Ja sitä vain tippuu kyydistä.
Tapahtumia ja sattumia tulee ikkunasta, ovista, lattialistojen alta. Koiraa, kissaa, menoa ja meininkiä, matkaa, reissua, näyttelyä.
Elämää koirien kanssa on tullut elettyä jo nelisenkymmentä vuotta ja se tuntuu ja näkyy. Puhelimessa puuskutuksena; "HUHH, mikä ylämäki" (todellisuudessa loiva...) ja "kylläpä nämä vetävät rotvalliin, ihan kuin punttisalilla olisi" (todellisuudessa kaksi koiraa hiukan nuolee pissaa).
© Kim Bäckman
Tapahtumaa tulee tasaisena tapahtumavirtana niin, ettei oikein mihinkään ehdi kunnolla paneutua, perehtyä saati tulla omaan blogiin pölöttämään ja puimaan, läpikäymään kaikkea.
Crème Anglaise, Netherlands - backyard
Tarkkasilmäisimmät lienevät huomanneet Koiranetistä/TWA:sta/1g:stä Samuin viimeisimmän ultratuloksen.
Tämä sai aikaan tapahtumaketjun, joka johti haaveiluun Ibiza-nimisestä whippetistä. Vaikka olenkin ollut kahdesti (!) rotvallissa mahallani/selälläni koirineni kissa- ja sorsaepisodin myötä, en antanut sen lannistaa saati lyödä minua loppuelämäksi maahan.
© Sindy Rahikainen
Elämää ei saisi pelätä.
Elämää pitäisi voida uskaltaa elää, sillä emme koskaan tiedä huomisesta. Voimani ja energiani riittää nyt, mutta enhän tiedä huomisesta. Koirani ovat kuitenkin opettaneet minua elämään tässä hetkessä ja siitä opetuksesta olen niille kiitollinen.
Aina voi olla huolissaan, surra etukäteen ja epäillä kykyjään ja voimiaan. Voi myös uskoa ja toivoa - ja niin kauan kuin on elämää on toivoa!
Upea Capri, LT Ch & LV JCh Ballenbreich Gigalum Jessica Yli-Sassin seisottamana Moletaissa, Liettuassa
Olin Brexitin vuoksi kurvaillut eurooppalaisissa yhdistelmissä, joissa on "British influence".
Olinkin löytänyt kaksi mielenkiintoista yhdistelmää, joista Jan Willemin ja Krisin Crème Anglaise-yhdistelmä vei kohti vääjäämätöntä. Vaikka vain olevinaan kyselin ja olin kiinnostunut - vei Ibizan näkeminen mennessään. Yksi kuva. Ja sitten toki toinenkin.
Ibiza, Crème Anglaise's Trigger (Crème Anglaise's Black'n Decker x Silkridge Ohno Trouble)
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut "lampun syttymisestä päässä" - ja vaikka yritin ajatella asioita järjellä, tunne vei niin että ohimoista otti.
Ennen kuin siinä ehti kissaa sanoa, olin Finnairin pulleassa koneessa matkalla Amsterdamiin ja saaret tuntuivat nyt olevan täynnä.
Bali, Maui, Samui, Capri ja Ibiza. Miten kaunis ja elinvoimainen, ihanaluonteinen viisikko. Aurinkoisia ja iloisia saaria.
Vaikka silmäni kyyneltyivät Mauin kisauran loppumisen myötä kokonaista kolme päivää (!) olen vain niin kiitollinen. Vaikka Balin häntä on katki kolmesta kohtaa (!), olen vain niin ylpeä, että niin viisas koira osui laumaani. Vaikka Samuin sydän ei (enää) antanut priimoja numeroita sydänultralaitteelle - olen vain niin iloinen, että sain ja saan kokea näin positiivisen koiran elämää laumassani. Vaikka Capri on hitaasti syttyvää ja kehittyvää - mutta ihanaa brittilaatua - on koira koskettanut minua syvältä sydämestä. Miten hienosyinen koira. Ja minulle suotu.
beautiful ad made by Taru!
Vaikka Ibiza on ollut laumassamme vasta 2 viikkoa on se tehnyt jo tässä vaiheessa lähtemättömän vaikutuksen. Eikä vain siksi, että olemme sen tulon myötä pesseet jo 3 vai 4 mattoa. Ne kyllä olivatkin likaisia, Ibiza vain nopeutti pesua!!
Tänään hän tuuppasi IKEAn 24,99 e arvoisen Cylinderin kuupalleen ruusukkeineen päivineen ja minä ja kämppis imuroitiin kolmella (!!) eri imurilla liki tunti lasinsiruja...
Minä olen jankuttanut aiemminkin blogissani siitä, että me emme osta koiria, vaan ne annetaan meille.
Kulloinenkin koira, jota juuri sillä hetkellä tarvitsemme, puhuttelee meitä ja pian tuo tulevaan elämäämme maustetta ja äksöniä sopivassa määrin. Elämä voisi olla helpompaa ilman viisipäistä saarilaumaa (?) mutta se olisi myös hemmetin paljon tylsempää ja tyhjempää.
Precious moments and memories at Crème Anglaise, Netherlands.
Joskus tilanteet myös vain tulevat.
Pabraden mökkimme Liettuassa.
Eräs Sari kysyi minulta King Toursin bussimatkoista - joissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin.
Tunnelma on taattu, hotellit hyviä ja bussi pysähtelee kullekin matkailijalle ja koiralle sopivasti. Suosittelen!
Ennen kuin siinä taas kissaa ehti sanoa, olimme Sarin kanssa matkalla Moletaihin! Kolme päivää näytelmiä helteessä, pilvien alla ja sateessa. Loputtomilla keskentekoisilla hiekkaraiteilla ja nimismiehen rynkyttävillä kiharoilla. Joku lukijoista kenties ajattelee, että "muutama kilsa, pahh" mutta surpise; näitä mentiin ihan kymmeniä (!) kilometrejä.
Onneksi kuski, Sari, oli kärsivällinen ja jaksoi uskoa autonsa jousiin ja renkaisiin. Eipä silti, kyllä minäkin uskoin. Olimme kuitenkin monien luonnonvoimien armoilla ja Dacia jaksoi väsymättä tuulet ja tuiskut, ajoimmepa välillä ihan kaduilla vellovissa järvissäkin; alustapesua tehden.
Väsymättömät, ihanat matkalaisemme, Capri ja Sasa!
Moletain kolmipäiväisessä näyttelyssä kävi tällä kertaa niin hyvin, että Sarin C'mere Zsa Zsa Gabor nakitti heti ensimmäisenä päivänä Cacibin ja ROPin!
Ja vaikka Capri kilpaili joka päivä ainoana luokassaan, sain silti jännittää aina sunnuntaille asti, että ovatko EH:takin jaelleet tuomarit meille myötämielisiä.
Trotting to 2nd CC
© Kim Bäckman
Onneksi olivat, sillä Riikan pettymykset kultaantuivat täällä; 3 päivää, 3 luokkasertiä. Caprista tuli uusi Liettuan muotovalio!
Trotting to 3rd, qualifying LT CC
© Kim Bäckman
Miten ihanaa onkaan olla mukana ja siivellä Baltian tiet tuntevan kanssa, joka oli jo etukäteen tutkinut reitit ja katsonut ajoajat.
Helppoa ja mukavaa, totisesti. Ja taas tuli todistettua se tosiasia, että itse määränpäähän tuntui olevan matkaa kuin kuuhun konsanaan mutta paluumatka sujui kuin vettä vain! Eikä pelkästään siksi, että liki koko matka Pärnuun satoi!
Yö saapuu Pärnuun.
Kohteessa n. klo 20.00 - lähtö Tallinnaan 02.30.
Sari Toursille siis 5/5 ja Nilkka Suorana -ajon kestävyysmerkki.
En ole aivan varma miten elämä tästä nyt asettuu. Ehkä se ei asetu koskaan.
Olen matkustanut tälle vuotta jo melko runsaasti ja Baltia-painotteisesti. Virossa (2x), Liettuassa (2x) ja Latviassa (1 x) ja piipahdin lisäksi myös Cruftsissa ja Amsterdamissakin. En voi kuin todeta, että kuinka tylsää elämäni olisi ilman koiria! Koirat vievät. Rahat ja reissuun. Joskus mielenterveydenkin ja yöunet. Mutta saamapuoli on aina plussalla!
Ibiza oivaltaa hyvin pihan merkityksen. Ajoittain.
Jokainen pissa ja sikari ulos on Huikea Menestystarina ja vie kohti sisäsiisteyttä. Jahka se asia on hallussa, onkin enää hihnassa vetämättömyys, näytelmästäkissäseisonta tuomarista riippuen minuutista kymmeneen, antelias sivuliikunta ja clean mennentullen hiihtely. Häkissä rennosti lepääminen, autossa satojen kilometrien lungius, juoksuaikaisten narttujen ignooraus ja mitä näitä nyt onkaan kaikkia uroskoirien perusvaatimuksia.
Asettuu tai ei - pysyn koiristani kiitollisena.
Tälle ikää on rämmitty jo kokoväännöt, haplohullutukset, LTV-mörökölliydet, lonkkamaljojen lievät mataluudet, avoimet sydänultratulokset ja muutama muu ei niin mairitteleva obduktiotulos.
Jos jotain haluaisin nuorelle polvelle sanoa tässä yhteydessä niin sanoisin, älä hätäile, älä mene shokkiin, syyllistä tai syyllisty. Elämään kuuluu roso ja yllätyksellisyys, harva koira elää 15-vuotiaaksi "ilman mitään".
Olen itse ottanut jo riittävästi itseeni ja en oikein jaksaisi enää. Syyllistänyt omia koiriani ja nähnyt niiden periyttävän kaikki jälkeläisissä nähdyt virheellisyydet.
Haluaisin nähdä ja kuulla enemmän iloa rodusta, yksilöstä, persoonallisista piirteistä. Jokainen koira kuitenkin haastaa meitä ja avaa aina jonkun lukonkin, hermostuttaa, ärsyttää ja vie äärimmäisten tunteiden ääriin - mutta siellä äärimmäisyydessä on myös kosketus, herääminen ja oivallus. Asiat eivät ole yksinkertaisia, periytymiskaaviot simppeleitä.
Lenkiltä tänään.
Kuinka kaunis on luonto, vihreä ja vehmas.
Luonto ottaa ja antaa - lempilauseitani. Luonnon edessä tuntee itsensä nöyräksi.
Anna mennä, mene ja tee! Elä, ole ja nauti nimismiehen kiharoista, pompuista ja karusellista koirinesi! Älä anna muiden himmentää ja hämmentää menoasi. Vaikka välillä huippaa, niin mieli pysyy virkeänä ja nivelet notkeina. Niin sinulla kuin koirallasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti