Edinburghin pimeydestä löytyi Sädehtivä Samui!

Nimittäin oli pimeää mennessä - ja pimeää tullessa!

Taas oli Sandqvisti ahdistellut United Kingdomin kasvattajat ahtaalle. 
Yksi kysyi, että "haluatko jonoon" ja toinen totesi "meidän saavan 7 pentukyselyä päivässä". Toki jonoon olisi taas päässyt. Kolmas kertoi, että "perhaps astutan Bellan Rogerilla, dont know yet".

Keväästä asti tein varovaisia tiedusteluja ja lumipalloefekti alkoi ihan vasta muutama viikko sitten. Yksi kasvattajista, Collooney, oli pitänyt yhteyttä kanssani useamman kuukauden. Lähettänyt tulevien yhdistelmien sukutauluja ja olimme osittain monista asioista jopa yhtä mieltä. Ensimmäiset kaksi yhdistelmää olivat ja menivät, ne eivät ehkä niin napanneetkaan, mutta sitten; sitten jotain tapahtui.

Samuista tuli ensimmäinen kuva.
Veljeksistä ja siskoksista toki myös. Minulla on yöpöydällä ruutuvihko, johon teen usein "kaikenmaailman muistiinpanoja". Olinpa siinä listannut kolme veijaria, 1, 2 ja 3. Samui oli ykkösenä. Vielä odotin kuitenkin salamaniskua päähän.
Se tulikin parin viikon kuluttua, kun sain uudet kuvat. Nyt kysyin suoraan, että "myytkö TÄMÄN minulle, jos Nordea on minua kohtaan kiva".

Nordea oli kiva ja Finnair myös.
Finnairin myyntivirkailija nimittäin ehdotti suorilta, että jääpä yöksi. Menopaluu saman päivän aikana olisi ollut sellaiset 700 euroa, mutta kun jäin yöksi, niin maksettavaa "jäi enää 500 euroa". Jostain Edinburghin kolkasta löytyi myös "edullinen" B&B pubin yläkerrasta, jonne sai koiran vain 15 eurolla. Hauskaa sinänsä, että Sandqvisti ei nyt ihan nähnyt kokonaistilannetta. Lentokentän välittömässä läheisyydessä olisi saanut tuutia 100 eurolla (incl. koiro), mutta tämä "idyllinen merenrantahotla" vei 55 euron yöpymishinnalla voiton. Se oli Booking.comin mukaan "5 km:n päässä lentokentästä" mutta totuus oli kyllä lähempänä kymmentä kilometriä, ylikin. Menosta maksoin parkkimaksun verran (10 puntaa) ja paluusta 17 puntaa, joten säästöä tästä inan kaukaisemmasta sijainnista ei kyllä tullut.

Fiona Finch, joka omistaa Mauin siskon, ystävällisesti haki minut lentokentältä. 
Oli ihanaa nähdä Mauin sisko livenä ja keskustella Fionan kanssa tovi ennen kuin saavuimme hotellille. Siellä meitä odottikin Viv, mutta myös Cruftsin BIS-voiton vienyt Tease omistajineen.

Dollie ja minä hotellin pubissa.

 Fiona, Yvette ja Viv.

David, Fiona ja Yvette. Naurua riitti!

Sitten lähtikin lapasesta. 
Iltahetki pubissa oli hauska Vivin, Fionan, Davidin ja Yvetten kesken ja putosin kärryiltä jo kolmen minuutin keskustelun kohdalla. Kävimme Vivin kanssa läpi Samuin papereita ja imaisimme paikalliset pinacoladat, jotka olivat kyllä aika kaukana perinteisestä.
Se olikin minun iltaruoka, se rinksi, sillä pubissa ei ollut tarjolla edes paahtoleipää. Pennut tuotiin kainaloon, minulle oma ja Samuin sisko, Flirt, Davidille ja Yvettelle. Monta, monta insideläppää myöhemmin - kävimme läpi mm. Vivienin tapaa nimetä pentujaan - ja kaikilla oli niin hauskaa - paitsi minulla, joka vaivihkaa toivoin Samuille tulossa olleen nimen vaihtoa. Curb Crawler ei mennyt ihan maaliin meikäläiselle, tarinasta sen takana puhumattakaan. Siispä CC vaihtui Poker Playeriksi, hyvä niin!

Sitten vähän hotellitunnelmia:

Muutaman tunnin yöunien jälkeen, hetken hotellin suihkua ihmeteltyäni (sitä ei siis ollut, joten skippasin vedellä läträämisen - huomatkaa kuvassa oleva MUKI, ilmeisesti sillä oli tarkoitus kauhoa vettä päähän?) suunnistin rohkeasti hotellista ulos.

Respa-Rob oli luvannut "Edwardin tulevan ottamaan sinut kyytiin, koska Edward ottaa vain 15 puntaa ja muut 30 puntaa" - kuulosti hyvältä 22.00 illalla mutta aamulla 06.45 ei enää. Missä Edward on ja minkälaisella autolla? Tuleeko hän varmasti? Onko Edward taksikuski vai ajaako hän minut Sohoon ja jättää sinne?
Lähdin tallustamaan pimeyteen Samui kainalossa ja mietin, että "mitähän tästäkin tulee" - kun heti ensimmäisessä t-risteyksessä tuli tenkkapoo.

