Tässäpä teille tiivistelmää:
Pentuaikaan liittyvissä tutkimuksissa on käynyt ilmi ensimmäisten elinviikkojen suuri merkitys koiran myöhempään käyttäytymiseen. Sosiaalistuminen alkaa paljon aiemmin kuin on ymmärretty. Tämä tieto korostaa entisestään kasvattajien roolia. Hyvää hoivaa tarjoava emo on ensiarvoisen tärkeä pennun hyvälle kehitykselle.
Jutussa Katriina Tiira kehottaa paneutumaan mm. koiran tunnetilaan, miten koira osoittaa mitäkin tunnetilaa ja miksi se on juuri nyt tässä tunnetilassa. - Pitäisi osata löytää syyt, jos koira on jostain syystä vaikka kiihtynyt tai pelokas.
Tiiran mukaan aiempi vietteihin ja vaistoihin keskittyvä koiran käyttäytymisen ymmärtäminen on jäänyt taka-alalle. Koira on muiden eläinten tavoin paljon enemmän.
Koirien väliset erot ovat isot esimerkiksi muistin ja oppimiskyvyn perusteella, mutta Katriina Tiira arvioi, että kotikoirien omistajilla ja monilla ensimmäistä koiraa hankkivilla saattaa olla varsin kevyt asiantuntemus koirien käyttäytymisestä.
- Ehkä tärkeintä on ottaa huomioon, että suuri osa koiran persoonaan liittyvistä asioista on perinnöllisiä.
Tiira on myös usein saanut oikoa käsityksiä, joihin liittyy koirien turha inhimillistäminen. Arkisiin käytösongelmiin voi löytyä syyksi koiran arkuus, mutta aina ei osata tunnistaa, miten koira osoittaa pelkäämisen.
- Joskus omistajat luonnehtivat koiransa olevan niin itsepäinen, ettei sitä voi kouluttaa mutta testeissä sitten selviää, että koira onkin hyvin itsenäinen. Sitä voi siis toki kouluttaa, mutta se tarvitsee omistajan toivomalla tavalla toimimiseen erittäin hyvän syyn.
Tiira tähdentää, että hän haluaisi vanhasta omistajaa syyllistävästä mustavalkoisesta näkemyksestä päästävän jo eroon.
- Ei koiran huonon käytöksen syy ole aina taluttimen toisessa päässä, kuten edelleen liian paljon väitetään. Valitettavasti on koiria, joiden ongelmat näkyisivät kenellä tahansa. Perimä ja geenit vaikuttavat niin paljon esimerkiksi pelokkuuteen ja impulsiivisuuteen.
Ääniarkuus on yksi vahvasti perinnöllisistä asioista ja erittäin paljon arkea haittaava ominaisuus.
Yhdeksi keskeiseksi syyksi koirien yleiseen arkuuteen Tiira arvioi, että koirajalostus pyörii hieman liikaa ukonäön ympärillä.
Useimmilla koiranostajilla ei välttämättä ole käsitystä siitä, etteivät näyttelytulokset ole tae mistään luonteeseen liittyvästä asiasta.
- Pitäisi rehellisesti kasvattaa koiria, jotka voivat selviytyä muitta mutkitta arjesta, uudesta vuodesta, liukkaista lattioista ja eläinlääkärille menemisestä.
Katriina Tiira haluaakin kysyä Kennelliiton teemavuonna, onko jalostuksessa unohdettu, että koiran tulee selvitä arjesta. Kasvattajia haluan muistuttaa käyttämään riittävän hyvähermoisia, täysipäisiä vanhempia.
-------------------------------------------------
Omat kommentit yllä olevaan:
Joskus tuntuu, että koiran käyttäytyessä "kummallisesti" sen vain todetaan olevan outo, poikkeava, kummallinen. Sivullisen ehdottaessa; "ehkä se reagoi siihen, että..." tai "voisiko sen maailman olla kiepsauttanut ympäri se, että..." saa useimmiten aikaan vastareaktion. "Ei. Se ei ole mahdollista, koska ei se ennenkään tai ei me olla tehty mitään outoa".
Joskus asiat valkenevat vasta ajan kanssa. Sitkeä ei muuttuukin muotoon ehkä ja sitten palaset alkavat loksahdella paikalleen. Käyttäytymisen ymmärtämisen kautta koira saa ikäänkuin synninpäästön. Se ei olekaan outo, vaan persoonallinen!
Syyn löytäminen koiran käytökselle onkin usein avain oivalluksiin, molemminpuolisiin.
Jokin hyvin pieni asia ihmisen näkövinkkelistä voi saada koiran pois tolaltaan ja riippuen koirasta, niillä on hyvin persoonallisia tapoja "järjestellä asiat päässään". Olen omassa laumassani nähnyt koiran, joka stressitilanteessa (imuri) hakeutui pöydän alle, toinen (uusi vuosi) kylpyhuoneeseen ja samainen otti tarvittaessa ritolat (oven paukahdus) ja alkoi juosta taloa ympäri. Jollekin voimakkaat äänet luovat stressiä, jollekin imuri ja kolmannelle sohvanvaihdos aiheuttaa epäilyksiä.
Yhtä asiaa en voisi enempää allekirjoittaa; myös koirat muuttuvat vuosien saatossa.
Aivan kuin me ihmisetkin. Ei ole mitään pysähtynyttä tilaa ja olomuotoa, että kun Rolle oli pentuna ylettömän hauska ja kujeiluun taipuvainen, että se olisi sitä 15 vuotta putkeen. Koirat imevät ympäristöä, laumaa, perhedynamiikkaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Katriina Tiira toi esiin sen, mitä olen paljon pohtinut itsekseni; ei se mene niin, että AINA se syy on hihnan päässä.
Tästä on hyvä esimerkki jokavuotinen uudenvuoden somevääntö, sata topikkia ja kuusisataa Yrjö Yksinkertaistajaa; "Mulla on kotona hirvikoira Ripa ja se oikein haluaa katsomaan raketteja, koska mäkin olen rauhallinen. Te teette ne koirat pelkääviksi.".
Rakas Yrjö Yksinkertaistaja. Minulla on ollut 12 whippetiä. Kummasti vain se yksi oli ääniarka? Miten olen voinut kohdella yhtä yksilöä niin eri tavalla, että vain se pelkäsi ja 11 ei?
Hyvä kuitenkin, että paljon puhutaan koirien käyttäytymisestä, aihe kiinnostaa uutta koiraharrastajaa siinä missä vanhaakin.
Sääli, ettei se vanha harrastaja pääse aina jyvälle, sinne kärpäseksi kattoon ja uuden koiranomistajan ajatusmaailmaan, kun yritetään pohtia syitä koiran käyttäytymiselle ja miettiä "mitä pitäisi tehdä". Koirat ovat yksilöitä siinä missä niiden omistajatkin.
Jollekin koiran persoonaan liittyvä asia on "ongelma", toiselle se on "vain koiran ominaisuus". Jokainen elää näköistään arkea ja yleensä koira muovautuu mukaan siihen ainakin pidemmän päälle erinomaisesti.
Koirat tekevät meistä parempia ihmisiä. Kiitetään siitä ymmärtämällä niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti