Kystiinikivien kertomaa.

Aina sattuu ja tapahtuu kun on koirista kyse.
Sellaista koiraa, laumaa, ei olekaan missä ei säännöllisin väliajoin törmäisi tilanteisiin joissa joutuu a) käymään eläinlääkärissä b) googlettelemaan.
Somea en kovastipaljon suosittele uuden ja oudon edessä, koska jos vaiva on vaikkapa pernassa se saadaan kyllä sosiaalisen median kommenttikentässä linkittymään väärään ruokintaan, vähäiseen lenkkeilyyn ja muuhun syyllistävään. Vähemmällä syyllistämisellä pääsee, kun menee suoraan eläinlääkärin pakeille. 

Viime syksyn lopulla, talven kynnyksellä Samui alkoi tiristää pissaa.
Uroksethan ilmapissaavat tuon tuosta, mutta Samui jäi jalannostoasentoon kuin patsas. Minä hoputan ja ihmettelen, että miten se nyt noin. Asia laantuikin hetkeksi. Mutta sitten taas jumitimme ja minä varaamaan eläinlääkäriaikaa. On hyvä olla yhteydessä omaan klinikkaan, jos ja kun sellainen on, ennen käyntiä. Olemme käyneet omalla klinikallamme Hakunilassa jo varmasti ~ viitisentoista vuotta. 

Nimittäin yhteydenotossa kävi heti tarvittavat ilmi, eli pissanäyte mukaan.
Keruu oli kotipihassa helppoa ja eikun menoksi.
29.10. diagnoosi: kystiinikiviä.
Harvinaisia.
Kyseessä on aineenvaihdunnallinen sairaus, jonka syntymiseen ei eläinlääkärin mukaan voi vaikuttaa. Se puhkeaa, jos on puhjetakseen. Toki siihen pitää olla geneettinen alttius. Mutta yritäpä googlata aiheesta, aika vähän löytyy sellaista spesifiä tietoa. Latinaa kyllä ja vertausta muihin kivilaatuihin. 

© Petotestit

Samuin virtsa tutkittiin sekä virtsarakko ultrattiin ja siellä niitä tuikki, pienenpieniä kuin tähtiä.
Pari isompaa kiveä myös. Hoitona käytetään lähinnä erikoisruokaa, jonka tulisi pienentää (liuottaa) jo olemassa olevia kiviä ja ehkäistä uusien syntymistä. Rankimmillaan ja pahimmillaan kiviä voi joutua leikkaamaan virtsarakosta. 
Ell suositteli melko kättelyssä kastraatiota, joissain tapauksissa se toimii ennaltaehkäisevästi. Kyllä on uroksen testosteronista moneen!

Olin yhteydessä myös Movettiin, kun ehdotettiin.
Vaikken ihan saanutkaan kiinni siitä, että miksi. :D
Whippeteiltä voitaisi selvittää perinnöllistä kystinuriaa ns. virtsan COLA-testillä. Valitettavasti valikoimassa ei kuitenkaan ollut juuri whippeteille sopivaa varsinaista geenitestiä perinnöllisen kystinurian tutkimiseksi. Movetissa ehdotettiin kääntymistä uudelleen eläinlääkärin puoleen tiedustelemaan mahdollisia lisätutkimuksia tai keskustelemaan kastraation tarpeellisuudesta. Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Klinikalta lähti mukaan säkillinen U/C-ruokaa, kystiinikivien sulatteluun.
Samui söikin ruokaa hyvällä ruokahalulla noin 7 kiloa. Kuitenkin ruokinnan aikana se sai myös kaksi (yöllistä) suihkuripulia! Toisen suihkuripulin jälkeen se KIELTÄYTYI syömästä enää yhtäkään RC U/C nappulaa! Meillä oli kokeilussa myös Hillsin kystiiniruoka, ei puhettakaan, että seKÄÄN olisi maistunut!

Olin ehtinyt ostaa Zooplussasta 28 kiloa (!!) U/C ruokaa ja sain aina Royalilta asti harmitteluja siitä, että Zooplussassa ei ole ns. makutakuuta.
Onneksi sain eriävänkin mielipiteen ja Zooplus hyvitti ruoat sentilleen! Toivoen, että lahjoitan ne hyväntekeväisyyteen. Näin teinkin ja ruoat pääsivät vähävaraiseen koiraperheeseen ja romanialaisten koirien hyväksi.

Mutta sitten. Olipa pulma.
Konsultoin pitkin ja poikin toimittajahenkiseen tapaani niin Royalia kuin Messukeskuksen työkeikkani aikana eri koiranruokaständejä. MITÄ voisin syöttää koiralle, jolle varsinainen kystiiniruoka ei maistu! Royal pahoitteli ja ehdotteli eläinlääkäriäni kontaktoimaan heidän eläinlääkäriään.
Ja hei; suihkuripulien tiimoilta Samui kehitti kokonaisen syömättömyyden ja masentuneisuuden. Närppi muiden nappuloita ja tuijotti lehmänsilmillään, että "keksi nyt jotain kunnollista". Ehti laihtuakin kilon.

Eläinlääkäriin sitten taas 5.12.
Uutta ultraa ja tutkimusta. Pelkästään verta tutkittiin 130 euron edestä. Addisoniakin epäiltiin. Mutta verikokeet kaikki priimaa ja uutta ruokakokeilua sitten vain.
Minulla oli eläinlääkärissä mukana eri nappuloita. Ell kirjasi kotiutusohjeeseen mm. "Samui selvästi valikoi nappulat eikä suostu koskemaan virtsakivinappuloihin". Ja "Vaikuttaisi siltä, että Samuille on tullut antipatia/paha olo virtsakiviruoasta".

Onneksi VÄHÄproteiininen ruoka - jollaista minulle ehdotettiin - löytyi ja nyt on jo 10 kiloa syöty Vet Concept LOW Proteinia.
Ruossa on sulavaa raakaproteiinia vain 12,8%!
Lisäksi lähiklinikalta on haettu Spesificin heart&kidney support -märkäruokaa, ja nämä nyt onneksi kelpaavat, sopivuuden lisäksi! Kuivamuonaanhan on lisäksi lorautettava vettä reilulla kädellä - ja toistaiseksi virtsaaminen toimii (onneksi) rennosti. Sitä alkutalven jumittelua ei ole sen koommin esiintynyt.

Olemme jääneet miettimään kastraatiota.
Harvinaista sairautta ei ole helppoa sairastaa ja käydä läpi kun tietoa on vähän saatavilla. Tai se on pirstaleista ja sitä saa koota kystiinikivi kerrallaan, niin sanoakseni. 

Onneksi kohtasin Kivuttoman eläinlääkärin messuilla.
Häntä tuntui aidosti kiinnostavan "muun ruokavaihtoehdon löytäminen" ja oli ollutkin yhteydessä Vet Conceptin maahantuojaan, joka sitten taas oli ollut yhteydessä aina ruoan kotimaahan, Saksaan, asti josta vihreää valoa näytettiin. Sopii, jos koira vaan sitä syö!

Samui voi onneksi nyt hyvin ja uskallan olla varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen. Kastraatio saa toistaiseksi odottaa.