Hupi-tribuutti - osa 7.

Olemme päässeet Hupi-tribuutissa jo vuoteen 2012 - taas mennään:

Kuvauksellinen Hupi. Aina vaan. Silmät auki ja silmät kiinni. Koirien Paparazzi-mallitoimiston ykkösmalli.

Tämä se on Hupin bravuuri. Valkosipuliperunavuoka siivotaan hurmiossa putipuhtaaksi ja kiiluvaksi. Voi nimittäin helposti mennä puolikin tuntia, kun hän ahkeroi.
Hupilla on erittäin tarkka kuulo. Se kuulee läpi unen kun esimerkiksi margariinirasiaa tai jugurttipurkkia kaapii tyhjäksi. HUMPS, se lentää paikalle silmät suurina; "tänne, kiitos" ja ottaa tyhjän margariinirasian suuhunsa ja kipittää nuolemaan rasian tyhjäksi viimeisimmästäkin margariinin kokkareesta.
Olemme joskus miettineet miten se VOI kuulla, että rasia on tyhjenemässä? Miten se erottaa "normaalin" margariinin rasiasta ottamisen ja tyhjenemisäänen? Taitava ja nokkela koira.

 Tässä ollaankin sitten taas maastoutumispuuhissa. Niityllä vehmaisalla. Sanoinko jo: kauniina.

Hupi tykkää hyppiä pöydille. HUOM, ei kotona, mutta ollessaan liikekannalla. Sitä on palkattu joskus kivelle hyppäämisestä tai koirapuistoissa penkille/pöydälle hyppäämisestä. Joten tässä se kokeilee onneaan; katso kuinka taitava olen (taas), josko saisin snäkkedin?

Aiemmista Hupi-tribuuteista olettekin jo nähneet Hupin innostuksen nuuhkia ja tutkailla erilaisia hyönteisiä. Herkällä koiralla on herkkä kirsu ympäristön suhteen. Tässä se on havainnut lenkkipolulla ystävämme sittisontiaisen jota se antaumuksella nuuhkii ja tutkii.

 Tämä upea kesäkuva kesäHupista on Johanna Gustafssonin ottama.

 Kas, omena. Kukas sen tähän asvaltille heitti, minäpä pistän sen parempiin suihin.

 Hieman pureskelen ja kannan kuin suurta aarretta.

Olipas taas tapahtumarikas vuosi.

Tribuutteja on jäljellä enää neljä: 2013, 2014, 2015 ja 2016. Huisia on ollut tämä matkanteko, kuinka paljon hupia Hupista on ollutkaan. Ja on edelleen! Ihanaa!

Hupi-tribuutti - osa 6.

Hupin vuosi 2011 näytti tältä:

 Rennosti alkaa. Hupimaiseen tyyliin. Hupi on aina osannut rentoutumisen jalon taidon.

 Kuono kainaloon ja aa aa.

Jaaha, tuntuu Hupi tuumivan kevättä nuuhkiessaan. Vihdoinkin pääsee pelloille ja niityille kirmaamaan ja remmimarssimaan ilman sähköistäviä fleecetakkeja!

 Tässä ravataan aakealla ja laakealla jalkapallokentällä. Jonka vieressä on aakea ja laakea pelto.

 Pönäkkä Puupi nurminatametsällä.

 Pihapedillä kauniina.

 Oho. Pirre tepasti Hupin väijypaikalle ja sitäkös Hupi suurine silmineen ihmettelemään.

Vuonna 2011 olimme Ruotsissa Jutan & co:n kanssa. Ihanaa, kun pyysivät mukaan ja veivät mennessään. 
Rattoisa ja niin mukava reissu! Hieman Hupi läähätteli mennessä laivalla mutta takaisin tullessa laiva-atmosfääriin sopi jo rauhoittua.
Nauratti kun Hupi oli/on usein kehissä ollut sangen verkkainen kaveri ja sitä ei juurikaan ole oman kauneutensa ja komeutensa esittely niin napannut. Enemmänkin on etsinyt handlereilta pudonneita snäksejä maasta. Vaan kuinkas kävikään! Ruotsissapa kaveri innostui melkeinpä barwaxaniin ja liihotti kovassa valioluokassa kolmanneksi. Menipä muuten Jutan Leevi-Hupinpoika ja täräytti valioluokan voittoon. Ei huonot resultit, ei.
21.7.2011 norjalainen Hanne-Berit Husby kirjoitutti Hupista näin:
"Utmärk typ. Kraftig men mycket goda proportioner. Härligt huvud. Kunde haft lite mindre öron. Välvinklad. Välkroppad. God benstomme. Ställs ut i sommar päls. Utm rörelser".
Ei Hupilla mitään kesäkarvaa ollut. Sama karva kesät talvet. Korvat taasen? Isoilla korvilla kuulee paremmin.

 Siellä sitä törötetään menemään svenssoneiden keskellä.

 Hieman alkaa silmät lupsua. Kauniina törötys on rankkaa hommaa.

 Vaan vielä kierretään kunniakierros. Tämäkin ravikuva Vilstasta, Ruotsista.

Tässä sitä on silmät apposen auki!
Komea Hupi Antin komeassa maastokilpailukuvassa!
Hupi on hyvä ja elävä esimerkki siitä, että koskaan ei pidä antaa periksi. Hupi ei ensialkuun ollut vieheestä lainkaan kiinnostunut. Asteikolla nollasta kymppiin Hupin kiinnostus oli pyöreä nolla. Vaikka meille treeneissä naurettiin ja käskettiin mennä kotiin, me tulimme uudelleen. Ja komeasti tulimmekin. Hupin ensimmäinen maastokilpailu kisattiin 28.2.2010 Mustialassa. Kisa on jäänyt myös muistilokosiin;
nimittäin varoitin kilpakumppania siitä, että tämä on koiran ensikilpailu, enkä yhtään tiedä mitä se tekee. Melkein pyysin etukäteen anteeksi. Kilpakumppani tokaisi, että "ei se mitään, meidän Rekku on kokenut juoksija". No, kuinkas sitten taas kävikään. Rekku jäi telineisiin (kääntyi peräti ympäri) ja Hupi juoksi radan yksin. Pisteitä ensikilpailusta 205. Komeat AE- ja ensikisapisteet!

2.5. juostiin Ilolassa, alkuerästä 179 pistettä eikä asiaa finaaliin. Kolmas kisa juostiin taas Mustialassa, 15.8., yhteispistein 451. Uusilla säännöillä Hupi olisi pokannut sertin, mutta me saimme kotiin viemisiksi sijoituksen 6/19 ja SA:n. Kartanolla 26.9. alkuerästä herui 203 pistettä.

Vuonna 2011 Mustialasta 13.3. 234 ae-pistettä (ei asiaa finaaliin!), 25.4.2011 SE sitten tapahtui. Hupista tuli ensimmäinen Kenzolan whippet, joka juoksi MAASTOSERTIN pistein 401.
10.7. Sarkolasta 387 yhteispistettä, 21.8. Mustialasta vaivaiset 188 alkueräpistettä, 25.9. Helsingistä 448 yhteispistettä ja viimeiseksi kilpailuksi jäi Hyvinkää, 12.5.2012 ja 191 alkueräpistettä. Kaikenkaikkiaan Hupi juoksi 10 kisaa. 
Those were the days. Mikä koira minulla onkaan. 

Enää jäljellä vuodet 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016. Hyvinhän tämä sujuu!

Hupi-tribuutti - osa 5.

HUPIKUVIA ja -tunnelmia vuodelta 2010:

Hupin kanssa päätimme hieman hupailla. Facebookiin ilmestyi aika-ajoin kuvia whippeteistä milloin minkäkin pullean Jaguarin ja yltiökiiluvan Harley Davidsonin edessä. Mallasin Hupin kotipihallamme perussuomalaisen Toyota Carinan eteen ja RÄPS. Paparazzin listoilla olevalle Hupille myös tällainen autokuvaussetti oli pala kakkua.

Niin tyypillistä Hupia kuin olla ja voi. Ja on muuten edelleenkin "Hupin bravuuri". Kaivautuu peiton alle ja pyörähtelee ja keikkuu siellä niin, että mytystä tulee liki turbaani.

 Kylläpäs Hupista löytyykin helluisia lelukuvia. Ja paljon.

 Etupihan virallinen valvoja Hupi tarkkailee nurmikonkasvua.

 Mistä tämä tiikeri tähän pläjähti? Huomatkaa Hupin neliveto.

 Aina on aikaa pienelle leikille.

Pallo ajatuksistasi, Hupi.

 Hakunilan koirapuistossa meillä on tällainen patsas.

 Veikkaisin muurahaisen kävelevän terassilaudoituksella...

 Tässä tiiraillaan vähän isompia tiluksia. Niitä täällä Hakunilassa riittää.

 Ja taas mennään. Hupin takapotku.

Vuosi 2010 on paketissa. Ei kerrota Hupi, että vuoden 2010 kuvien joukossa oli kaksi vuoden 2009 kuvaa kun en ollut tarpeeksi tarkkana kuvien kanssa. Mutta ei kerrota mitkä ne kaksi on.

Hyvä. Hupi on samaa mieltä, että "ei niitä kukaan huomaa".

Enää 2011, 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016. Tähänhän alkaa tulla melkein jo rutiini - joka päivä yksi vuosi pakettiin. Tosin eilen ahkeroin kaksi.

