Toki poikkeuksia vaihtoehto b:n kohdalla on, kuten nyt vaikka keväinen keikka Vaasaan ja kesäinen kiepsahdus Kuopioon. Mutta näillä pidemmillä reissuilla on sitten yöpyilyäkin mukana, matkaseurasta puhumattakaan.
Lähtökohtaisesti kuitenkin katson kilometrejä sillä silmällä, että minkä verran jaksan yksinäni ajella.
Minua hieman kritisoidaankin näytelmävalinnoista.
Milloin valitsemani näyttelyn tuomari on tampioainesta milloin muuten vain puusilmä. Tympeä. Tylsä. Ennalta-arvattava. Hätäinen. Ei juoksuta tarpeeksi. Juoksuttaa liikaa.
Ja niin edelleen.
Ymmärrän täydellisesti sen, että voitto, menestys, pisteet - halutaan maksimoida.
Rahalle halutaan hyötyä, vastinetta. Minusta on kuitenkin usein vain hauskaa lähteä tien päälle, höpöttämään samanmielisten kanssa.
Sanovat, että "on mielekkäämpää ilmoittaa vinttikoirista yleisesti jotain tajuavalle kuin sellaiselle, jonka nettisivuilla näkyy olevan enemmän oikeuksia roduille, joiden nimeä ei pysty edes lausumaan". Sitten kun kehät on käytynä ollaan taas hiukan näreissään, koska sille uppo-oudolle tuomarille oli ilmoitettu 80 koiraa, kun vinttispesialistille vain 12. Vallalla on vallan ajatus siitä, että on "Hienompaa pärjätä vinttikoiria etäisesti tuntevalla kuin jollain timbuktulaisella allrounderilla".
Hienompaa ja hienompaa.
Onko mitään hienompaa kuin nurmikenttä, aurinkoa ja ratkeamaisillaan oleva retkituoli? Tai raikas kesäsade ja EI-turkkirotu?
"Onko teillä tänään täällä joku spesialistituomari, kun whippetejä on kuin meren mutaa"? Kysyi eilen eräs kotimainen tuomari kävellessään ohi kehämme. Ehkä joku vastasi, että - Tätä tuomaria ei kukaan tunne.
Myönnän itse arponeeni Kouvolan ja Heinolan välillä, lottopallokoneella. Kuten yleensäkin arvon tuomarit, joille ilmoitan. Uskokoon ken tahtoo.
Outous viehättää. Kohta alan ilmoittaa koiriani kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, ihan vain sen perusteella, ketä tuomaria haukutaan eniten. Johan Viri aikoinaan sai varasertin sellaiselta tuomarilta, josta piti olla "varma tieto", että H tulee niin että heilahtaa.
Lopulta lienee ihan sama (?) keneltä se sertti tulee.
Rotuspesialisteja on hyvin vähän ja heidän, jos keiden, maku on olevinaan yleisesti tiedossa. Lopulta spesialistienkin painotukset vaihtelevat kehän tarjonnan mukaan ja - En tänään ymmärtänyt yhtään, mitä Pelle-Pär Hermansson teki. Se teki ihan oudosti -kommentit ovat arkipäivää.
Sitten taas joku tuomari, jonka nimeä ei kukaan kykene edes sanomaan; Hernendoswanqa Lillypop Scorchio-Hereidos tekee kuudenkymmenen whippetin kehän "järkevästi" ja saa osakseen kriittisten whippetistien hehkutusta, koska "antoi vaan 6 SA:ta". Toki hehkutus riippuu sitten siitä, oliko sanojan oma koira noiden kuuden joukossa.
Takaisin Heinolaan.
Koiria kieltämättä oli paljon. Muistaakseni 66 ilmoitettu, joista 3 poissa. Laszlo Erdös Unkarista oli kovan, mutta selvästi mieluisan tehtävän edessä. Hän teetätti jokaisella samat kehäkuviot ja jaksoi huonolla englannillaan selittää usealle koirasta tekemiään erityisiä huomioita, jotka joko pudottivat koiran jatkosta tai pitivät niukinnaukin jatkossa.
Tuntui kuin olisin ollut ensimmäistä päivää kansakoulussa. Tuomari antoi erittäin paljon ERIä ja SA:takin oli tarjolla monelle. Niinpä PU- ja PN-luokat pullistelivat koiria. Tällainen hidas koira koiralta - pudottaminen oli jännää. Tuomari miettii, juoksuttaa ja kättelee summittaisesti sieltä ja täältä koiria pois. Selittäen.
Yhdessä vaiheessa hän käveli kohti meitä kolmea urosvaliota (kaikki saimme SA:n) ja olin lirauttaa jo tässä vaiheessa housuuni. Hän kätteli meidän takana olleen, kolmanneksi tulleen urosvalion. Saatoin huokaista, mutta vain hetkeksi. Avoimen luokan kakkonen (muistaakseni) ja Bali vastakkain - juoksimme kierroksen. Tuomari tulee selittämään meille. - Nice male, but he just needs better head. (muistan ajatelleeni, että mistä tähän hätään saan Balille vaihtopään?!) Olin varma, että me putosimme jatkosta. Nyt tuomari menikin AVO-luokan uroksen luokse, en kuule, mitä hän selittää. Hän kiittää esittäjää ja he poistuvat. EI OLE TODELLISTA, hihkun hiljaa mielessäni ja mietin jatkotilanteita ajatellen erilaisia Tenoja.
En ole koskaan (aiemmin) laskenut pisteitä, mutta nyt niitä on tullut laskettua.
Maailman Voittaja-näyttelystä alkaen olen ollut pistelaskusta kiinnostunut. MV-kehästähän ei pisteitä herunut, koska hallitus oli pähkinyt asian liian vaikeaksi. Toki minä olisin keksinyt siihen oivan sabluunan. Jos suomalainen koira on ROP, siitä sitten surutta 1000 pistettä ja Vuoden Whippet-titteli kera kukkakimpun ja diplomin. Laulun säestyksellä.
Ulos jäätiin pistelaskuista. Yritin käydä tarkistamassa vuoden 2014 tuloksia, mutta en löytänyt. Olimme varmasti jossain sijalla 26, veikkaisin.
Nohh, koska kyseessä oli "vain yksi näyttely, vain yksi satunnainen menestys" jäi meille näyttämisen halu. Mutta kuinkas kävikään. Vuonna 2015 Bali oli sijalla 11, jääden yhdellä pisteellä ulos Top kympistä. Hilarious.
Niinpä jännitys oli kyllä Heinolassa huipussaan kun Sandqvist hikeä otsaltaan pyyhki kykkiessään neljän uroksen joukossa PU-kehässä.
Hyvä etten kärrynpyörää heittänyt kun neljänneksi lopulta pääsimme! Pisteet vain vilisivät silmissäni ja äkkiäkös Emmiltä luetteloa lainasin ja laskin pistetilin kasvaneen 28:lla pisteellä.
Tällaiseksi tämä on nyt sitten mennyt.
Muistaakseni joskus Jamon aikoina piipahdimme TOP 10-listoilla, aika kärkituntumassakin. Sen koommin ei meillä ole listoille asiaa ollut. Jamohan kilpaili aktiivisesti 90-luvun lopussa. Those were the days.
Tänä päivänä kilpailu on whippeteissä erityisen kovaa.
Hienoja uroksia - ja narttuja - on pilvinpimein. Koirat ovat kunnossa, esittäjät samoin (!) ja tuomareilla on varmasti vaikeuksia valita kulloinkin "parasta", parhaiden joukosta. Hyvänä päivänä paikalla on toinen toistaan hienompia koiria, jotka kaikki haluavat muutaman lisäpisteen. Luokkavoiton, sertin, Cacibin, tittelin.
Kotiinhan matkaa ihan se sama koira, kuin aamulla kotoa lähtiessä. Mutta onhan se hienoa, kun 77 pistettä kasvaa hitskokkimaisen jännitysnäytelmän jälkeen 96:een pisteeseen!!
Kotiin tullessa juhlakalu söi sörsselssönit ja kävi kiepille. Syvään huokaisten. Äidin hihkuessa taskulaskin kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti