Hienoa! Mukavaa saada palautetta!
Persoonallisia piirteitä -triidissä ei ollut mitään tiettyä "syytä" siihen, että Juku tai sen tavat jäivät pois. Kuten olen tuonut teksteissäni esiin, kirjoittaa ei pitäisi samaan aikaan kun puhuu puhelimessa tai katsoo American Idolsia. Ja koska en ole niitä lyhytsanaisimpia tyyppejä, on vain pakko joskus laittaa se lopullinen piste, ennen kuin postaus venyy kuin 20-henkisen perheen pullataikina.
Juku kun on 2-vuotiaana vielä hieman kirjoittamaton lehti. Se on näennäisrauhallinen, viilipyttymäinen ja ainakin esittävinään kovin aikuista, kunnes se on taas ilkikurinen vekkuli. Laumastani ainoa, jota pitää juoksuttaa irtiollessa koppa päässä, koska se on Hupin vauhdin katkaisija. Tosin Luxi on nykyään ruvennut laittamaan lusikkaansa soppaan tässäkin kuviossa; ja katkaisee Jukun torpedointiyritykset Hupia kohtaan; joka siis haluaisi vain juosta.
Jukun tapoihin kuuluu myös tepastella ympäri kämppää lelu suussa ja urista, kaula korkealla ja naama ylväästi pystyssä; "Mullapa onkin suussani kämpän kovin lelu, kuunnelkaa, se vinkuukin". Jukusta tekee Jukun myös se, että se EI halua nukkua peiton alla. Ei missään olosuhteissa. Liekö siihen aivan liian kuumaverinen? Se omaa aivan erityisen tavan käydä nukkumaan siten, että se rojahtaa tyynyilleni niin hyvässä kulmassa, että verho irtoaa nipsuistaan... Sitten se pelästyy verhon "romahtamista" päälleen ja lähtee harmistuneena toiseen huoneeseen odottamaan, että verho asennetaan uudelleen.
Lisäksi jos ulkoilemme sille oudossa maastossa/paikassa, se vinkuu tasaisin väliajoin huoltaan; "missä me olemme, minne me olemme menossa"?
Kaikenkaikkiaan melko harmiton veikko, joka syttyy tuleen ja paloon Tuomarinkartanon radalla tai maastokisoissa!
Kuvissa Juku torpedoi Hupin mekastusta omalla pihamaallamme ja Hupin esittäessä sille vastalauseensa ilveilyn muodossa, Juku ikään kuin katsoo takaisin; "En se minä ollut".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti