Minä kun olen lukeutunut niihin ihmisiin, jotka toisinaan hämmästelevät ihmisten röhiä ja flunssia, että "kuinka nyt taas"? Näin se pilkka sitten osuu omaan nilkkaan ja nyt olen saanut äimistellä omaa flunssaputkeani.
Kaksi kuukautta sitten oli Peijakseen asti vienyt flunssa ja nyt se iski taas! Nyt flunssa kaatoi kirjaimellisesti sänkyyn, sillä tämänkertaisen yskimisen ja aivastelun muassa tuli pyörrytystä ja heikotusta oikein olan takaa ja läimäisi se mukaan kuumettakin. En edes muista, koska olen viimeksi ollut kuumeessa!!!??? Parhaimmillaan -tai pahimmillaan- mittari huiteli 37,8 asteessa ja eilen illallakin vielä kiipi 37,2 asteeseen. Sitten sammuikin uutukaisesta mittaristani patteri, joten olen nyt siinä vakaassa uskossa, että "lämmöt ovat ainakin laskussa". ;D
Järkyttävän huonoa omaatuntoa olen lepäillessäni ja hikoillessani vällyjen alla kokenut siitä, että sähköpostit jäävät vastaamatta... Toisaalta, nykyinen hektinen elämä on osoittanut sen, että harva ihminen posteihin vastaa kovinkaan reaaliaikaisesti. Onpa oma ennätykseni koneella yli vuoden roikkunut sähköposti, johon laatikon siivouksen yhteydessä hiljan vastasin.
Eipä silti, ykkösenä mieltä on harmittanut tietenkin se, että koirat ovat olleet luvattoman huonolla liikunnalla tiistaista lähtien. Koska minua ei saanut karanteeniinkaan, sairastui myös kämppis ja oli sairaslomallakin, joten koiria on heitetty nyt kahtena päivänä autolla juoksemaan. Ja kyllä sitä energiaa on ollutkin, herranjestas sentään!
Eilen olimme Korson pienehkössä puistossa palelemassa, tosin koirat riepottivat puistossa ollutta bordercolliepentua sydämensä kyllyydestä pakkasesta välittämättä. Tälle tuntemattomalle koiranomistajalle 10 pistettä ja papukaijamerkki, koska hän ei esim. ottanut koiraansa syliin, vaan sytyttipä tupakan ja hymyili iloisesti seuratessaan tämän erittäin reippaan pennun menoa. Meteliä ja menoa siis riitti ja lähdin välillä jo viemään laumaani muualle puistoon, mutta tämäpä vanuttunut ja limaantunut 5-kuinen puppis jolkotteli iloisena perässä; "lisää, lisää!"
Olin niin hämmentynyt omistajan käytöksestä, että kysyin ihmeissäni; "onko sinulla ollut aiemmin koiraa"? Ei bordercollieta, mutta joku koira kyllä oli aiemmin ollut. Hänen silmänsä vain loistivat, kun omat whippettini olivat kaikki hänen pentunsa "kimpussa" ja pitivät järkyttävää älämölöä.
Tänään sitten kirmasimme Ankkapuistossa väistellen alueella antoisasti hiihtänyttä leidiä. Hän veti ison kentän ympäri varmaan 35 kierrosta siinä ajassa kun omat poikani laukkasivat puistoa reunasta reunaan.
Jaa´a. Hommia siis odottaa koneella, ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Muutamia meilejä olen onnistunut jo ns. ajatuksella lähettämään, suunnittelemaan vähän yhtä mainosta ja kai sitä kameran korttiakin pitäisi alkaa taas purkaa...
Pitäkää itsenne lämpiminä, älkää tarpoko maastohousuissa (missä taitetut lahkeet) lumihangessa niin kuin meikäläinen. Laskokset nappaavat lunta sisäänsä ja lumi alkaa jossain vaiheessa nilkan lämmössä sulaa. Pian housut ovatkin märkinä aina polveen asti ja rämpiminen märissä lahkeissa ei mitenkään kovin hauskaa ole! Älkää myöskään hyppikö aamun sarastaessa yöpukusillanne pakkassäässä korjaamassa pihamaan kikkareita. Suositan lämmintä pukeutumista ennen ryhtymistä ko. puuhaan. ;)
Hyvää ja mukavaa ystävänpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti