31.12.2025

Samuita muistellen.

Totisesti voi vuorokaudessa sattua vaikka ja mitä.
Jouluaattona kaikki oli vielä hyvin, mutta seuraavana päivänä mustat pilvet purjehtivat illan tullen laumamme ylle. Kun kävin äsken Samuin kuvia läpi oli ensimmäinen ajatukseni niitä selatessa, että "herranen aika sentään, kuinka komea se oli"! Upeita tilannekuvia ja tunnelmia tulvi verkkokalvoilleni kuva toisensa jälkeen ja veden valuessa silmistäni aloin tallentaa niitä Samuin kuvamuistotarinaksi tänne jaettavaksi ja muisteltavaksi.

On todellakin eriasia menettää "vanha koira" kuin yhtäkkiä joutua nuoren koiran kanssa rankkojen ja raskaiden - lopullisten - päätösten eteen.
Valmistautuminen vääjäämättömään oli hyvin lyhyt ja koko läpikäyty nopea sairastaminen äärimmäisen rankka. On hyvin pysäyttävää nähdä kuinka yhdessä hetkessä vahva ja voimakas koira hiipuu väsyneeksi, vetämättömäksi, eristäytyväksi ja pahoinvoivaksi.

Toinen ajatukseni kuvia selatessa olikin, että MITKÄÄN sanat eivät riitä kuvaamaan Samuita.
Kuinka upea, monipuolinen, iloinen, salskea, väkivahva, kaunis, tasapainoinen, hauska, kaikkia ja kaikkea rakastava, positiivinen, sosiaalinen, avarakatseinen, avoin, rakastava, rakastettava, hurmaava ja eloisa ja valoisa se oli olemukseltaan!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja miten iloinen - ja samalla surullinen - olin lukiessani lukuisia saamiani viestejä joissa Samuita muisteltiin ja sen äkillistä menehtymistä murehdittiin. Samui kosketti monia ja varmaankin voisi sanoa, että kuka sen ikinä tapasikin ja vietti hetkenkään sen kanssa - niin sai erityisen whippetin kosketuksen. Ja mikään ei ollut sen jälkeen enää kuin ennen.

Ihaniin, Samuimaisiin kuviin ja tunnelmiin!


Tätä en voinut vastustaa. 
Pieni Samppa Linna - jäljellä oli vain Vivienin kuulusteluun vastaaminen "Miksi haluat juuri tämän pennun" ja niin koitti toinen matkani Englantiin,  lokakuussa 2018.


Tämä ominaisuus pysyi Samuissa loppuun asti. Sen lempinukkupaikka oli aina tyynyjen takana - jollei  peiton alla, kiinni kyljessäni.


Sitten vähän stäkkitreeniä. Samui asettui aina kauniisti ja tasapainoisesti raajoilleen.



Niin tyypillinen Samui. Suoraan syliin, haliote ja runsasta pussausta!


Maastokisoissa joskus jossain. Myös äitiä halittiin aina runsaasti ja pussattiin runsain pusuin!
© Tilda Koskinen


Suoraan päin, kohti, eteenpäin - Samuin motto. Oli sitten edessä pelto, vettä tai kallio. Sinne!


Kovin tyypillinen kuva Samuista. Ollaan Virossa ja päästin Samuin hetkeksi irti. Sitten mentiin!


Tässä hakunilalaisissa maisemissa. Sama motto. On mentävä, kovaa!


Pienen hetken voi seisahtua jos näkyisi antilooppi tai kaksi. 


Ja seisahtumisen ja tuumailun jälkeen taas mennään! Samui pölyttää!


Jossain päin Baltiaa. Aina voi myös hieman pyrähtää rantavedessä.
Samui oli muuten siitä(kin) erityinen irtipidettävä, että vaikka se meni ja tuli ja viuhtoi, otti ilmavainua ja metsästi - niin se myös tuli kutsuttaessa luokse! Ehkei ihan sillä sekunnilla, mutta max kolmen sekunnin viiveellä kuitenkin. Aina oli mukava tulla ja saada karkki - sitten voi taas pyrähtää!


Aina kuvauksellinen, eteerinen, voimakas, iloinen, menevä, vahva Samui!


Jiihaa - lelua ehtii myös aina pyydystämään. Ennen kuin takana oleva Capri ehtii!
© Risto Kääriäinen


Kovin tyypillinen Samuin irtiolokuva.


Kuten tämäkin. Yhdessä Salsan kanssa iloittelua Palangassa!


Ja sitten suomalaisissa peltomaisemissa. Joskus on ihan kamerakin pysynyt Samuin vauhdissa.


Venyyyyyyy! Samuilla oli aina aikaa, silmää ja voimaa kiitää!
© Tuula Heino-Kyllönen




Tyypillinen Samuikuva tämäkin. Rennosti kehän laidalla pötkötellen ja aikaa tappaen. Samuita ei mikään stressannut eikä ympäristö haitannut, koskaan.

© Kristina O. 



Upea koskematon friistäkki.
Kuva puhuu tässäkin enemmän kuin 1000 sanaa.
Kuvasta ei ole poistettu minun oikealla näkyvää varjoani, ei pantaa, ei hihnaa. On vain kaunis, vapaasti kaikilla raajoillaan seisova koira, Samui. 


Ogressa vuonna 2019.
Samui PU3 ja BIS2-juniori. Tuomari Gabriela Veiga, Portugali

Kuvassa kaikki junioriluokan urokset
© Kristina O.



Nuori Samui letkeänä.
© Jaana Jyläntö



Samui ROP 2020 Rakvere, Viro
tuomari Dina Korna


Kaunis.
© Antti Ruotsalo


Samui osasi ottaa ilon irti. Kaikesta ja kaikkialla.


Kaunis Samui ruusujen keskellä.


Ihana Emmi nuoren Samuin kanssa kehässä.


Samuilla oli runsaasti intoa myös juoksuhommeleihin.
Se vain oli hidas ja sillä oli taipumusta radalla pään veräjään lyönnin jälkeen (?) widerhommiin ja kellotukset ei oikein olleet sen puolella. Mutta intoa piisasi senkin edestä. Kyllä koppi kolisi kun Samppa odotti pääsyä vieheen perään.
© kuvaajan nimi kadonnut (ilmoita!)


Upea, Samppamainen tilannekuva radalta!
© Antti Ruotsalo


Kotioloissa Samui oli levollinen, rentoutunut, lempeä ja kotoilusta pitävä. Se rakasti auringossa köllöttelyä ja otti aina parhaat aurinkopaikat pihalla ja parvekkeella.
Ja jollei aurinkoa ollut, ei haittaa. Pehmeät ja mukavat paikat löytyivät ilman aurinkoakin!


Klaukkalan kodissa siemailemassa kevään ensimmäisiä auringon säteitä.


Kaunis, kauniimpi, kaunein!


Ja semmoinen persoonallinenkin oli, kaikin tavoin!
Pukeminen oli aina vähän tämmöistä. Heittäydyn selälleen, kutittaa, onko pakko!?


Levollinen tyynyjenpainaltaja Samui!







Kotoilua. Aina on aikaa tarkkailla varpistaen.


Tästä petotestistä olenkin kirjoittanut aiemminkin.
Kuinka hemmetin taitava sen piti tässäkin hommassa olla!
Varmaan olisi agilityssä, flyballissa ja raunioillakin ollut kuin kotonaan.
©Petotestit






Onneksi saimme kokea yhdessä paljon.
Kiitollisena, että tulit osaksi elämääni ja laumaani.

Ikävä.


Anita ja Maui, Capri & Ibiza




24.12.2025

Voi tätä muistelon määrää - Poikieni Persoonalliset Piirteet!


Tässä jouluaattoa vietellessä alkoi muistot jälleen virrata.
Olen ollut aina hyvin kiinnostunut perehtymään koirien erilaisiin luonteisiin ja laumakäyttäytymiseen. Minulla on onneksi ollut nuorempana joku älytön into hankkia isoja laumoja mikä on ollut suoranainen johtotähti matkassani kohti parempaa (lue = vanhaa) koiraihmistä. 

Koirissahan on jokaisessa jokin/joitakin määrääviä luonteenpiirteitä ja 19.876 alapiirrettä, jotka kaikki yhdessä tekevät koiran persoonan, sen kulloinkin kuvatun luonteen. Ja kuvailukin tietenkin vaihtelee, tilanteesta ja kuvailijasta riippuen!

Olin noin 10-13 vuotias kun ulkoilutin naapureiden basenjit - ja kultasepänliikkeen schäferin (!) - ja päädyin päättäväisyydessäni siihen, että haluan joskus oman koiran.
Koska olin allerginen koirille - ja erityisesti muuten hevosille/tallille/maneesille - ja havaittuani, etten saanut mitään oireita basenjista, halusin tietenkin juuri basenjin. Vihdoin vuonna 1986 - ollessani parikymppinen, olin ensin yhteydessä Basenjikerhon pentuvälitykseen, jota luotsasi tuolloin rodun Grand Old Lady, Helga Kauste (kennel Gyltholmens). Menin työpaikkani, mainostoimiston neuvotteluhuoneeseen soittamaan. Puhelu taisi kestää tunnin-pari... Arvostin silloin ja nyt tuota kolmannen asteen kuulustelua: "Tiedätkö rodusta mitään, tiedätkö mitä olet hankkimassa".

Ch Kenzongo's Kinongo

Onneksi tiesin ja minulle myytiin basenji.
Ensimmäinen oli Ch Kenzongo's Kisumu, s. 1986.
Syvennyin rotuun vielä kolmen muun yksilön verran ja ne olivat mitä suurimmassa määrin, kaikessa haastavuudessaan mittaamattoman arvokas astinlauta koiramaailmaan. Ja vaikka minulle tulikin vielä ennen basenjeja yksi dalmatiankoira, sekin uskomattoman hieno ja aristokraattinen "Prinssi" (Eevariitan Fiery Poseidon) - niin tie vei tuolloin vääjäämättä basenjistiksi.
 
Ei oikeastaan pidä ymmärtää vain koiraa vaan rotua.
Koirat eivät ole veljiä keskenään eikä rodun sisälläkään yksilöissä ole välttämättä mitään "samaa". Tämän jo basenjit opettivat minulle. Omistamistani basenjeista menestynein, Ch Kenzongo's Kinongo kun oli peräti "koirapuistokoira". Ei mikään itsestäänselvyys basenjeista puhuttaessa. Kino tuli toimeen kaikkien kanssa! Basenjeistani kun juuri se eli vinttikoirien keskellä kavereinaan niin greyhound kuin whippetkin. Kino, muuten, myös nappasi Euroopan Voittaja näyttelyssä Suomessa 11.8.1991 ei enempää eikä vähempää kuin ROPin. Sittemmin Kinoa yritettiin ostaa aina Englantiin asti mutta onneksi asetin sille niin korkean hinnan, ettei tarvinnut myydä!


Ilman basenjejani olisin tuskin tässä.
Aina muistoissa, Kimu, Jimi, Niki ja Kino. 


Kun joskus sanon whippetien ulkomuodoista, että "niissä ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän" niin saman voisi sanoa basenjien luonteista.
Niiden luonne on hyvin "tarkoituksenmukainen". Tehty luomaan hämmennystä ja haastamaan mutta samalla luomaan syvää ymmärrystä koiran vietti- ja vasitomaailmaan.

Kuitenkin surullistenkin käänteiden jälkeen tie vei whippetien pariin.
Basenjeistani vanhin, Ch Kenzongo's Kisumu kuoli 18.6.1990 penikkatautiin ja Azenda Karabos vain kolmen päivän päästä, 21.6.1990 samaan viheliäiseen virukseen. 
Jatkoin kuitenkin vielä basenjien parissa niin, että minulla oli myöhemmin sekalauma, johon kuului whippet Jakias Charmiga Filemon (1990-2003), basenji Kenzongo's Kinongo (1990-2003), greyhound Taikatassun Noppa (1994-1996) ja greyhound Misakan Barthez Chris (1998-2004).

Ch Misakan Barthez Chris

Tämä kaikki kai loi perustan -
Erilaisuuden sietämiselle ja ymmärtämiselle.
Yhtä hyvää ja ihanaa luonteenpiirrettä vasten saattoi olla yksi tai kaksi ei niin kivaa luonteenpiirrettä. Tai yksi koiran kaunis yksityiskohta peitti alleen kolme ei niin kaunista yksityiskohtaa. 
Muistan kun kerran yhdessä näyttelyssä havaitsin liikkeessä basenjin luksoivan polven. Rodun silloinen - ja nykyinenkin - guru tokaisi, että "onpa hienoa Anita, että huomasit, sinulla on silmää". Niin se silmä alkoi kehittyä, virheisiin, epäkohtiin ja - tietenkin myös tyyppien erilaisuudelle.

Sittemmin joku on kirjoittanut, että "koirasilmää joko on tai ei ole".
Mielestäni se on kyllä kehittyvä/kehitettävissä oleva ominaisuus. Jos sitä haluaa kehittää!



Joskus edesmenneen äitini kanssa ihmeteltiin sitä, että ihminen syntyy tyhmänä ja kuolee viisaana. Miksei voisi olla toisinpäin?
Kun on esimerkiksi saanut erioikeuden omistaa näin paljon koiria kuin minä, olisin toki halunnut ymmärtää koirien päälle enemmän jo ensimmäisten yksilöiden kohdalla. Nyt kun sitä ymmärrystä on tullut "koira kerrallaan" on päässyt syyllistämään itseään siitä(kin), että on ensimmäisten koiriensa kanssa tehnyt jotain 1100 virhettä. Liittyen kaikkeen mahdolliseen, ruokinnasta alkaen.


Elämä ei ole tarkoituksella helppoa tai yksinkertaista.
Eikä koirat tee siitä ainakaan yhtään helpompaa saati yksinkertaistetumpaa.
Jokaisen hankkimansa koiran kanssa pitää jaksaa olla mieli auki - lompakko samoin haha - ja valmiina kaikenlaisiin haasteisiin mihin koiramme meitä vievät. Ne voivat olla luonteeseen liittyviä yksityiskohtia tai satunnaista ripulia, eroahdistusta tai kaikkea yhdessä ja erikseen. Mahdollisista terveyteen liittyvistä haasteista puhumattakaan.

Tästä päästäänkin vihdoin viimeaikaiseen luonnepohdintaani.
Nyt kun luustokuvat ovat tulleet osaksi rotuamme ja niiden ollessa aata ja nollaa on omistajien tapana tehdä Koiranetistä ruudunkaappausnosto esimerkiksi Facebookiin. Aata ja nollaa juhlitaan ja hehkutetaan ja onnitellaan - kuten toki kuuluukin.
En voi silti välttyä jokaisen hehkutuksen kohdalla miettimästä millainen se itse koira on selän ristialueen ja lonkkien alla. Mikä on koiran ilmentämä kokonaisuus?


Itse henkilökohtaisesti toivoisin rotuumme enemmän - ja helpompaa (huokeampaa) - luonnetestausta.
Vein aikoinaan niin Mauin kuin Samuinkin Petotesteihin® kohtaamaan konekarhun. Nämä testaukset tekivät minuun - ja toivottavasti koiriinikin - melkoisen vaikutuksen. Jopa siinä määrin, että kun toisen koiristani englantilainen isäkoiran omistaja kontaktoi minua Messengerissä kertoen auliisti, että "whippet ei ole karhukoira, vaan se on jalostettu jäniksen metsästykseen" - näin melkoisen vaivan testituloksen avaamiseen englanniksi. Jokainen minut tunteva tietää, että käytän näihin vastauksiin aikaa ja ajatusta ja englanniksi Googlekääntäjän avulla se ei todellakaan aina ole helppoa ja yksinkertaista. Varsinkin jos pitää avata karhuun löyhästi liittyvää testiä joka kertoo ehkä 376 muuta asiaa koirasta, kuin sen, että onko siitä karhumetsälle.


Testihän on itsessään yksinkertainen mutta siitä saatava palaute koiraa useammalta kantilta avaava.
Kaikki tällainen koiran syvempään tuntemukseen tähtäävä testaus tai palautehan on ihan timanttia. Kuten nyt vaikka Samuin kohdalla, jonka alkuhaastattelun perusteella luulin alkavan kaivaa turhautumis- ja sijaistoimintokuoppia - mutta vielä mitä! Testaajan sanoin: "luultavasti paras whippet mitä olen koskaan testannut". Näin ne koirat meitä yllättävät. Vielä VANHAN harrastajankin.


Että note to self. Älä (koskaan) aliarvioi koiraasi.

Yllätyskurveja tulee aina!
Nykyisestäkin laumastani olisi varmasti vaikka ja mihin. Olisinko kuunaan uskonut, että Ibizasta on uimapellehyppääjäksi? No en. Ulkomuotokuvailu on helppoa mutta kuvailepa luonteenpiirteitä! 


Maui, Jothryn Alluring Traits
Osoitti melkoiset nokkeluusgeenit ajamiseen jo n. 5 kk iässä. Useampi tuomari antanut palautetta Mauin "terveestä ajopäästä". Keskittyi aina ja vain vieheeseen. 
Älyttömän persoonallinen kiekuja. Jos sen mielestä ruoka-annos jäi vajavaiseksi, se ilmoittaa sen korkealla ceellä vielä pitkään ruokailun jälkeen. Tykkää rapsuttamisesta, painimisesta, petien kuohkeuttamisesta, sohvan ja patjan raapimisesta. 
Vesipeto. Tosin ei ui (!) mutta hakee patukkaa/rinkulaa/vesilelua kuin viimeistä päivää. Haaveilee, tiirailee, miettii, ottaa ilmavainua. Ei tykkää autoista, joissa on haukkuvia koiria. Haukkuu takaisin, syvällä varoitushaukulla. Maui ei tottele luoksekäskyä, ei ole koskaan totellut. Tulee sitten kun joutaa. Hankala irtipidettävä siksi. 
Söi kuivamuonaa 6 kk ikään, sitten totaalistop. Ollut sittemmin raakaruoalla. 
Muutaman irtokoiran jälkeen ei tykkää tuijottajista ja iholle tulijoista. Hyvin leppoisa kaveri, viisas ja kaunis. Iloinen kehässä tepsuttelija. Motto: Häntä pystyyn kaverit, iloa pöytään!
Syö = hyvin, kunhan on sorttimenttia.
Kakka = aina tiukkaa puikulaa, maissisilmillä.
Hammaskivi = hieman taipumusta.
Kohtaamiset koirakaverien kanssa = aina voi hiukan tuijottaa ja sanoa myös kumean HAUn. Ei tykkää kun tuijotetaan. Parkkeeratuissa autoissa haukkuvat pitäisi hiljentää tai ainakin eliminoida.
Hoitotoimenpiteet = no jos nyt sitten tämän kerran. 
Irtiolo = häipyy paikalta.
Rata/maasto = olisiko jotain vaativampaa? 


Samui, Collooney Poker Player
Voi veikkonen mikä pokerinpelaaja! Aina iloinen ja valmis halaamaan tarvittaessa jokaisen ohikulkijan. Äärimmäisen avoin, reipas ja rohkea, omantien kulkija. Juoksee tuossa tuokiossa keskelle peltoa päivystämään josko peura tai peltopyy tulisi näköpiiriin. Seisoo myös puiden alla, odottaen oravien putoamista.
Vetää kuin heikkopää mutta kun on kiire. Lumonnut jotain 37 eläinlääkäriä; saa kaivaa, analysoida, puristaa, ottaa verta, palpoida - ei haittaa. Ei tunnu missään. Laskulla on ollut "hoitajatyö" vaikka ei olisi edes tarvittu. Kehitti kalliit kystiinikivet - mutta pissasi ne kaikki pois. En whippeturani alkuaikoina tiennytkään, että näin hauskoja whippetejä on edes olemassa.
Kuopii vaativasti peittoa kun haluaa peiton alle!
Haukkui konekarhun maanrakoon ja haluaisi liittyä paikalliseen karhunmetsästyskerhoon. Motto: Tulispa auto ja hakisi pois pakkasesta.
Syö = kovalla kiireellä ja ruokahalulla.
Kakka = vähän vaihtelua, mutta hyvin kulkee.
Hammaskivi = vähäistä.
Kohtaamiset koirakaverien kanssa = Heippa, mä olen Samui kuka sä olet?
Hoitotoimenpiteet = kaikki käy.
Irtiolo = heippa! Tulee vauhdilla kun on karkkia.
Rata/maasto = löi lapsena päänsä etuveräjään/ei haittaa/voin olla wider/rymistelee lähtökoppia/itketti omistajaansa maastoissa. Hyvin persoonallinen silläkin saralla.


18.9.2022 BIS junior Besties Musca Australis BOS junior Ballenbreich Gigalum
Judge Luke Sampson, UK

Capri, Ballenbreich Gigalum
Miten sivistynyt ja herkkä ja herttainen herrasmies. Hiukan vanhempana kotiutunut Englannista ja alkuun näki hieman mörköjä (lue = Emmi) mitkä herättivät epäilyjä. 
Helluinen herranterttu joka tekee zoomieseja (pyörii villiä ympyrää ollessaan irti) ja vahingossa irti päästessään hakeutuu äkkiä turvalliseen pohjetuntumaan. Suhtautuu leppoisasti ympäristöön. On vaatimaton ja seesteinen. 
Luonteen kauneuspiirteet osoittautuneet hyvin koskettaviksi. Ainoa koiristani joka hakeutuu peiton alle "lusikkaan". Kieppi on kaunis ja tiivis ja pää asetetaan sievästi jalan päälle painaltaen. Vartin päästä tulee kuuma ja sitten jäähdytellään takajalat pitkällä takana, sammakkoasennossa. Nikertää leluja, silppuaa hetkessä kasan pientä nykeröä varsinkin ruoan annostelua odotellessa. Motto: Aina on aikaa nikerrykselle, tee se nopeasti!
Syö = nopeasti ja tarkasti. Varastaa ruokaa, mm. Mauilta.
Kakka = kiinteää sikaria.
Hammaskivi = 0.
Kohtaamiset koirakaverien kanssa = voidaan moikata mutta ei pahemmin kiinnosta koska pitää jahdata Ibizaa. 
Hoitotoimenpiteet = suhtautuu suurella luottamuksella.
Irtiolo = voin totella, paitsi jos Ibiza on irti niin sitten myöhemmin. Ehkä. 
Rata/maasto = radalla ei irtautunut ykköskaarteesta, maastoissa selittämättömiä "kummallisuuksia", kuitenkin myös maastoSERT. Eihän nyt asioiden kuulu helpolla mennä.


Ibiza, Crème Anglaise's Trigger
Triggeröityy kyllä! (toim. huom. valitkaa taiten ne kasvattienne nimet) Tämän koiran kanssa on oltu ihan Reaktiiviset koirat-kurssillakin, jonka anti (valitettavasti) oli lähinnä sitä, minkä jo tiesinkin. Namitus, ennakointi, namitus ja ennakointi. No, sain kuitenkin kuulla, että "koirasi reagoi ääneesi todella hyvin". Näin on. Viimeisimpänä olemme opetelleet sanan "jätä" jonka se oppi noin sekunnissa. Toimii todella hyvin paitsi jos ohitettava koira tulee "suoraan eteen" aidan takaa tai mutkasta. Lähtee kierroksille. Kierrokset laskevat nopeasti.
Älyttömän fiksu ja nokkela koira, hyvin lempeä, kontaktihakuinen, miellyttämishaluinen. Kyvykkyyttä olisi varmasti vaikka ja mihin. Kova esittelemään leluja, rakastaa hakea palloa/frisbeetä/vesilelua. Maalla, merellä ja ilmassa. Kotonaan kaikkialla! Motto: Ikkunan takana voi nähdä jänniä asioita!
Syö = hitaasti ja rauhallisesti pupeltaen. 
Kakka = kuukausikaupalla kaunista, reissuilla ajoittaista vaihtelua.
Hammaskivi = taipumusta.
Kohtaamiset koirakaverien kanssa = kysy jotain helpompaa.
Hoitotoimenpiteet = äityli saa tehdä mitä vaan.
Irtiolo = otetaanko rosvoa vai poliisia, kumpikin käy! Voin tulla heti luokse jollei ole muuta!
Rata/maasto = olisi kiva, mutta äiti ei päästä.


Klaukkalan Lidl aamulla 23.12.2025
Lohifilee 8,90 eur/kg -> tyhjä myyntiallas. Note to self: osta useampi filee HETI kun tarjous astuu voimaan.


Jos jotain haluaisin jälkipolville teroittaa, niin se olisi se, että antakaa koiranne tuoda teille sen kaiken ilon mitä niillä on annettavanaan ja ammennettavanaan.
Kunpa osaisimme aina, yksilö kerrallaan, valjastaa edes osan koiran tarjoamasta potentiaalista. Melkein ilmoitin Samuin Karhuryhmään... haha.


Ja hei, päivä oli tänään jo MINUUTIN valoisampi. Ja +8 minuuttia lisävaloa iltaan luvassa seitsemän päivän päästä, 31.12.! 

Kuvista kiitos: Petotestit ®, Antti Ruotsalo ©, oma Honor70, Jaana + kuvia, joiden copyt ovat kadonneet.