Hupi-tribuutti - osa 4.

Hupivuosi 2009, jiihaa!!!

 Veikkaisinpa hyönteisen olevan liikekannalla aikaisin keväällä. Hupi tutkii ja analysoi.

 Tässä on menossa nikerrys voikukkapellossa.

Välillä tsuumaillaan. Voikukista on enää siemenpallot jäljellä mutta aina voi etsiä pulleinta ruohonkortta.

 Hupi nauttii pihalla loikoilusta. Vuoden 2009 kesällä tähän malliin.

 Kuvauksellinen Hupi.

Ihan tällaisiin suorituksiin emme ole enää vuosiin päässeet, mutta tällaisen halon poika bongasi remmimarssilla ja kantoi sitä urhoollisesti ja ylpeänä. Muistan tämän kohdankin Hakunilantiellä, josta se moisen, huikean, löydön teki.
Sitä määrää hanskoja, pahvia, rakennusjätettä, kaljalaatikoita, tohveleita, leluja, tutteja, oksia - mitä Hupi on bongannut. Vantaan kaupunki olisi voinut hyödyntää kaveria kanniskelupuuhissa kevät- ja syyssiivousten aikaan!

 Tässä hieman maltillisempi stikkedi.

Kun katsot tarkkaan voit nähdä ruusunmarjan siemenet Hupin suussa. Myös ruusunmarjat maistuvat tälle moniruokaiselle wipattimelle.

Tässä on menossa kongin sisältö. Aika-ajoin kongit ovat pitäneet Puupin puuhakkaana.

Upea sinifawn Hupi kiitää puhtoisella lumella, yhdellä Hakunilan monista niityistä.

Hupi-tribuuttia on luvassa vielä vuosilta 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016. Kaikkia ideoita sitä päähän pätkähtääkin!

Hupi-tribuutti - osa 3.

Ja taas mennään. Hupimaisia kuvia vuodelta 2008:

 Niin kiiluvana, suloisena, hehkeänä. Niin Hupimaisena.

Minähän kerron kaikille vuolaasti sitä tarinaa, että meni 18 näyttelyä ennen kuin viimeinen SERT napsahti. Tahkoamalla tuli. Yllä olevassa kuvassa olin "kuivattanut" Hupin Turku INTtiä varten (on muuten henkeäsalpaavan komeana, vaikka itse sanonkin. Pia The Kultakäsi seisottaa), tuomarina Espen Engh. Hupi sai ko. näyttelyssä varasertin ja kun hain arvostelua, herra Engh lausahti: "I wonder why he isn't a champion yet"? Sitä muuten undrasi hra Vikströmkin, ruotsiksi. "Jag undrar när han skall bli championat"?

Hupi ei ole koskaan ollut mikään showkoira. Se makoilisi kaikkein mieluiten kotona, leluja laiskasti nikerrellen, syöden ja auringossa paistatellen. Hupi saattoi nuorempana myös hieman keventää kehässä - kehän ulkopuolella se ravasi tietenkin ihan puhtaasti - ja tätähän tutkittiin laajastikin luustokuvien avulla. Kyllä Hupi keinot keksi, miten pääsi äkkiä kodin lämpöön ja rauhaan.

Hiljaksiin sitä kuitenkin vein ja sitkeä yrittäminen palkittiin ja Hupi valioitui 14.6.2008 - vähän niin kuin syntymäpäivälahjaksi minulle.
Kävin sitten oikein laskemassa - olemme tuon päivän jälkeen olleet Hupin kanssa kehässä 16 kertaa. Tekee enää n. 2 näyttelykäyntiä per vuosi. Sopii Hupille.

Kävimme alkuun Hupin kanssa myös Kartanolla treenailemassa viehettä, vielä ei kuitenkaan pariin vuoteen lamppu päässä syttynyt. Hiljaa hyvä tulee - tässäkin asiassa. Tässä kuvassa Hupi on sensijaan tehnyt pinkin matolöydön.

 Olen sanaton. Minulla on näin kaunis koira.

 Hupin nukkuma-asentoja.

Apilapellossa samaan malliin!
Hupi rakastaa piehtarointia. Kesällä se tekee sitä todella usein, ihan kesken remmimarssiakin. Nuuskaisee; "Ahh, vastaleikattu nurmi" ja hyppäisee selälleen. Onnellinen koira.

 Raparipana rapaisella pellolla. Nautiskellen. Joka hetkestä, joka roiskeesta. Tietenkin.

 Ja sitten taas sievästi tassut yhdessä, silmät kiinni.

 Rapa tekee hyvää hipiälle, tietää Hupi.

Hupi keikistelee joululelun kanssa. Aina yhtä iloinen, suloinen, kuvauksellinen Hupi!

Enää jäljellä vuodet 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016.