Ihmeitä tapahtuu. Kuten tänäkin aamuna. 
Viisi minuuttia ensimmäisistä epätoivon minuuteista näkyi keltainen taksivalo. Jiihaa, olimme matkalla kohti lentokenttää. Ja vain 17 punnalla. Edinburgh airport siinsi näkökentässä jo noin klo 07.10. Nyt sitä aamiaista, jota uinuva B&B ei tarjonnut. Lentokentän kiskasta löytyi leipänen ja aamiaisjuoma. Samui nukkui kassissa. Pahaa-aavistamatta lähdimme talsimaan Finskin lähtöselvitystiskille...

Nimittäin Vera Virkaintoilija häipyi Samuin passin kanssa "takahuoneeseen" ja palatessa moitti, kun passissa ei ollut rokotuksia. 
No voi veikkonen, olisit sanonut, että olet niiden perään ja olisit saanut rokotuskortin mukaan. Sain pitää siinä ilokseni esitelmän "about Finnish laws and regulations" ja itsekin hämmästyin, kuinka hyvin se enkku tässä kohtaa lähti.
Samuin tiketti maksettiin ja sitten kaukalobaariin. No mutta Anita, mikä emämoka!!! Unohdin kännykän liivin taskuun ja pääsin heti valokeilaan. Tai no, joku aparaatti se oli, mihin astuttiin ilman kenkiä ja leviteltiin raajoja laajalle. Samui kiljui kaukalobaarin tiskillä ja oli jo pudota kasseineen maahan, sen verran raisua älämölöä se piti "hylättynä" vetoketjuin suljetussa laukussa, äitylin ollessa sulkemassa kengännauhojaan ja vakuuttamassa lentokenttävirkailijoita kyseessä olevan vain pennunhakureissun.
Nyt tulee Tina Tarkka ja vie meitä takahuoneeseen. Koira pois laukusta ja kassin saumat käytiin puristellen läpi. Saumojen osoittauduttua tyhjiksi, pääsimme vihdoin läpi turvatarkastuksesta ja jatkamaan portille 6758, joka oli seitsemän kilometrin päässä.

Ei siinä pitkään ehtinyt istua ja ihmetellä, kun bussi jo vei kohti lentokonetta.
Vain n. 30-45 minuuttia ennen laskeutumista Samui alkoi käyskennellä siihen malliin, että iskin kasvattajalta saamani Sun-lehden lentokoneen lattialle, nostin koiran siihen ja katselin ihmeissäni, kun lapsi alkoi samantien pissiä kevyttä viiden minuutin mittaista pissaa.

Nyt minulla on kotona mitä suloisin pentu pentunen, iloinen, reipas, eloisa ja iloisa.
Haaveet on tehty toteutettaviksi. Jos sielu ja silmä sanoo YES Englannin kohdalla, täytyy vain soittaa Nordeaan ja Finnairille.

Reissusta jäi erityisesti mieleen tämä eräiden vinttiharrastajien Kaalimato.comiin yhdistämä skotlantilainen  LENNONJOHTOTORNI - joka minusta oli todella kaunis ja puhutteleva. 
Taksinkuljettaja vielä kertoi, kuinka se valaistaan aina ajankohtaan ja tilanteeseen sopivasti. Värikirjo on laaja ja eittämättä lennonjohtajat ovat ylpeitä tekeleen katolla työskennellessään.

Reissusta jäi TIETENKIN mieleen myös se, kuinka unelmia pitää olla ja niitä päin pitää mennä rohkeasti ja avoimin mielin - elämä on tehty elettäväksi ja elämä kantaa. Kaksi mielimottoani.

Tässä kuvassa lapsikoira matkustaa lentokoneen lattialla, auringonsäteiden osuessa viiksikarvoihin.

Minun on kai turha mainitakaan, että Suomen päässä lentokone parkkeerasi noin seitsemän kilometrin päähän EXIT-ovesta. Tekevätköhän ne sen tahallaan?
On nimittäin hauskaa yrittää metsästää viimehetken tax free-ostoksia seitsemää kilometriä tallustellessaan, nimittäin TÄMÄ suklaa ja TÄMÄ viini ja TÄMÄ vodka on vain EU-alueen ulkopuolelta/Kanadasta/Japanista tulijoille. Brexit-maasta tullessa ei saa käytännössä ostaa edes pastillirasiaa R-kiskasta - tai saa, mutta se maksaa enemmän kuin Hakunilan Äsmarketissa.

Vielä; miksi Samui?
Saariteema selvästi jatkuu Kenzolassa. Fijiäkin vilauteltiin, mutta sattumoisin juuri Samuin saarta kuvattiin mediassa joogaajien ja hiljaisuuden retriittien saareksi. Utö, Ahvenanmaa ja Ibiza olivat myös ehdolla (haha). Mutta jos joogaa ja hiljaisuuden retriittiä on tarjolla, niin nimen ollessa enne (?), otamme joogasaaren.

Samui parkkeerasi kotona heti Hupin turvaan, their minds yoga together!

Live your life! Dreams are made to be fulfilled!

Thank you Viv for everything - making my dreams to become true!