31.8.2014

Ensimmäisellä my Logger-lenkillä Tikkurilan maisemissa!

Huhuu - Kenzola on vihdoin muuttanut. 
Koettelemus oli hurjaakin hurjempi. Vaikka tavaraa annettiin (erittäin runsaasti) niin Pelastusarmeijalle kuin taloyhtiön jätekatoksen kierrätyshyllylle tarvitseville tarjolle ynnä nakattiin suosiolla mäkeenkin - niin SILTI kamaa oli ja on yltiömäisen runsaasti. Ihmettelenkin miten tämä on mahdollista?

Jokaisella asunnolla on omat erityispiirteensä ja kalusteet asettuvat sinne omintakeisella ja sopivimmalla tavalla - se mikä toimi yhdessä kämpässä ei tietenkään toimi toisessa. Tämän asian kanssa tässä nyt pähkäillään lähipäivät kun puran tavaraa sen minkä ehdin ja jaksan.
Lauma näyttäisi ottavan muuton jouhevasti. Paitsi tietysti pienenpieni Pirre, joka on kovin huolissaan vallitsevasta tilanteesta. Muutto luo tälle ihanalle otukselle stressiä ja se purki sitä jo kertaalleen karkaamalla - ja aiheuttamalla heti pahennusta naapurissa. Miten lystikästä; naapurin kissa karkasi seuraavana aamuna. Kannattaisi olla sen eläimiin suhtautumisen kanssa sellainen, mitä toivoisit että omaa eläintäsi kohtaan ollaan, eikö?
Tulee paha mieli Pirren takia, kun eihän se Pirren syy ole, että kämppiksen (aukkoinen) aitaprojekti on kestänyt vasta - hmm. olisiko 1,5 kuukautta? Toivottavasti valmistuu ennen lumien tuloa. Korotustahan tuonne on myös laitettava paikka paikoin - tai sitten pidettävä vain pihaovi suljettuna.
Ollaan tehty useita pikkulenkkejä lähimaastossa ja ainakin niistä Viri nauttii kovin. Nukkui myös minun kainalossa tiiviisti viime yönä monta tuntia. Sain sen siten rauhoittumaan.
Muu lauma rapistaa menemään lattioilla rapsraps ja tulevat tietysti perässäni joka paikkaan. Varsinkin Huima on uteliaista uteliain. Bali on heitellyt jo itselleen palloa ja retuuttanut leluja - näyttäisi kotiutuneen parhaiten. Balilla on hauskaa missä vain, kunhan on jotain pehmoja joita retuuttaa ja jonkinlainen kiitorata, missä laukata.

my Loggerin kanssa oli tässä huolia, kun unohdin edellisen Loggerini (my Logger numero kaksi) pensaaseen. Kaatosateessa. my Loggerin osalta huolet ovat onneksi ohi sillä nyt on uusi ja ehta my Logger (numero kolme) joka pääsikin tälle aamua mukaan tikkurilalaisiin maisemiin. Vielä vähän harjoitellaan näitä polkuja ja teitä, mutta eiköhän tässä pian päästä jo pidemmällekin tepastelulle. Ympäristöä ihmeteltiin tänään aamulla vain puolentoista kilometrin verran, koska matkamme vei vielä moottoriajoneuvolla Hakunilaan tekemään sitä ja tätä. Toki lenkkeilimme myös hakunilalaisissa maisemissa - ettei nyt kukaan lukija luule, että ajoin koirat matkassa Hakunilaan ja pidin niitä vain autossa.

Noniin. Nyt niihin aamuisiin lenkkitunnelmiin kuvin:

 Aamuidylliä ihan 50 metriä ulko-ovesta.

 Sorsat ovat Down by the Laituri.

 Eräänlaista aamuidylliä tämäkin. Kameran kello näyttää 09.48.

 Kohti ensimmäistä lenkkisiltaa.

 Taitava siltamaalaus!

 Rannekkeellinen Tulisuudelmaa numerolla 16.538. Toivottavasti oli hauskaa!

 Siinä se nyt sitten häämöttää. 500 metrin päässä ulko-ovesta. HotVäni. Pitäisiköhän kokeilla?

 Siltanäkymiä.

 Aika mörököllimäistä. Jalanteitse vain 4 kilometriä Hakunilaan. Puistolaankin vain kaksi.

 Heureka - ja taas aivan meidän ulko-oven edessä.

 Pojat tepastavat ripirinnan.

Sanoisinko aikamoinen pihlajanmarjapläjäys! Vanha kansa ennustaa kovaa talvea marjamäärän perusteella.

Miksi muuten olen niin innokas my Logger-fani?
Kuulun yhä ja sitkeästi siihen kansanosaan, joka käyttää kameraa kuvaamiseen, puhelinta soittamiseen ja sitten matkan mittaukseen omaa, erillistä ja helppoa laitetta.
Olen kyllä kuullut kaikenlaisista sportsträkkereistä yyäm yyäm mutta myös sitä, että "ne katkeilevat" tai "ne vievät todella paljon puhelimen akkua".
my Loggerissa ei oikeastaan ole muuta huonoa kuin se, että se voi rutiininpuutteessa jäädä pensaaseen roikkumaan. Se siis pitää muistaa ottaa MUKAAN ja sitten muistaa TYHJENTÄÄ se sekä LADATA laite. Kätevä mittalaite se on ja kelpo lenkkikaveri! 

Lenkkeilemisiin!


Ei kommentteja: