Ensin töissä ja sitten Balin kanssa Jussi Liimataisen kehässä. Balin oli tyytyminen ERIin, mutta mukavalla arvostelulla ja parempi aina ERI kuin EH. Kuitenkin. Niitä eehoita kun on myös jonkin matkaa tullut kerättyä.
Eehoossahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ERIn saatua sitä kuitenkin aina "pääsee kilpailemaan vielä uusiksi kilpailuluokkaan". EHn kanssa se on vähän niin kuin "Kiva kun kävit. Hyvää kotimatkaa. Aja varovasti".
Tämä vuosi on kuitenkin historiallinen siinä mielessä, että Team Kenzongos -whippet on huidellut TOP 10:ssä viimeksi joskus 1990-luvulla (Ch Zootsuits Lonely Hearts). Olimme Balin kanssa tänä vuonna pitkään kiinni sijaluvussa seitsemän, mutta loppuvuoden pisteettömät kehät tipauttivat meidät lopulta kahdeksanneksi. Huikea sijoitus, kuitenkin. Suorastaan HIENO!! Semminkin, kun meillä on Suomessa tänäpäivänä oikein kelpo taso niin uroksissa kuin nartuissakin. Hienoja koiria on useita, voitto voi osua kenelle vain. On siis t o d e l l a hienoa lukeutua topkymppiin. Lisäksi Hupi sijoittui hienosti jalostuskoiralistalla kuudenneksi. Komeata.
Messukeskuksen jälkeen iski kuitenkin kennelyskä. Tällä kertaa ei nelijalkaisiin vaan allekirjoittaneeseen. Vietän tänään röhöyskäpäivää numero 12. Melko naurettavaa, koska viimeksi syyskuussa painin röhön kanssa. Silloin paini kesti 11 päivää. Pitääkö tässäkin nyt tehdä uusi ennätys?
Nukkuminen menee puoli-istuvassa asennossa, koska keuhkot ritisevät ja paukkuvat. Missä ovat ne lapsuuden ja nuoruuden parin päivän flunssat? Missä ovat normaalit yskät, jotka kestivät muutaman päivän ja painuivat sitten unholaan? Miksi lunta ja jäätä tursuaa pääkaupunkiseudulle kaksi kuukautta sitten ja sen koommin on menty +5 asteessa, sepelin päällä marssien? Miksei mikään ole enää normaalia?
Jonain aamuna sain sentään askarrelluksi muutaman joulukortin.
Minähän pidän vaihtelusta. No, itseasiassa tykkään "katsoa muutaman" ja valita niistä sitten parhaan. Loppujen lopuksi en osaa kuitenkaan valita vaan säästän kaikki koneelle "myöhempää tarkastelua varten". Sitten tyydyn kateellisena katselemaan muiden kortteja, että "mistä noinkin hieno on löytynyt" - ja huomaan sen olevan sellaiselta sivustolta, missä en tänä jouluna edes muistanut käydä.
Free christmas frames - sivut kun ovat minulla IE:n suosikeissa ja IE toimii silloin kun lystää. Yleensä ei.
Joulu vietettiin siis röhien ja digiboksin tallenteita katsellen.
Enää 8 tallennetta jäljellä. Kaikki elokuvia. Lenkit ovat olleet tässä kuussa minimissä, n. 120 kilometrin kohdalla mennään. Sepelillä ei ole kiva hiihtää. Pimeys ahdistaa ja vetinen viima viimeistelee lenkkinautinnon. Muistinko mainita vastatuulen? Pientä potkua tuli sentään alitajuntaan kun laskin kuukauden kuluttua olevan jo n. 1,5 tuntia valoisampi päivä.
Jouluaattona olimme poikain kanssa äitini joulupöydässä. Lohi ja peruna oli suussasulavaa - oli kiva voida kattaa äidilleni pöytä ja nauttia jouluruoasta yhdessä hänen kanssaan.
Tänään sain ilon tepastaa Vuosaaren luonnonkauniissa maisemissa Pippen ja hänen whippetiensä kanssa - sanoinko jo upeissa meri- ja metsänäkymissä! Oli muuten paljon muitakin kinkkua sulattelevia liikkeellä. Bali ja Huima saivat kuitenkin päästellä pitkästä aikaa myös irti, Bertan toimiessa hienosti kirittäjänä.
Nyt kun vain hakunilalaiset ostaisivat pian kaikki -50% suklaat kaupoista pois. Ettei meidän tarvitsisi uhrautua.
Vielä on vajaa viikko kasvattaa lenkkilukemia. Valopannat kaulaan ja menoksi!
Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti