1. Omakotitalo suurella tontilla
Tällainen asumismuoto on tänään harvassa. Tontti ei ole missään suhteessa tontin perällä nököttävään tönöön, jossa hyvässä lykyssä on 2 huonetta ja pieni wc käsisuihkulla. Kuitenkin vuosien varrella tonttia on jaksettu hoitaa ja siellä voi olla erillinen havupuualue, japanilainen puutarha ja edesmenneen ajokoiran aitaus koirankoppeineen. Asujia harvoin näkee ja heillä riittääkin yllin kyllin puuhaa omalla pihallaan, ja varsinkin sen perällä. Talolta saattaa olla pitkähkö matka tielle ja jos joskus näetkin omistajan postilaatikolla, häntä kiinnostaa vain postilaatikkonsa sisältö, ohikulkevat koirat omistajineen eivät heitä kiinnosta eivätkä hetkauta. Heillä on tärkeämpääkin puuhaa. Ja olihan sitäpaitsi postilaatikossa kauan odotettu esite pihalle rakennettavista vesialtaista.
2. Omakotitalo suurehkolla tontilla
Tästä talosta jo vähän näkeekin tielle. Jos sattuu ihan kahvipöydässä istumaan kun ohikulkeva koira nostaa jalkaa tontin juureen, ei mene kuin minuutti ja asukas on kadulla vislaamassa: "korjaa noi koiras jätökset, prkl".
3. Omakotitalo maltillisella tontilla
Tonttia ei paljon ole, mutta sekin mikä on, on sitäkin arvokkaampaa. Tuijat peitetään säntillisesti harsoilla keväällä ja pihaa haravoidaan aktiivisesti. Koska pihalla puuhastellaan usein ja näkyvyys tielle on hyvä, voi haravoinnin lomassa kysyä puolihuolimattomasti ohi kulkevalta koiranomistajalta; "onhan sulla kakkapusseja". Ja jos nähdään koiranomistajan heittävän kakkapussin tontilla sijaitsevaan roska-astiaan, voidaan koivunoksien leikkuun lomassa huutaa iloisesti; "vie se kakkapussi omaan roskiksees". Samalla, kun rasvataan autotallin saranoita, voidaan puuttua ripeästi tontinvierustan tuijaa haistelevan koiran käytökseen; "älä tosiaankaan kuseta sitä koiraas meidän tuijia vasten". Kun vastaat vain pysähtyneesi niistämään nenääsi, saat kuulla asukkaan "tulevan tarkastamaan asian".
Tässä asumismuodossa on nähtävissä myös tuijottaja-asukkaita. Osa ei vaivaudu edes esittämään tekevänsä jotain pihankunnostustöitä, vaan he astelevat reippaasti ihan tontin reunaan seisomaan sotilaallisen ryhdikkäästi ja tuijottavat sinua ns. murhaavasti. He ovat aikojen kuluessa huomanneet, että tiukka ja otsan rypistävä tuijotus ajaa saman asian kuin huomauttelu. Koiranomistajat kiristävät tahtiaan ja vetävät häpeillen koiria perässään.
4. Omakotitalo pienellä tontilla
Tässä ryhmässä on "mielenkiintoisimmat" asukkaat. He ovat onnistuneet ostamaan kalliilla lainarahalla -tai sitkeästi säästäen- hulppean omakotitalon, jonka ympärillä on tonttia minimaalisesti. Jopa niin vähän, että kun keväällä riivit kukkapenkistä kuolleita kasvinosia, saattaa takapuoli osua vastapäisen talon seinään.
Keväällä, kun he ostavat Rakesta kevätlannoitteita he uusivat samalla koirankieltomerkit. Niitä on naulattu piha-aitaan, teipattu postilaatikkoon ja vielä varmuudeksi laitettu pari kepinnokkaan, ettei vain kukaan koiranomistaja saisi sellaista käsitystä, että koirien pissattaminen olisi luvallista Heidän Nurmikollaan.
Samalla, kun he tomistavat yläkerran makuuhuoneen ikkunassa liinavaatteita, he huutavat tienoo kaikuen; "älä ulkoiluta niitä rakkejasi meidän tontilla". Kun vastaat olevasi heidän tontiltaan neljän metrin päässä, he uhkaavat tulla tarkistamaan asian tai vakuuttavat; "kyllä mä näen". Koska heidän oma tonttinsa on minimaalisen pieni, he alkavat vaivihkaa hallinnoida myös vastapäistä kaupungin puistoaluetta tai joutomaata. Eteisen ovi on varmuudeksi raollaan, jotta siitä voi syöksyä reaaliajassa huutamaan koiranomistajalle sääntöjä, lakeja ja ukaaseja.
5. Satunnaiset huomauttelijat
Tämä on vaarallisin ryhmä, ja siihen kuuluvat eivät välttämättä asu omakotitalossa, vaan kenties paritalossa, pienkerrostalossa tai pienessä rivitaloyhtiössä. Heitä on kaikkialla ja kun tähän asukasryhmään kuuluvalla on huono päivä, saa koiranomistaja yleensä kuulla kunniansa. He esittävät syvän paheksuntansa katsomalla sinua pitkään, saattavatpa naurahtaakin ohi kulkiessaan ja ovat aina valmiita ihmettelemään ääneen, "kuinka jollain voi olla noin monta koiraa". Heitä suhahtaa ohi pyörällä ja ehtivätpä vauhdistaan huolimatta huomauttaa: "onko pakko kävellä noin leveästi". He kävelevät sinua vastaan sauvakävelijärintamassa ja vaikka kuinka päätät ja ajattelet, että sinullakin on oikeus tienkäyttöön koirinesi, huomaat väistäneesi ojaan ja nivelsiteesi rusahtaneen. Taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti