Kuten idea Syystapahtumasta, noin vuosi sitten. "Miksei Pirjo ole arvostellut Suomessa"? No ei kai, kun hän itse vetää näyttelytoimikuntaa ja järjestää Weehoon näyttelyt ja tapahtumat yhdessä toimikunnan kanssa.
Ei siinä sitten muuta kuin kyselemään vaan pikkuhiljaa ihminen kerrallaan, että a) saanko järjestää tällaisen tapahtuman ja b) miten se olisi mahdollista, missä puitteissa.
Ja piti tietysti tuomarikin siinä kaiken pähkäilyn keskellä "puhua ympäri".
Aika-ajoin kuulee kauempaa Suomesta pientä nurinaa siitä, että miksei esim. Inarissa järjestetä Hands on - tapahtumaa tai vaikkapa HAKA-päivää.
Kaikki on mahdollista. Tarvitaan vain idea ja sitten se idea pitää toteuttaa - ryhdy toimeen!
Whippet-Harrastajat tukevat pääsääntöisesti yhdenkin ihmisen ideaa ja halua toteuttaa tapahtuma.
Yksinkin onnistuu hyvin, yhdessäkin ihmisessä on paljon voimaa - kun vain halua löytyy! Ja kun on tarpeeksi halua ja intoa tehdä, löytyvät ne apulaisetkin; tempautuvat väkisinkin mukaan kun on innokas tekemisen meininki.
Lopulta tarvitsee "vain" löytää ja sopia paikka sekä ajankohta. Syystapahtuman kyseessä ollessa tarvitaan tietysti kehäsihteerit, pokaalit, palkinnot, paljon puheluita ja sopimista, pummaamista ja postissa juoksemista. Paljon sähköpostikirjeenvaihtoa, koirien aakkostamista, numerolappujen tekoa, arvostelukaavakkeiden täyttämistä. Kaikesta selvittiin!
On hyvä olla tilaa, missä palkintoja voi säilyttää. Syystapahtuman tiimoilta tarvittiin kolme säilytyspaikkaa, auto (!), vaatehuone ja ulkovarasto. Koiria ei voinut kuljettaa autossa noin kolmeen viikkoon palkintojen takia.
Syystapahtuman läpiviennissä minua auttoi tehokaksikko Sari ja Anna, ensinmainittu luettelon kanssa ja Anna mm. pokaaleissa, rahaliikenteessä ja lahjakorteissa. Sumplimista riitti. Hyvinkin pienellä porukalla "kaikki on mahdollista". Kuten yllä sanoin, kun vain halua löytyy.
Viime metreillä löytyi myös erittäin runsas (!) ja aikaansaapa halliporukka roudaamaan kahden agilitykentän esteet sivuun, tästä olen edelleen hyvin otettu ja kiitollinen.
Vaikka itse näyttelyssä sattuikin kaikkea pientä sählinkiä niin kaikesta selvittiin. Kiitos osaavien kehätyöntekijöiden (mm. koiria oli ilmoitettu väärään luokkaan, luettelossa tuplanumerointi, pokaaleja jäi jakamatta...) ja kärsivällisen ja rauhallisen tuomarimme. Päivä soljui intensiivisesti ja rauhallisesti eteenpäin - tunnelma oli mielestäni oikein mukava ja onnistunut. Koiriakin ilmoitettiin lopulta 82 kappaletta, mikä oli huikea määrä!
Saimme myös valtavan määrän sponsoreita mukaan.
Olin niissä hieman yltiöpäinen, sillä halusin kaikkien saavan pienen lahjakassin muistoksi tästä päivästä. Lahjakasseista tuli lopulta melkoinen "hitti", harvoin sijoittumattomat saavat ruokanäytepussia enempää. Iloista mieltä on kiva tuottaa!
Ilmeisesti Syystapahtuma kaikessa mukavuudessaan ja mukaansatempaavuudessaan verotti voimavarojani, sillä sairastuin tapahtuman jälkeisenä tiistaina kovaan flunssaan, joka meni samantien keuhkoihin! Tänään vietän flunssani röhöyskäpäivää numero 9. Kortisonikuuria on vielä 4 päivää jäljellä. Tekeminen ja touhuaminen vievät minut useinkin niin mennessään, että sellaiset yksinkertaiset asiat kuten lepo ja säännöllinen syöminen pääsevät unohtumaan. Nyt on ollut pakko ottaa rauhallisesti.
Ja hyvä onkin, sillä seuraava tapahtuma on jo tekeillä. Hands on 2 - suunnitelmat ovat kuumimmillaan.
Kiitos siis vielä teistä ihan jokaiselle, jotka autoitte monin tavoin tapahtuman läpiviemisessä.
Mitenkäs se Hupi sitten?
Niin, olihan minulla omakin koira siellä matkassa. Hupi tepasti menemään niin veteraaniluokassa kuin jälkeläisluokassakin.
Veteraaniluokan arvostelu meni näin:
"Aivan erinomaisessa kunnossa oleva lähes 12-vuotias uros erinomaista tyyppiä. Vahva uroksen pää. Vahva kaula. Hyvät mittasuhteet. Ihana, leveä reisi. Hyvät takakulmaukset. Yhdensuuntaiset etu- ja takaliikkeet. Tasapainoiset ja vahvat sivuliikkeet. Esiintyy ja esitetään hyvin. Mukava luonne."
sijoitus 2 ja KP
Miten mahtavaa olikaan voida esittää Hupin jälkeläisluokka, kiitos lapset: Leevi, Aapo, Tuikku ja Cilla!!!!
"4 yhdistelmää. Uros on periyttänyt hyvää luustoaan ja kauniita linjojaan. Kaikilla hyvät päät ja liikkeet. Erinomainen jalostustulos".
BIS-jälkeläisluokka
VIELÄ kerran kiitos.
En voi lakata hykertelemästä sitä tosiasiaa, että olen osunut ja löytänyt näin upean rodun pariin ja kerhoon ja yhdistykseen jossa on tekemisen meininki ja myös yksittäisen ihmisen ideoita ja tekemistä tuetaan!
Tulevissa tapahtumissa nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti