24.12.2024

Vuotta 2024 pakettiin. Joulupakettiin.

Jouluaattona 2024 sukelsin valokuvien kautta menneeseen.
Facebookissakin oli tälle päivää ihania kuvamuistoja jouluista äitini kanssa ja myöhemmin myös äidin ja Erkin kanssa. Jouluisin oli tapana ensin useina vuosina tavata meidän kotona ja sittemmin kannoin kaikki tilpehöörit kattiloineen päivineen äitini luokse, tein sinne Joulun.

Nyt aloin käydä läpi koneeltani vuoden 2024 kuvia päivällä ostamieni tuoksukynttilöiden huumaavassa tuoksussa ja loisteessa.
On se hyvä, että on 1geen kaltaisia kuvasortteerauksia, joista voi käydä tuossa tuokiossa tarkistamassa päivät, koirat, valtiot ja Airbnbt. Hyvin usein, nykyään, kuvia jää roikkumaan koneelleni kuukausiksi ja tänään 221 kuvaa muutti "oikeisiin osoitteisiin". Samalla toki silmäilin 1geen kuvakansioita; OOHHH, onko koirastani tuollainenkin kuvamuisto ja olemmeko me olleet tuollaKIN?!

Mennäänpä Jouluiseen 2024 kuvakimaraan - postaus sisältää ennen julkaisemattomia kuvia:


Crufts 2024 - we are back! Onnistuimme tiristämään uuden Crufts-reissun heti edellisen (2023) perään Tarun kanssa - we were lucky!
Cruftsissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ehkä sellaiset 4-5 reissukertaa "olisi riittävästi", pahimpaan nälkään, sisäistämään kaiken.
Pelkästään koiria on huikea määrä nähtäväksi ja mitä tulee itseeni, niin useita kasvattajia ja isäkoiran ja emäkoiran omistajia riittää moikattavaksi ja halattavaksi. Taru huitelee hänkin omien brittikoiriensa jalanjäljillä ja tämä Cruftshan oli vallan huima jo tulostenkin puolesta. Siellä meidän brittikoirien emät, isät, veljet, siskot ja kaikki mahdolliset sukulaiset pokkasivat sijoituksen toisensa perään!


Sari Mäkiö, kennel Avantina, oli varannut meille huipputiirailupaikat!!
Istun siinä kamera sylissä ja tuttuun tapaani keskityn tasapainoon ja Sarin luettelon avulla sukulaisten bongailuun!


The one and only Taru ja huikeat ruoka- ja juomabyffeet shöyn jälkeen.
Taruhan löytää aina ja helposti parhaat mestat ja tietää useimmiten myös parhaat tavat ja kulkuneuvot päästä kohteeseen. 


Aika pian siinä Cruftsin jälkeen osui muutto Klaukkalaan ja heti perään Tallinnan reissu!
Ibiza näytteli Tallinnan erkkarissa ja INTissä 2 x ERI/2 resultein (12-14.4.).
Jouduin antamaan Ibizan Tarun käsiin molempina päivinä, sillä muutto iski vasempaan polvilumpioon rutinalla.
Pääsin tällä kertaa sentään röntgeniin, mikä paljasti alkaneen nivelrikon.
Siinä sitä jo alkaa ollakin, kuudenkympin kriisiä: verkkokalvon repeämää, jalkapöydän alkavaa marssimurtumaa, olkapään tulehdusta, polven nivelrikkoa ja nyt myös selän nikamien juilimista. 
Kuvassa ei kuitenkaan ole polveni röntgen vaan Tarun Tallinnan lounaslöytöpaikan kana-pepperoniannos. 


Tämä kuva kauhistutti julkaisupäivänään muutamia.
Olimme Tallinnassa Airbnb:ssä, minne johti vaatimattomat 600.000 rapun porrasaskelmaa. Taru joutuikin polveni juilinnan takia ulkoiluttamaan koirakimaran muutamasti ilman minua. Makuuhuoneet olivat asunnon yläkerrassa (kts. kuva) ja jäin ko. portaiden takia suosiolla tuutimaan alakerran sohvalle. Ibiza sensijaan teki jokusen tutkimusmatkan edestakaisin ylä- ja alakerran väliä. Ja Ibizan polvet wörkkii fine, joten ei ollut vaaraa, että hän olisi pudonnut kaiteettomilta portailta suuntaan tai toiseen. 


Tiistai on tunnetusti viikon tylsin päivä.
Usein juuri tiistaisin pakkasin Klaukkalassa viisikon naapurin Avensikseen ja suunnistimme Isosuon syleilyyn. Auto portin pieleen, Isosuon laitalenkille ja uuden omakotialueen läpi takaisin autolle. Semmoinen + 2,5 km luonnon syleilyssä oloa ja peurojen jälkien nuuhkintaa. Isosuolla on koirien irtipito kiellettyä, mutta onnekseni se ei tunnu poikiani haittaavan.


Heinäkuuta ja Pärnua pukkasi.
Pääsimme Pippen siivellä ja huomassa mukaan!
12-14.7. oli tarjolla erkkaria ja INTtiä Caprille ja Ibizalle.
Ensin heti Pipi oli PU4 ja sai ensimmäisen junnuserttinsä (ikinä). Capri saalisti hienosti SA:an. Sitten Pipitsa olikin seuraavana päivänä ROP (!!) ja vielä RYP3, Caprin ollessa PU4. Kolmantena shöypäivänä Pipi oli PU4 ja Capri epävirallinen PU5.
Huikea kolmipäiväinen, siis. 
Mutta mikäs se on näiden poikien kanssa näytellessä. Kunhan on energiajuomaa, magnesiumia ja handleriapua PU-kehässä!
Pipistä uusi EE JCH ja Capri hätyytteli hienosti kärkisijoja, prkl että pitääkin olla näin hienot pojat!! :D



Halia ja halipatsuijaa Pipitsan kanssa kehän laidalla.
kuva Pippe Ahlström


No näinhän siinä sitten lauantaina 13.7. kävi. 
Crème Anglaise's Trigger ROP ja C'mon Cha Cha Chaa VSP
tuomari Inese Pablaka, LV
kuva Kari Lindqvist


Jossain vaiheessa kotiuduimme takaisin Klaukkalaan oravabongauksia tekemään. Siinä tämä kaveri on kyllä haka.
Varpuset, naakat ja varikset alkavat olla arkipäivää, mutta fasaanit, oravat ja kissat saavat vielä sielun sykähtämään ja mielen riehaantumaan!!
Viimeksi tänään jouduimme vetämään lenkillä uun kun irtokissa sai brittikolmikossani riehun aikaan. Eritoten Ibiza menee kierroksille ja jahtimoodiin, uukkari laski onneksi kierrokset. Miten muut suoriutuvat vastaavassa tilanteessa, herätti mielenkiintoni? Onko uukkarit teillä(kin) arkipäivää? Kissahan jäi tietysti tien varteen keekoilemaan, joten ei mitään tsäänssiä tepastaa ohi.


Pipitsa on älyttömän kiva ns. kotikoira.
Siinä on spaissia ja riemua ja riehua, mutta kotona  se on calm and easygoing boy. Ei tehnyt pentuna juurikaan tuhoja. Lähinnä riipi talouspaperia ja tappoi nenäliinoja. Se tykkää olla kainalossa mutta on myös itsenäinen ja viihtyy omissa oloissaan. 
Helluinen tapa on tuoda tätä IKEAn sydänlelua välillä tiukasti suussaan tuliaisena minulle. Rakkauden osoitus, siis.
Kiihtyy, mutta myös viihtyy ja osaa ottaa lungisti.


Toki aina on aikaa tähyillä.
Yksi Pipitsan erityispiirre. Ottaa ilmavainua ja havaitsee lenkillä useinkin ennen minua lähestyvät "uhat".
Ihana bongari ja UPEASTI ottaa myös kontaktia ja "kysyy", että "onko haukkuhälytyksen jälkeen naksua". No, onhan sitä.
Niin tottunut väistämään tämän(kin) jengin kanssa ja loppujenlopuksi kun vedän yhtälöä kaikkien omistamieni koirien jälkeen/kautta, niin taidan olla väistänyt joku ~ 40 vuotta? Aluksi varmaan ihan "pitovaikeuksien" vuoksi; sinkoilupainoa on ollut hihnoissa aina yleensä se n. + 80 kiloa, eli pitkälti hallintakysymyksistä johtuen. Onhan nyt yhden koiran kanssa helppo tuijottaa laumaa, mutta tulepa pitelemään 80:a kiloa!
Jäämme seuraamaan Ibizan luonteen kehitystä, malttaako se antaa mustien pörröjen mennä jatkossa ohi ilman haukkua, vai tuleeko vielä hälytys. 
Nyt muistaa peura-, kissa- ja lehmätuijotuspaikat ainakin muutamia viikkoja ja ottaa ilmavainua Samuin tapaan.



Tämä lienee tämän vuoden PARAS lenkkikuvani by Honor70.


Lina Granström ikuisti meidät  Ibizan kanssa Riikassa, Latviassa 19.10.!



Miten siellä reissussa pärjää?
No esim. näin. Jugurttijuomaa, energiajuomaa, cokista, sipsiä. Oli tuossa pussissa kai joku pala ihan kanaakin. 


Kehän jälkeen kanakebabbia, nam.
Tähän annokseen pyydetty ihan EKSTRAsalaatti ja - kastike.


Voi Pipitsa miten ihana bongari olet.
Tässä me ajamme Latviasta kohti Tallinnaa ja TIETENKIN pysähdymme koirien takia biitsille. 
Jouduimme eroon Linan tyttelistä, jota Ibiza tässä kuvassa bongailee. Liikkis hömö.
Leia where are you?!?


Mahtava biitsisessio - jahka se Leia löytyi! Vartti jos toinenkin meni sinkoillessa!


Ei tämä mikään vitsi ole.
Olin aikoinaan parikin kesää kerrossiivoojana eli mm. kiillotin hotellihuoneissa hanoja. No en tokkiinsa jätä niihin kalkkipilkkuja edelleenkään Baltian Airbnb-majoituksissa!


Samuin rennot ranteet.
Tähän sopii taas jankutukseni:
Olkaa enemmän koirienne kaltaisia.



Tämä oli yksi "syy" miksi lähdimme taas 2024 Cruftsiin.
Vein tämän Tarun ja Antin tekemän taulun Mauin kasvattajalle käteen, yllärinä! Ihana keppihevonen lähteä matkaan.

Tämä kaunis ja klassinen rotu on vienyt minut mennessään. 
Enkä ihmettele.
Give him a change - open your mind.



Ei kommentteja: