Samui seikkailee - ja kotiutuu!

Samui on ollut ilonamme nyt 3 viikkoa ja 3 päivää. 
Hurjaa vauhtia on aika taas mennyt ja jo tuntuu, kuin Samui olisi ollut täällä USEAMMAN viikon! Hurjan hienosti on lapsi kotiutunut alun horror-öiden ja - päivien jälkeen.

Ai mitä horroria?
No sitä, että lapsi halusi ensimmäiset kaksi yötä ripaszkalle puolen tunnin välein, masu keitti ja kurni. Ensimmäisten päivien kilometrin mittaisiin lenkkeihin meni vaatimattomat 45-60 minuuttia, kun MINÄHÄN en liiku. Samui ei ollut ollut kertaakaan pannassa saati hihnassa ja se kyllä näkyi - ja tuntui. Kahden ripalayazka-yön jälkeen vatsa alkoi asettua. Vähän haettiin oikeaa annoskokoa ja muutenkin balansoitiin evästä, ja saatiin vatsa suomalaisille taajuuksille.

Samukkahan oli painossa liki kilon Mauin vastaavan iän painoa takana, mutta on kirinyt nyt jo 200 gramman päähän. Perjantaipaino (14 vkoa 2 pvää) oli 7,5 kiloa kun se Mauilla oli 14-viikkoisena 7,7 kiloa. Suomeen tullessa Samui painoi 5,1 kg - joten se on saanut jo reilun 2 kiloa kolmessa viikossa lisää. Hurja kasvu!

Samui on vieraillut jo äitini luona, autoillut, ollut hississä, ShowHaun treeneissä, Konalan treeneissä, junnuhandlereiden käsissä, Emmin pöytätreenissä (oli muuten hikistä hommaa, olisittepa olleet 7.10. näkemässä kun meni tunti, että saatiin edes yksi decent kuva...), kauppareissuilla, portin takana, uimatreenieni aikana yksin (porukassa) kotona, häkkikoulutuksessa... kaikki vaan heti!

Miten reipas lapsi hän onkaan!
Tänään oli Arja viimeksi ihmettelemässä kuinka reippaasti seisoi kuivattua muikkua tuijotellen - kun ottaa huomioon millainen se ensimmäinen pöytätreeni oli!!!!!
Painii iloisesti aamu- ja iltapainit Mauin kanssa ja jättää muun lauman hienosti rauhaan. Sisäsiisteyskasvatus on pitkällä - tosin tehtävää vielä sillä saralla on. Kuiviakin öitä on kuitenkin pari jo ollut.

Nokkelan tuntuinen kaveri.
Oivaltaa että Bali ei tykkää, takki puetaan, ruoka-aika on kolmesti/pvä, auton takaosassa matkustetaan - ja sitä rataa. Maui oli HUOMATTAVAN paljon villimpi Samukkaa - tai sitten Samui vaan kerää virtaa tuleviin riehaantumisiin.
Hyvin syö, ulkoilee ja ajoittain jo pyytää pihaovella istuen ulos.

Hyvällä mallilla, kaikki siis. 
Alussahan pelkäsin kovin, että "miten jaksan" mutta jos tämä nyt tähän malliin jatkuu, niin kyllä kaikki lopulta leppoisahkosti sujuu. Muu lauma on myös suhtautunut verrattain kivasti tulokkaaseen. Bali vielä murrailee, mutta sietää myös sangen hienosti. Hupi ottaa löysin rantein ja Huima vaihtaa tarvittaessa huonetta. Maui on ottanut isoveikan roolin ja kiljuu korkealta ja kovaa silloin kun naskalihampaat oikeasti sattuvat.

Kehoitan vakavasti kaikkia pentukuumeessa oirehtivia ja painivia suuntaamaan katseet Britanniaan. 
Jos jaksaa kysyä pentua sen seitsemältä kasvattajalta, olla jonossa muutama kuukausi ja kokea ihanan, yhtäkkisen löytämisen ilon - niin AVOT. Minulla näyttäisi nyt olevan KAKSI varsin kivaluonteista kaveria täällä. Mauia mukavampaa koiraa en ihan äkkiä keksi kokeneeni ja Samui tuntuu tulevan kovaa vauhtia perässä.

Syksy saa Samuin!

© Sanna Norhio-Hanski

Upea Samui Pian taitavissa käsissä 20.10.2018