Lauantain lupsakkuutta ja syntyjä syviä.

Koiramaailma vie meitä välillä "voimakkaiden asioiden ääreen" - ja siitä kiittäminen on koiriamme, rotuamme.
Lukuisat ihmiset elävät rauhanomaista elämää vailla about minkäänlaisia arkipäivän haasteita, joita meidän koirallisten elämä tarjoaa päivät läpeensä!

Eläähän voi niin monin eri tavoin. Jotain miljoonalla hexatriljoonalla tavalla. En edes tiedä, mikä on hexatriljoona, mutta se kuulosti hienolta.

Koiraihmisen elämä kun on alituista murhetta ja rämpimistä suossa. Tai bingossa.
Ei tarvitse avata kuin mikä tahansa somealusta, niin itku ja vaikerrus lyö päin kasvoja. Rolle ei voi syödä kauraa, Pille kakkaa sisälle ja Hertta vetää hihnassa. Kertulle ei riitä mikään aktiviteetti ja Nelli ei kestä lajitovereiden tuijotusta.
Toisaalta Luna osaa 45 sanaa ja avata jääkaapin. Sissi haistaa kantarellin, orakkaan ja varakkaan. Milo käy maanantaisin kiipeilykoulussa, tiistaina tasapainoilemassa pallojen päällä, keskiviikkona raunioilla ja torstaina se kroolaa uimahallissa. Perjantain tennistreeneissä se tuo pallot pois kuleksimasta, lauantaina pelaa bingoa ja sunnuntaina laulaa karaokea.

Koirat eivät enää luokaan omistajilleen pelkkää ähäkuttistatusta ja tuloskunniaa.

Vaan ovat myös väline kurkistaa somepäivitysten avulla omistajan osaamiseen, nokkeluuteen ja varakkuuteen. Arvotamme, arvuuttelemme, peilaamme ja kummeksumme. 

Tänään koirapuistossa pääsin harrastuksen alkulähteille.
Skarpin ja mukavan tuntuinen nuori mies tuli puistoon 9-kuisen XXXXXXX (rotu peitetty)-koiran kanssa. Hän vetosi meihin, kahteen rouvaan whippetiemme kanssa; "miten saan kitkettyä koirastani taipumuksen juostessa alkaa hyppiä ja purra".
Koirien pentumaiset ja villit tavat ovat joskus hämmentäviä ja myös niissä pentumaisissa tavoissa on joskus liian helppo mennä "vinoon". Kun kysyin pojalta, mitä hän tekee, kun koira alkaa hyppiä ja purra, hän vastasi "minä huudan".

Jokainen meistä on ollut aloittelija, vihreä, rookie. Kujalla, hämmentynyt ja vailla avaimia. Suurin osa pentuväännöistä on nimenomaan niitä, pentuvääntöjä. Pentu luulee kiljunnan ja huudon olevan "leikkiä" ja kun se kokeilee sinua, sinun tarvitsee "vain" pysyä jämptinä. Eikä antaa periksi eikä ainakaan alkaa huutohippasille koirasi kanssa. 

Vanhemmalla iällä kunnon kohotusyritykseni ei mennyt ihan nappiin...

Oikean jalan päkiä kehitti "lähes marssimurtuman" ja emännän juoksuharrastus kiellettiin ortopedin toimesta. Nyt vasen nilkka juilii ja vasen käsi myös. Ajoittain polvilumpiot eivät ole samaa mieltä portaiden kiipeämisestä ja uimahallin vesivastuskin on joskus liikaa käden rasitusvammalle.
Aloittakaa siis nuoret kropan vääntäminen hiukan aikaisemmin, kuin minä. Toki minulla urheilutaustaakin on, mutta niin, että vuosikymmen katseltiin vain perhosia.... Tai Reiskoja!

Koiriamme on kiittäminen monesta.
Mutta ne asettavat meitä myös peilin eteen, haastavat ja luovat jännittäviä tilanteita, joiden selittäminen ja avaaminen muille on usein työlästä. 
Oman koiran käytös kun on selkeästi selitettävää, tapahtuuhan se oikeassa tilanteessa ja paikassa. Se sama käytös onkin tuomittavaa, kun sen tekee randomrolle.
Selittelyä, kuvantamista ja sanoitusta, sitähän se elo koirien kanssa on. Mitä paremmin selität ja kuvaat, kerrot ja avaat, sen parempi. Koiriemme avoimuus ja "auki oleminen" elämälle voisi ohjata ja kannustaa meitä samaan?  

Ikääntyminen yhdessä koirien kanssa kuuluu elämään koirien kanssa.
Mitä enemmän omistat/olet omistanut koiria, sitä enemmän joudut niistä luopumaan. Koirat sairastuvat ja vanhenevat siinä missä me ihmisetkin. Mitä enemmän koiria, sitä enemmän luopumista, ahdistusta, surua. Unelmia, menestystä - ja kremppoja ja ahdistusta.

Mutta mikä parasta.
Koirien tapa ottaa hetkestä ilo irti, nauttia, riemuita ja JUOSTA sydämen kyllyydestä saa omat krempat ja ahdistukset unohtumaan.

Tänään Samppa Linna ja Capri juoksivat yhdessä Cielo Nocturno Bittersweetin, Viuhtin, kanssa + 2 asteessa täyttä ja vähemmän täyttä hölkkää reilun puolituntisen ja tunsin kaiken kivistyksen ja korvennuksen kadonneen sinä aikana oikeasta päkiästäni, vasemmasta nilkastani, vasemmasta kädestäni ja mielestänikin.

Tätä on yhteiselämä koiran, whippetin kanssa.
Nähdä, kokea, elää, riemu. Yhdessä. Krempat ja ahdistus unohtaen.
 

kuvista kiitos oma kännykkä ja Jenna Vapamaa