kertojan keuhkoihin liittyvistä ongelmista, masennuskausista, selittämättömästä kutinasta ja erilaisista allergioista. Onpa Herätkää-lehden jakajatkin strategisesti kysyneet ensin koiristani niitä näitä ja sitten ojentaneet lehden kiinni nenääni; "Täällä on todella paljon hyviä artikkeleita ihmisten rahaongelmista ja kuinka he ovat selvinneet niistä". Is it that obvious - näkyykö se päälle päin?

Eilisaamu oli yliveto. Lelu Laukkanen, tuo kovanonnen koira. Ikää alkaa olla plakkarissa 12 ja nyt epilepsian ja sydänvaivan päälle saatiin vielä varvasvaivakin. Tassu on ollut teipissä viikon verran. Lenkit on koko laumalla olleet minimissä mutta eilen aamulla tuuppasin Lelun kämppikselle ja lähdin itse neljän muun kanssa tepsuttelemaan pitempää lenkkiä.

Olin kävellyt arviolta 100 metriä kun hymyilevä mummukka huudahti kohdallamme; "Missä yksi on"? Saatuaan vastauksen mummeliini kertoi ihanasta lenkkeilysäästä ja siitä, että vaikka onkin lämmin, hänen on pakko pitää käsineitä. Toivottelimme toisillemme mukavaa päivänjatkoa.

En ehtinyt marssia kuin saman verran Heppahaantietä eteenpäin kun vanhempi pariskunta kysyi otsa rypyssä: "Yksi koira puuttuu"?

Koko lenkin lopun, eli 2,8 kilometriä odotin seuraavaa kysyjää, koska sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta. Kolmatta Lelua etsivää mummukkaa tai pariskuntaa ei kuitenkaan enää osunut kohdalle. Sensijaan oravia sitäkin enemmän!


13.11.2009

Ohikulkija heitti läpän.


Jota Hupikin kuvassa naureskelee. Luxi muassaan.

Tepastelin aamusella laumani kanssa metsänviertä. Sikaria poltteleva vanhempi herrasmies pysähtyi kohdallamme kysyen:

-Tiedätkö mitä maailmassa on kaikken vähiten?
-??
-Koirien haistelemattomia persuuksia.
-No siinähän oli oikein päivän pläjäys, hymyilin takaisin.
-Juu, en minä millään pahalla sanonut.
-No ei, kyllä maailmassa on ihan liikaa vakavia ja huumorintajuttomia ihmisiä.
-Mulla on kotona sellainen, sanoi mies ja jatkoi verkkaisesti matkaansa.

12.11.2009

Otsikossa pysymisen vaikeus - aihe Whippetin loukkaantumisherkkyys jatkuu


Kautta kouluvuosien taistelin otsikossa pysymisessä. Jos koetehtävän kysymys oli kouluaikana Mikä on Suomen pääkaupunki? -sain sen alle vaikka koko konseptin täyteen tekstiä. Tarvittaessa kävin läpi kaikki Helsingin kirkot ja torit sekä Mannerheimintien taksitolpatkin.

Otsikossa pysyminen tuottaa minulle yhä suuria vaikeuksia. Jollain tapaa kai koen, että ei mitään asiaa voi sanoa tai selittää simppelisti ja lyhyesti. On aina taustoitettava ja tarvittaessa pohdittava asiaa joka kantilta. Onpa ongelmia ollut joskus koevastauksissa "toisinkinpäin"; eli kun ylioppilaskirjoitusten uskontoaiheinen kysymys oli Ortodoksinen jumalanpalvelus -selitin sen kulun aasta ööhön. Ja taas kokonaisen konseptin täyttäen. Opettaja säälitteli minua jälkeenpäin, kun olin niin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti selittänyt MITÄ ortodoksisessa jumalanpalveluksessa tapahtuu, mutta en MIKSI. Pisteet jäivätkin tämän kysymyksen ja vastauksen osalta heikonlaisiksi.

Traumansa kullakin.

Tästä nyt sitten jouhevasti aasinsiltaa allaolevaan pitkään sepustukseen koskien whippettien loukkaantumisherkkyyttä. Olin taustoittanut taas muhevasti ja selittänyt lähinnä erilaisia vammoja, jotka whippettiä voivat vaania.

Tänään kaivoin kirjahyllystäni esiin ELL-kansion, jossa on tallessa kaikki koirieni eläinlääkärikuitit sekä moninaiset epikriisit.

Minulla on ollut vinttikoiria -whippettejä ja greyhoundeja- vuodesta 1990. Ensimmäinen whippet minulle tuli 1990 ja ensimmäinen grey vuonna 1995.
Laskin kaikki erilaisista onnettomuuksista johtuneet purema- ja osumavammat (mm. lasinsirun aiheuttama tassuvamma, törmäyspuremat, luun aiheuttamat riidat, oksan aiheuttama kylkihaava), jotka ovat johtaneet eläinlääkärikäyntiin:

- yhteensä 11 kpl. Vuonna 1997 2 ell-käyntiä, 1998 4 käyntiä, 1999 1 käynti, 2000 2 käyntiä, 2001 1 käynti, 2004 1 käynti.
- ontuman vuoksi ell-käyntejä 3 kpl; vuosina 2000, 2003 ja 2004.

Listassa -ja laskelmissa- ei ole itse hoitamiani ontumia ja erilaisia haavoja, mutta koska niiden vuoksi ei ole tarvinnut vaivata eläinlääkäriä kertonee se osaltaan siitä, että monet vammoista ovat olleet lieviä tai hyvin lieviä.

Isonkin lauman kanssa pystyy elämään vauhdikasta ja virikkeellistä elämää kisoineen ja lukuisine irtipitoineen vaihtelevassa maastossa ilman, että vammoja syntyy!
Kovin yleistä vammautuminen ei siis olle, jos 20 vuodessa erilaisten loukkaantumisten takia olen päätynyt eläinlääkärin pakeille yhteensä 14 kertaa. Tarkalleen laskien 0,7 käyntikertaa/vuosi.


Oheisessa kuvassa hämmästelen jatkuvaa otsikossa pysymiseni vaikeutta.

Kuva Antti Ruotsalo.

8.11.2009

Tietolaari - Whippetin loukkaantumisherkkyys -ja muuta knoppitietoa.


Mietin tovin, mistä seuraava Tietolaariaihe. Äkkiäkös tuo sitten pätkähti päähäni, kun kotonani piipahti rotuun hurahtanut mahdollinen uusi harrastaja; liki ensimmäinen kysymys kuului: "Kuinka herkästi nää loukkaa itseään"?

Niinpäniin. Ei tähän, kuten ei niin moneen muuhunkaan whippettiin liittyvään kysymykseen - ja uskomukseen- voi vastata yksiselitteisesti, tai ainakaan kovin lyhyesti.

Lähdetäänpä siis ensin pohtimaan whippetin sporttista ja sprintterimäistä ulkomuotoa ja olemusta. Whippet on rakentunut ja jalostettu, jalostunut, lyhyisiin sprinttimatkoihin. Kaikki sen ulkomuodossa ja fysiikassa on aerodynaamista, rasvatonta, karvatonta, esteetöntä. Päätä myötäilevät ruusukorvat, joista monet -koiraihmisetkin- ajattelevat niiden osoittavan epäluuloa, eivät whippetillä ole sitä, vaan liki kalloa, päänmyötäisesti asettuneena, korvat ovat whippetille tyypillisessä asennossa ja mahdollistavat sille omalta osaltaan sen huippunopeuden -ja aerodynaamisen ulkomuodon. Jos korvat olisivat pystyssä tai liehuisivat sen juostessa "miten sattuu", ne yksinkertaisesti olisivat tiellä ja haittaisivat sen maksimaalista juoksusuoritusta.
Jalkojen väliin aikojen saatossa jalostunut häntä saattaa sekin viestittää joillekin rotua tuntemattomille arkuudesta, mutta sekin on siellä omalla paikallaan syystä. Pois tieltä ja pyörii propellina perässä vain jarrutustilanteessa.
Whippetillä -kuten kaikilla vinttikoirilla- on poikkeuksellisen korkea hemoglobiiniarvo. Tavallisella tassuntallaajalla se on n. 150-160, greyllä jopa yli 200, whippetillä liki 200. Pumppu on n. 30% suurempi kuin normikoirilla. Rasvaprosentti olematon, parhaimmillaan 0. Karva on lyhyttä ja tiivistä; yhtäkaikki; kaikki on rakentunut sprinttijuoksemista silmälläpitäen.

Tämän tiivistelmän jälkeen pääsemme siihen, että kun whippet on irti, oli se sitten omalla tontilla, jalkapallokentällä, metsässä, koirapuistossa, niityllä, pellolla... se juoksee luontaisesti lujaa ja riippuen paikasta/alustasta hiekka pölisee, sammal lentää, oraat lakoavat, oksat katkeilevat.. -ja riippuen omistajasta, osa nauttii näkemästään, osa peittää silmänsä, osa katsoo kauhusta muualle, osa ristii kätensä.

Whippet ei tunne juurikaan sanaa "juoksahtelu" päästessään vapaaksi; se ottaa ilon irti HETI ja NOPEASTI ja tyydyttää juoksemisen himonsa aina sata lasissa ja täysillä. Toki riippuu koirasta, mahdollisesta laumasta, juoksuseurasta ja fiiliksestä, että mennäänkö fudiskentällä sata lasissa sen seitsemän kierrosta laitoja myöten vai onko viikolla juostu jo kuudesti irti ja keskitytäänkö tällä kertaa enempi ruohon syöntiin ja kanien kikkareisiin, mutta parhaimmillaan ja pahimmillaan spiidaus toteutetaan ns. sydämen kyllyydestä.

Omistaja tekeekin karhunpalveluksen whippetilleen kantaessaan sitä sen ensimmäiset elinkuukaudet sylissä ja varoen kaikkia mahdollisia juoksutuspaikkoja, koska "tää on niin arka" tai "tää pelkää". Jos otat whippetin, oli se sitten rata- tai näyttelylinjainen, se on luotu juoksemaan ja ihan kahdeksanviikkoisesta asti!
Jossain määrin voisi ehkäpä ihan todistetustikin väittää, että antamalla whippetin irroitella irti kahdeksanviikkoisesta lähtien vaihtelevassa maastossa luo sille loppuelämän edellytyksiä väistää, hallita kroppansa, kääntyä ja siten kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla juoksemaan hyvin, oikein ja hallitusti.
Ehkei ole olemassa statistiikkaa onnettomuusherkkyydestä harvoin irtipääsevän whippetin ja harva se päivä päästelevän välillä, mutta äkkiseltään koira, joka on saanut kehittää motorisia taitojaan pienestä pitäen kontra koira, joka pääsee irti kerran vuodessa, aina vappuna -on aina juoksutaidoiltaan ja fysiikaltaankin paremmassa kunnossa ja sen edellytykset suoriutua sprinttaamisesta ilman loukkaantumisia on huomattavasti parempi.

Mitään päteviä päätelmiä ei tietenkään voi tehdä; tee näin ja koirasi säilyy ehjänä tai älä tee näin ja koirasi loukkaantuu vakavasti ensimmäisessä kisassaan. Mutta hankkiessaan sporttisen ulkomuodon omaavan whippetin olisi hyvä luoda sille edes jossain määrin sellaiset puitteet, missä se pääsee toteuttamaan itseään. Vaikka ei koskaan kilpailisi sen kanssa yksissäkään maasto- tai ratakisoissa.
Tämän pitkän insertin jälkeen voi yrittää alkaa listata whippetille sattuvia ja osuvia, rodulle tyypillisiä vammoja. Erilaiset lihasvammat lienevät niitä, joita whippetille yleensä "sattuu". Revähdys ja venähdys etunenässä. Mm. ranteet ovat kovilla ja erilaiset ranne- ja varvasvammat ovat yleisimpiä. Varpaisiin kohdistuu suuri rasitus mm. jarrutettaessa ja nivelsiteet ovat kovilla kuin myös erilaiset hiusmurtumat vaanivat. Omassa laumassani -kop kop kop- olen välttynyt suurilta ja vakavilta vammoilta, mutta erilaisia ontumia on laumassani sattunut joitakin -ja erilaisista syistä. Milloin on ollut ranne turvoksissa, milloin varvas. On onnuttu voimakkaasti päivä-pari, nilkutettu, kevennetty. Ravattu puhtaasti nurmella mutta onnuttu voimakkaasti asvaltilla, kovalla alustalla. Yleisesti ottaen "harmittomat" ontumat paranevat mainiosti levolla, joskin lepo voi tarkoittaa kilometrin lenkkeilyä kaksi-kolmekin viikkoa. Aika tunnetusti kultaa muistot ja vaikka ontuma on sattuessaan ollut sangen ikävä ja harmittava tapaus ja aiheuttanut suuriakin lenkkeilyjärjestelyjä, aina niistä on selvitty.

Varpaaseen tai ranteeseen voi kehittyä suurikin nivelnesteen aiheuttama turvotus ja vaikka ontuma olisi jo ohikin voi nivelen normalisoituminen viedä useita viikkoja, jopa 5-6 viikkoakin.

Olematon rasvaprosentti ja lyhyt ja tiivis turkki altistaa sekin erilaisille vammoille. Koirapuistossa ei tarvitse kuin kaverin kulmahampaan osua sopivasti kohdilleen ja kyljessä voi olla kahden euron kokoinen reikä. Periaatteessa useimpia pintavammoja ei tarvitse lähteä tikkauttamaan eikä niihin hakea antibiootteja, kotiapteekin turvin selviää sangen hyvin. Toki jos haava on syvä, on se syytä tikkauttaa ja hakea siihen lääkekuuri. Pintavammat, isotkin, hoituvat säännöllisellä puhdistuksella, Bacibactilla ja päivittäisellä siteen vaihdolla. Fixomull stretch on ihan ehdoton whippetihmisen hankinta!

Whippeteillä, kuten mm. greyhoundeilla, on olemassa alttius imeä anturoihin kiviä. Omassa laumassani oli pitkään vain yksi koira, jolla tätä sangen hankalaa vaivaa ilmeni. Sittemmin, tänä kesänä, myös kaksi muuta laumani jäsentä onnistui imaisemaan pienenpieniä hiekanjyviä anturoihinsa. Olen ollut huomaavinani, että hiekanjyvän anturaan menoon tarvitaan erityisen kuuma ilma, kuuma asvaltti ja muutenkin otolliset olosuhteet. Koira ontuu silloin sitkeästi ilman "mitään syytä" ja anturasta löytyy tarkasteltaessa mikroskooppisen pieni musta piste.

Viime talvena laumassani koettiin uusi ilmiö; juoksutettuani koiriani isolla pellolla missä lunta oli koiriani kainaloon asti, yksi koiristani oirehti jälkeenpäin virtsaamalla verta. Kovan rasituksen jälkeen sen lihakset vapauttivat myoglobiinia ja kaksi juoksemisen jälkeistä virtsaa oli verisiä. Myoglobiini on lihaksissa toimiva veren hemoglobiinia vastaava yhdiste, joka kuuluu lihaksen normaaliin aineenvaihduntaan ja jos lihakset menevät kovasti "hapoille", voi myoglobiinia erittyä virtsaan.

Vitoskynnen vieressä oleva ns. jarrunappula voi olla myös juostessa kovilla. Omissani kahdella koiralla on taipumusta nirhauttaa nappulat verille juoksutettaessa niitä esim. hiekalla tai kovalla soralla. Tämä vaiva paranee yleensä hienosti ihan itsestään ja ilman sen kummempia toimenpiteitä.

Kaikenkaikkiaan whippet on sangen terve rotu ja mitä mainioin lihaksikas ja virtaviivainen koirakaveri. Se ei kärsi monen lajitoverinsa tavoin lonkkaviasta, kyynäräongelmista tai ns. PEVISA-vioista. Sen ulkomuoto ja olemus toki vaatii omistajaltaan ymmärrystä niin sen käyttötarkoitusta kuin sielunelämääkin kohtaan ja edellyttää uskallusta antaa sen juosta aika-ajoin irti -kun koira on parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossa on loukkaantumisriskikin pienempi.
Whippet on kaunis, virtaviivainen koira, mutta sitä ei suinkaan ole tarkoitettu pidettäväksi ja elämään pumpulissa!

Kuvasta kiitos Antti Ruotsalo.

7.11.2009

Hupi makes my days more funny -and keeps my Canon busy!


Hupi, Ch Twyborn Philadelphia & such a typical portrait of him.


He looks such a pretty!


And has found a special place to sleep, atop of a colourful pillow.


Hupi zzzzzzzzz....


What a enjoyment!


Special pictures!


This picture has been taken about 500 m from us. And with great help of Canon Power Shot S5 IS.
A crow keeps watch at the roof of S-market, beside finnish flag. I think this pic is very influential, don´t you agree?

In spotlight: Lelu!


Lelu, Zootsuits Night Flights and his black nose & beautiful paws!


Lelu´s relaxed look .


Mostly seen sleeping position what comes to Lelu!

Luxi loves yoghurt!


Luxi, Monetblue, likes a lot licking yoghurt straight from a cup.


Danone can be easily stuck in nose...


And it is so thick yoghurt (!), only tongue keeps it in place!