Parhaimpina kuukausina juoksin taloyhtiön juoksumatolla 8 kertaa kuukaudessa. Huomatakseni, että juoksu "aidoissa olosuhteissa, kitkaisella asvaltilla" oli huomattavan paljon työläämpää (jäähdytellessäni Maukkua Kartanolla...) kuin se, että matto vei. Kyllä matollakin hiki tuli, ja jano. Mutta ei se silti ole sama asia, kuin "luonnonjuoksu". Ja sitäpaitsi hölkkävauhtia menin matollakin. Mahtaisinko päästä cooperin testissä nipinnapin sen 1,5 km.
Mutta silti.
Sitä tulee äkkiä väheksyneeksi ja toppuutelleeksi, että "en minä ui kuin 40 minuuttia" ja "en minä mene portaitakaan kuin vain kuusi kertaa" - mutta iloinenhan sitä pitäisi olla. Että sitä jaksaa. Ja ennen kaikkea VOI.
Muistelen taas ties monennettako kertaa sitä erinomaista lausetta jostain lehdestä: kroppa tekee mitä pää sanoo.
Kun pitää jämptit porras- ja uintipäivät, niin kummasti sitä tulee mentyä. Välillä toki vähän pakottaen. Ja kovemmin käskien.
Juoksumatto jäi syksyn tullen aika vähäiselle käytölle, kun onnistuin telomaan reiteni Kartanolla 7.9. - reiteni siis revähti kesken kehäjuoksun.
Olipa ikävä tunne, mutta jotenkin onnistuin suoriutumaan ja saatiin Kartanolta vielä Samuille sertikin! Seuraavan kerran reisi paukkui Ylöjärvellä 21.9. - pystyin juoksemaan maltillisesti, hölkkävauhtia, mutta en yhtään vauhtia lisäten! Vielä Messukeskuksessakin, 7.12., tuli tovi onnuttua, kun tuomari pisti pystyyn juoksukilpailun.
Mutta hei.
Pystyy uimaan, vesijuoksemaan ja taapertamaan portaissa. Onhan sekin. Kehähommat pitää jatkossa - tuomarin mukaan - siirtää nuoremmille ja joustavampireitisille.
Vuonna 2019 portaissa siis 41 kertaa, uimassa 37 kertaa ja juoksumatolla 43.
Vähän epäuskoisena mutta kuitenkin huudahtaen MÄ jaksoin ja pystyin!
Mitä kaikkea muuta vuosi piti sisällään?
Samui, Collooney Poker Player näytteli Suomessa virallisissa luokissa 9 kertaa ja napsaisi Vuoden Nuori VSP-tittelin kovassa sakissa, wau!
Sertejä 2 ja varaserttejä 3 + 1 varaNORD.
Latvian Ogresta LV JCh-titteli ja Viron Rakveresta EE JCh-titteli.
Syksyn tullen halusin Koiranettiin myös "pari nollaa" ja kävimme silmätarkin lomassa otattamassa virallisen sydänkuuntelun ja polvien pyöritykset siihen päälle.
Sämylle myös lokakuulta SOOLOkoe Kartanolta.
Maui, Jothryn Alluring Traits näytteli tänä vuonna ensin Ogressa, Latviassa ja oli siellä erkkarissa hienosti PU5 ja VSP-käyttöluokan koira. Rakveressa Maui sijoittui PU-luokassa hienosti aina kolmanneksi, mutta sertti meni kuonon edestä.
Sensijaan tämä punainen ambulanssi päästeli komiasti niin maastoissa kuin radallakin. Maui valioitui jännittävien kuperkeikkojen jälkeen 11.5. Suomi CUP-kisassaan. Harvoin näkee - tai ainakaan en omissani ole ennen nähnyt - sellaista tahtotilaa mikä Mauilla on juoksemiseen. Ei tule Mauilla juostessaan äitiä ikävä, eikä pienet lipsumiset haittaa tätä kaveria, päinvastoin. Pökköä pesään ja havuja perkele - tuumii Maui ja juoksee aina intensiivisesti. Paitsi Liedossa. Hahaha.
Yritettiin sitkeästi KV-aikaa Maukulle Kartanon nopealta nurmelta.
Kisojen aikakehitys meni Mauilla 280 metrin juoksuissa näin:
5.6. 19,78
17.7. 19,59
21.7. 19,49
14.8. 19,64 ja 19,98
5.10. 20,29
Ja prkl että oli lähellä 21.7. Hyvä, etten pyörtynyt.
Ratarassit vetävät KV-ajat vaikka takaperin juosten. Mutta näyttelylinjainen lajitoverinsa ei saa sössiä lähtöä, pitää osata ottaa oma juoksulinja taiten, pullikoida joskus ruuhkaisissa lähdöissä mitenkuten, koittaa olla jättäytymättä pussiin, keskittyä 100%:sti ja mielellään yli senkin, ja Mauin tapauksessa koittaa jättää ETUKÄTEISriehunnat minimiin. Mutta se on toiveajattelua. Maukku on Maukku vaikka voissa paistaisi.
Ja YLPEÄ olen ihan jokaisesta Mauin kiitolaukasta, ihan pirun ylpeä. Oli ruuhkaa tai ei, Maui tekee aina parhaansa ja se näkyy!
Tosin tässä kuvassa ei paljoa näy. LOL Siellä se Maukku on, keltaisen vieressä, sinisen takana.
Tänään olin poikia juoksuttamassa läheisellä hiekkakentällä.
Siellä viilettivät menemään, paitsi Maukku. Kun aloin heittää keppiä, lähti Maui jahtaamaan JEE - jotain jahdattavaa - henkisesti. Mauin kanssa ollaan siis tilanteessa, jossa sillä pitäisi olla mielellään VIEHE tai jokin muu LIIKKUVA ESINE, jonka perässä se juoksisi. Usein tyytyy porukassa vain juoksahtelemaan, satunnaisesti ottaa kunnon spurtteja.
Myös Bali, Pendahr Fred Perry, kävi pyörähtämässä kehässä kerhon omassa Erkkarissa, 8.6. Tsukki nappasi komean PU4-sijoituksen isossa porukassa ja näytti, että vielä lähtee!
Ynnätään vielä lopuksi vuoden kaikki lenkit.
2135,1 km. Se on 95,8 km enemmän kuin vuonna 2018. Kun 2135 kilometriä jakaa vuoden jokaisella päivällä, saadaan keskimääräiseksi päivittäiseksi marssimääräksi 5,84 km/päivä.
Suruakin oli, paljon.
Hupi, Twyborn Philadelphia jätti meidät keväällä, 11.4.
Hupilla oli ikää jo 14 vuotta ja 6 kuukautta. Se oli yhä upeassa kunnossa ulkoisesti ja lähti lenkille innokkaasti. Söi hyvin, oli iloinen, leikki. Toki kaikki lenkit, joilla Hupi oli mukana, tehtiin sen ehdoilla. Mutta valitettavasti kaikki ei ollut muutoin ihan kohdallaan, sillä Hupin pyörtymiskohtaukset lisääntyivät ja voimistuivat oireiltaan.
Hupi lähti taivaan hattaralle, sateenkaaren päälle meidän kaikkien ympäröimänä; Huima, Bali, Maui ja Samui olivat kaikki mukana jättämässä surullisia jäähyväisiä.
Suuret, tyhjät, saappaat jäivät. Niitä tuskin kukaan pystyy koskaan täyttämään.
Big heart. Warm soul. My greatest treasure ever.
Kun olet antanut whippetin koskettaa, tulla elämääsi, olla mukanasi arjesta juhlaan, olet elänyt. Elät. Mikään ei voi koskettaa sieluasi ja sisimpääsi niin kuin whippet.
Ihanaa Uutta Vuotta kaikille whippetisteille - kiitos kuluneesta vuodesta teistä jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti