My beautiful & curvy little Bali, JWW-14 Pendahr Fred Perry (Khalibadh Vintermåne x Ch Pendahr P.O.S.H.) was shown in World Winner Show Helsinki at 9.8.2014 and what did he; he went from win to win; first JWW-14 from over 20 junior males (!) then he took CC and then BOB and also BIG-4!!!!
What a winS!
Bali's breeder, Ingunn Ohrem, was at show arena too and I think she looks quite happy:
Käsittääkö tätä koskaan?
Tämä underdog, musta hevonen Bali tuli ja pesi koko pöydän!
Tunteet menivät ja menevät yhä vuoristorataa.
Aamulla kun ajelin Messukeskukseen - herättyäni 03.45 - harmittelin sitä, että olin unohtanut Balille vesikupin. Jahka pääsimme kehän viereen hain pienen pahvisen mukin josta yritin tarjota Balille aamukahvia - eikun vettä. Kuppi oli tietysti täysi ja hetken päästä vedet olivatkin pitkin lattiaa kenkieni toimesta. Mutta mikä episodi tästä veden virtaamisesta alkoikaan...
Kehän laidalla oli tiivis tunnelma. Ihmisiä ympäri maapallon, whippetejäkin taisi olla peräti 14:sta (!) maasta. Suomalaiseen tapaan olin mennyt mukaan etukäteisarvailuihin ja jakanut tittelit ja voitot sille ja tuolle ja päätellyt ulkolaisten mukanaolosta, että moni, ellei peräti jokainen, titteli matkustaa lentokoneella Suomesta pois.
Ramon Podesta - kuten kaikki tuomarit - oli briiffattu kirjoittamaan lyhyesti ja olemaan nopeita. Podesta otti tämän hyvin kirjaimellisesti. Junioriluokka alkoi kahdella EH:lla ja pohdinta hänen maustaan alkoi. Ingunn kävi ennen vuoroamme sanomassa meille, että "Don't wait too much". Itseasiassa hänen vuokseen toivoin meille "edes" luokkasijoitusta.
Minulla ei ole kovin suurta muistikuvaa siitä, kun tuomari tuli kohdallemme "you are first" - kärpäsiä olisi kuulema voinut taas lentää suuhuni ja ilosta vänkyränä pyysin lupaa saada puristaa kehäsihteeriä isolla halilla, mihin hän hämmentyneenä suostui. Oli ihan pakko saada PURKAA tämä käsittämätön TUNNE! Halasin siinä sitten tuomariakin ja hyvä etten itkua tirauttanut. Bali meni ja voitti junnu-urokset! WOOHOO!!
Ihmisiä kävi todella paljon meitä onnittelemassa ja sain halata vielä montaa ihmistä. Ihanaa, välitöntä tunnelmaa ja meininkiä. Vähän kyllä nolotti, kun oli niin kuuma ja taisin olla ihan hikinen, mutta Rexona ei pettänyt. Kiitos kaikista haleista! :)
Nyt alettiin sitten ihmetellä tarkemmin FCI:n sääntöjä tässä vaiheessa ja ystävälliset rodun ihmiset minua kärsivällisesti neuvoivatkin ja avasivat MV-näyttelyn sääntöviidakkoa.
Kehäsihteerit pitivät meitä myös loistavasti ajan tasalla. Kehämme oli ylipäätään erittäin toimiva, kiitos hyvin briiffatun tuomarin ja osaavan kehäsihteeristön.
Jossain vaiheessa sitten menimme Balin kanssa kilpailemaan sertistä ja OLISIN kyllä ollut oikein tyytyväinen jo saavutettuun junnutitteliin mutta sertti siihen päälle oli ICING ON THE CAKE!!
Seuraavaksi alkaa jo pyörryttää. Odottelimme vuoroamme ROP-kilpailuun, jossa siis kilpailivat 3 urosta ja 3 narttua. Junnuvoittajat, Cacib-voittajat (Maailman Voittajat) ja Veteraanivoittajat. Kun Podesta tuli ROP-ruusukkeen kanssa kohti, tunne oli sanoinkuvaamattoman IHMEELLINEN. Sinibrindle poika Hakunilasta, joka on "kauhean värinen", siinä on sitä ja tätä ja tuota virhettä, meni ja VOITTI! Jihuu, jahuu ja vielä kerran huhuu!
Jonkinlainen euforia siitä nousi. Tunne siitä, että osaa ja tietää - palkitaan, on todella mieltä lämmittävä ja nostattava.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Saimme kuulla, että 10-ryhmä on todella kovatasoinen. Sitä se olikin. Olivathan kaikki siinä kilpailevat koirat rotunsa parhaita ja kyseessä Maailman Voittaja. Odotin pääsyä johonkin kuuden parhaan joukkoon, johon tuomari meidät poimikin, mutta että olimme sitten vielä neljänsiä ryhmässä - tässä vaiheessa olisi tarvittu jo happiviiksiä, elvytysryhmää ja magnesiumia!
Kilpailimme aamusta alkaen todella kovatasoisten yksilöiden parissa. Toinen toistaan kauniimpia whippetejä oli saapunut ympäri maailman Suomeen. Kilpailimme myös "voittamaan tottuneiden" keskellä. Siksi underdoggina olo on oikeastaan aika hienoa. Stressitöntä. Odotukset eivät kohdistu Sinuun. Minusta näytteleminen ei koskaan saa olla vakavaa. Kehään pitää aina mennä leppoisin mielin, koska sinne mennään kuitenkin eläimen kanssa. Yhteisen kehätunteen pitäisi enemmänkin olla luottamus, ilo ja "yhdessä tekeminen". Tätä sanomaa onnistumme mielestäni jakamaan tässä upeassa Oleg Bochkovin ottamassa kuvassa:
Vielä kerran kiitos Ramon Podesta ja kaikki whippetystävät ympäri maailman. Te teitte tästä päivästä unohtumattoman.
Ja iso kiitos Ingunn Ohremille joka auttoi minua niin monin tavoin iltapäivän ja illan aikana. Sekä tietysti Hanne Thorkildsenille myötäelämisestä puhelimen välityksellä.
Kiitos myös lukuisista onnitteluista ja viesteistä joita saimme vastaanottaa. Ennen kaikkea kiitos vierellä kulkemisesta kaikki Ihanat Suomalaiset Whippetharrastajat!
2 kommenttia:
Hullut onnittelut! Odotinkin millon päivität tänne!
Onnea onnea onnea....
Lähetä kommentti