Waudemus wautsimus.
Jos oikein ruvettaisi analyysiä ja ihmiskoetta tekemään, niin olisimmekohan kaikki enemmän ja vähemmän bipolaarisia ja kiikun kaakun? En osaa sanoa ja mietin vielä? Palataan myöhemmin? Anna hetki aikaa miettiä?
Harrastus jumittaa ajoittain ja sitä joutuu joskus funtsimaan ja verrottamaan omia näkökulmiaan kaverien kanssa.
Ihminen nyt vain sattuu peilaamaan itseään muihin. Maailman jännittävintä on tavata ja kohdata ihmisiä, ja tässä ajassa nimenomaan kasvattajia, jotka kyllä miettivät "mitä muut mahtavat ajatella" mutta jättävät sen peilaamisen muille. Kukaan ei ole koskaan valmis - mutta hämmästyttävästi "muut tietävät aina paremmin"?
Vuodet rodussa tuovat mukanaan kriittisyyttä mutta myös avarakatseisuutta ja digitaalinen keittiövaaka saattaa yllättää. Kuten meikäläisen.
Mitä sitä ei tekisi koiriensa takia?
Omistani Maui on raakaruokinnalla, koska se nyt vain sopii sen masukalle ja olomuodolle parhaiten. Maui on syönyt pentuaikana pelkkää raakaa kotimaassaan Englannissa ja kasvattaja Kathryn sanoikin minulle Manchesterin lentokentällä, että "jaapa, mitä mahtaa tulla kuivamuonan syöttämisestä Finlandiassa"...
Menin sitten hankkimaan digivaa'an joka paljasti, että Maukun ruoassa on yleensä lihaa n. 330 grammaa ja vihanneksia saman verran. Maukun feivöritsit ovatkin kurkku, porkkana ja broccoli. Hämmästyttävää, kuinka paljon vihannekset painavatkaan. Ja millä intensiteetillä Maukku niitä rouskuttaa.
Olen siis saanut ilokseni olla jälleen rodun keskiössä ja nimenomaan kasvattajan näkökulmaa kuulemassa, avartamassa ja respekteeraamassa.
Harva meistä tavallisista harrastajista asettuu hetkeksikään kasvattajan asemaan. Ollaan kyllä nakkelemassa mätiä omenia silloin tällöin jonkun luopion niskaan, joka tohtii astuttaa kaikinpuolin tasapainoisen nartun ILMAN BH-tunnusta. Ja ehkä terveystarkeistakin puuttuu polvet. Aina jonkun mielestä kuitenkin jotain puuttuu. Ja voihan myös olla, että standardit ja yleisesti hyväksytyt rotusabluunat eivät täyty. Jonkun mielestä, taas.
Harrastusikkuna huurtuu, kun aina pitää jotain huohottaa ja ehkä vähän kuumuakin.
Milloin se on kyseenalainen RAJATAPAUSTULOS, milloin epäily. Koskaan ei voi tietää. Ei siitä nolla/aa-yhdistelmästäkään. Elämä yllättää. Kaikki kun voi heittää kuperkeikkaa. Geeneillä on oma elämänsä ja niitä voi olla vaikeaa suitsia. Statistiikka, laskelmat ja odotukset - usein yllättävät. Jopa asiantuntijat.
Ollaan tässä Emmin ja Antin kanssa kuvattu hiljattain 49 wipatsimiinia kaikista mahdollisista yhdistelmistä. Näyttely + näyttely. Näyttely + rata. Rata + rata. Jne. Mitä ihanimpia wiipokkaita kaikista mahdollisista yhdistelmistä ja linjoista. Kellä on karvaa hieman vähemmän ohimoissa, mutta upea ylälinja. Kellä taas karvaa enemmän, mutta lantion liukumäki. Korvat nousee jollain pystyyn ja joku kyykkää. Mutta miten ihania koiria tulikaan kuvattua! Ja huom, näytelmälinjaiset kyykkäsivät myös, ja olivat vinkuralla...
Ja eräs mäyräkoirakin ihan selällään!
Kuvasimme myös naapurin Max-mäyriäisen.
Tässä järjestämässäni kuvaussessiossa juuri tämä oli parasta.
Antti ratakennel Maxwinistä lähti kahvi- ja pullapalkalla (!) kuvaamaan kahtena lauantaina yhteensä 49 whippetiä - koska hän halusi tukea whippetien terveystutkimusrahastoa - ja Emmi, kiharakarvaihminen, koska hän antaa - ja saa. Mukaan mahtui myös kuvan mäyriäinen, koska oli hyvää tahtoa, aikaa ja mahdollisuus. Juuri näin.
Kasvattaja kasvattaa - ostaja ostaa.
Muistan joskus 6000 vuotta sitten, kun eräs pitkänlinjan kasvattaja loihe lausui, että "se on aina, että mitä kukakin haluaa" kun hain jotain apuja pennun valintaan. Minullahan ei ollut AAVISTUSTAKAAN, mitä haluan. Hulan kuoltua sinibrindlet pisti silmään ja nyt kutsun Mauia Pirreliksi. Help.
Koirasilmä nyt vain kehittyy vuosien saatossa.
Sitä voi kukin käydä kokeilemassa Suomen Kennelliiton tuomareille tarkoitetussa koirasilmätestissä ja hämmästyä, kuinka siinä koetilanteessa hämääntyy. Itselle hetki sitten selvät suuntaviivat sakkaavat ja neliöstä tulee kuusio ja pitkäkarvaisuudesta saattaa verratessa sileäkarvaisuuteen tulla jopa kiharaa. Silmät myös vievät meitä milloin mihinkin kohtaan koirassa.
Huiman jälkeen omat silmät hakeutuivat herkästi alaleukoihin. Mauin jälkeen lasken hampaita. Balin myötä kurvit nousivat arvoon arvaamattomaan ja Samuin myötä sen asettuminen jaloilleen ilmensi haluamaani tasapainoa. Ja niin edelleen. Kun näet omissasi, näet myös toisissa.
Kasvattaja on kaiken keskiössä, 24/7.
Kasvattaja määrittää ja hakee haluamansa linjat, tavoitteet, speksit. Me ostajat lähdemme ostamaan omaa pentua ajatellen, että "kun isä on niin komea ja äiti niin luxusluonteinen".
Jotkut kasvattajat sanovat joskus kasvattavansa "itselleen"; he tekevät yhdistelmän, josta he itse haluaisivat pennun. Toiset yhdistävät "kivan nartun kivaan urokseen" - yhdistelmään, johon he itse uskovat. Kasvattaminen on kaikkea tätä. Uskoa, intuitiota, taidetta, tietoa.
Meillä on mielestäni rodussa hyvä tilanne siltä osin, että kasvattajat todella pohtivat, puntaroivat ja pähkäilevät.
En tunne yhtään yhdistelmää, joka olisi tehty "naapuruuden perusteella". Tai siksi, että "nyt ostajat haluavat sinistä väriä violetilla hännällä".
Olen kuullut ihania, eläviä, loputtomia ja liikuttavia tarinoita pitkällisestä pohdinnasta, siitä, että mietitään oman polun ja tien edessä todennäköisyyksiä, variaatioita - ja sitä, että onko oma tie kyllin lavea, monipuolisesti rodun nyansseja kunnioittava ja rotuun kumartava. Ja tämä kasvattajalta, joka on kasvattanut + 30 vuotta. Älköön kukaan koskaan aliarvioiko kasvattajan näkemystä ja rotuun sitoutumista!
Kasvattajien pohdinnat - jos vain olet valmis kuuntelemaan niitä - on vain merkki siitä, että vaikka on oma pohdinta, intuitio ja polku ja tie, sitä ei kuljeta ja mennä silmälaput silmillä. Halutaan olla rehellisiä ja uskollisia itselle, mutta myös rodulle. Ja sille ostajalle.
Me kaikki rakastamme ja kunnioitamme rotuamme.
Nyt sitä respektiä sinne kasvattajille, jotka punnitsevat hampaat, älteeveet, spondyt, sukurasitteet, rata- ja maastosuoritteet, ajointensiteetit, näyttelytulokset, luonteet, rungon tasapainot, ultrat, kakan koostumukset, ajolinjojen valinnat, ajopään, karvan laadun, lihasten pyöreyden/litteyden, värin, silmien värin, uintihalukkuuden, rätinajogeenin, kuumumisen, lonkat, saalistusinnon, kulmaukset, liikkeet, etupään, takapään, ilmeen, koirapuistokäyttäytymisen, remmiräyhän asteen, laumakäyttäytymisen, tasapainoisen rakenteen, sukusiitosasteen ja - kertoimen, sukukatokertoimen, lonkkaindeksit ja niin edelleen - loputtomiin. Kyllä tässä viidakossa ikkunat huurustuu!
Haittaako huuru, pohdinta ja väittely, vastakkainasettelu.
No ei todellakaan. Huuru kuuluu elämään. Varsinkin tähän vuodenaikaan kun tuulettaminen voi olla pakkasen vuoksi haasteellista. Jos jämähtänyt ikkuna nyt edes suostuu aukeamaan!
JVG:n sanoja lainatakseni tähän kohtaan Tarkenee-biisistä: "Kaikkee mä oon kuullu, hulluks mua on luultu, muttei mulla pleksit ihan pienest huurru, hommat valkenee"! Asioilla on aina tapana järjestyä ja ennenpitkää kaikki valkenee!
Kiitos Antti ja Emmi antoisasta iltapäivästä valokuvauksen merkeissä - ja kaikille teille, jotka toitte ihania rodun edustajia kuvattavaksemme. Kahdessa kuvauspäivässä kuvasimme yhteensä 49 whippetiä. Ja ihan siksi, että yhdistyksemme järjestää valokuviin perustuvan Virtuaalinäyttelyn!!
Whippet - mikä ihana tekosyy tehdä ihan kaikkea ja osallistua ihan kaikkeen hassutukseen!
kuvat oma arkisto ja Antti Ruotsalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti