Omistani oli mukana Maui ja Samui, joista Maui oli ilmottuna vain lauantaille. Ihan vaan intuitiolla taas mentiin. Lauantain tuomarihan selvisi vasta ihan vartti ennen näyttelyä ja oli sitten prikulleen sama, Inga Siil, kuin mitä helmikuisessa Tallinnassa.
Se K-alkuinen sana, jonka sanomista yhä vältän, on vaikuttanut moneen asiaan - ja mieliimme, halusimme tai emme.
Olen kuitenkin yltiöpositiivinen ja yritän aina, joskus hammasta purrenkin, katsoa asioita jopa lapsenomaisen naiivisti. Niinpä luotin ohjeistuksiin ja asetuksiin ja uusiin K-sanan aikaansaamiin normeihin. Niihin törmäsi myös runsaasti - ja positiivisella tavalla - Virossa.
Jo laivalla oli käsidesilaitteita vieri vieressä. Kassoilla oli pleksit ja ihmiset eivät örveltäneet ja ruuhkautuneet käytävissä/portaissa tai missään muuallakaan ei mennessä eikä tullessa. Ostoksia sai tehdä rauhassa ja ilman että oltaisi oltu kylkikyljessä.
Hotellimme, Kotka Housing, oli erittäin siisti ja pöydällä oli heti huoneeseen tullessa, mitäpä muutakaan kuin käsidesiä.
Sitä oli joka paikassa. Kaupoissa, kauppojen eteisissä, kassan vieressä, hyllyjen välissä. Ja sitä myös ihmiset käyttivät.
Tämän reissun kyllä kruunasi itse Pärnu.
Kaunis, pieni kaupunki, jossa ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Kaupunki itsessään oli kovin rauhallinen, siisti, viehättävä, kukkaisa ja vehmas.
Omasta hotellistamme oli peräti n. 200 metriä Pärnun kuuluisalle rannalle.
En käsitä, että se on jäänyt minulta ja koiriltani tähän asti kokematta. Olen ollut Pärnussa viimeksi 2016 ja nyt kun koin sen RANTOINEEN 4 vuotta myöhemmin olin aivan haltioissani - ja eittämättä koirat myös! Lenkkeilin rantapuistossa molempina aamuina ja illat ryskäsimme rannalla.
Rantaviivaa oli silmänkantamattomiin ja satunnaisia kulkijoita meni ja tuli, koirien kanssa ja ilman. Kukaan ei tullut huutamaan "koirat kiinni" saati perisuomalaista "onko teillä kakkapusseja" -huutoakaan ei kuultu. Toki ilmakaan ei nyt auringonottajia suosinut, perjantai-ilta oli viimaisa ja lauantai se vasta viimaisa olikin. Puita kaatui, telttaa meni lyttyyn ja roskia ja muuta irtotavaraa lenteli ilmassa runsaasti.
Tämä talo oli myynnissä....
Kuin ihmeen kaupalla lauantaisesta kehästä selvittiin, vaikka sadekin perinteisesti alkoi juuri urosten avo-luokan aikaan. Koiria mieluusti mittaava Inga Siil sijoitti Mauin PU4:ksi mikä lämmitti erityisesti mieltä. Samuille vaca ja PU3 sijoitus.
Illaksi taas rantaan. Vaikka pojat herätettiin syvästä REM-unesta näyttelyn jälkeen, ne olivat välittömästi iloa täynnä kun pääsimme kilometriselle rannalle.
Sitten olikin aika ottaa pientä photoshoottia:
Samui, almost 2 years!
© Taru Jäppinen
Anita ja Maui & Samui!
© Taru Jäppinen
Asettamani matkabudjetti paukkui moneen kertaan.
Jotenkin sitä halusi "palkita" itseään pitkän K-kevään jälkeen. Ostin paitaa, korua ja muistoesinettä. Korttia, kynttilää ja naamavoidetta. Pina coladaa lähti mukaan taas lastillinen, mutta hei, siinä on vain muutama hassu promille ja se on kuin limpparia joisi. Virokakku piti sekin taas mässyttää. Oliko hintaa kaakulla peräti 3,50. Moderoin hieman irtomansikoilla.
Sunnuntai valkeni seesteisenä ja aurinkoisena.
Samuin päivä oli tänään ja menimme aina ROPiksi asti! Vieressäni istui puheliasta ja mukavaa grey- ja italiaanoväkeä, joiden kanssa jo tuli hieman vitsailtua aiheella "näyttelykiima". He totesivat minulle, että "uskomme, ettei sinulla ole kiimaa, vasta sitten kun jätät ryhmät väliin". Ilmeisesti en ole missään kovin pahassa kiimassa kuitenkaan, koska ryhmät jätettiin väliin!
Mutta miten ihanan huikean hienot italiaanot heillä olikaan kyydissä. Miten voi koira olla kuin koru, veistoksellinen, sulokas ja silmiähivelevä. Kaunis.
Kalevi. Menetin sydämeni tälle ihanuudelle.
Kohti Tallinnaa.
Koska aikaa oli, niin runsaita pysähdyksiä. Wrappia, toilettia, limpparia, jäätelöä. Ja sitten taas jäätelöä, toilettia ja limpparia. Koiria pissalle, jaloittelua ja ehkä taas jäätelöä. Kämppis, joka toimi kuskinamme, hihkaisi aina aika-ajoin; "täällä me ollaan oltu", "tässä oli se maksuton vessa" ja "täältä sai sitä makkarawräppiä".
Hyvin oli kuskilla homma hallussa. Mennen tullen. Eipä siinä tarvinnut pelkääjän paikalla ja/tai takapenkillä paljoa muuta kuin nenää kaivaa. TOSIN, oli sellainen pieni hitskokki alkumatkasta, että Toyota Airport oli päivittänyt ystävällisesti Avensiksen integroidun navigaattorin ja pyyhkinyt siitä samalla mennessään Baltian! Tilalla oli jotain San Marinoa ja Vatikaania. Toimittajahenkisenä kilautin Anssi Asentajalle ja sain kuulla sen aina yhtä ilahduttavan "selityksen"; "sellaista se on". Ja: "navi kysyy päivitetäänkö Itä- vai Länsi-Eurooppa, ja sit jos ottaa Itä-Euroopan Suomi häviää". Just. Ja Into Insinöörihän on suunnitellut tämän näin? Avensiksessa ON Suomi, Viro, Latvia ja Liettua ja sitten kun Anssi vähän huseeraa, niin kas, Viro, Latvia ja Liettua häviää, koska jos olisi antanut niiden olla, olisi Suomi hävinnyt?!?!
Super-Alko laajoine valikoimineen ja käsideseineen otti meidät iloisesti vastaan.
Nauticus-sentterissä tuli myös tapettua aikaa. Lenkkiä tehtiin, eessuntaassun.
Vihdoin kotimatka koitti ja Huima ja Bali ottivat meidät MYÖS iloisesti vastaan! Kiitos Silja, jälleen 100% upeasta hoivasta. Ilman Sinua eivät nämä reissut olisi mahdollisia.
Pärnu on kaunis, valloittava kaupunki. Näyttelyreissun suola on oikeastaan se "kaikki muu"; shoppailu ja chillailu, rantaviivan veivaus ees ja taas ja koirille ilon tuottaminen. Koirat tekevät reissun. Ja me ihmiset olemme mukana tekemässä niille reissun.
Kiitos Taru & Bailey reissuseurasta. Samui ja Maui nauttivat täysin siemauksin "rantalomasta" ja tulivat monta muistoa rikkaampina takaisin kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti