Vein siis virheelliset koirani lauantaina Tuomarinkartanolle ihan sillä samalla periaatteella kuin aiemminkin; "Kun näyttelypaikka kerran on noin lähellä. Sama, kuka siellä arvostelee". Olipa mukava ja - miellyttävä - yllätys. Engelsmanni Frank Kane oli ensinnäkin erittäin charmantti, hillitty ja rauhallinen mutta myös äärimmäisen kauniisti koiria käsittelevä sekä kohtelias. Wau, että oli mukava kuulla "madam, up and down, please" ja heti perään "around, please". Ihan tällaisen vanhemman näytteilleasettajan sydän läikähtää moisista luontevan kuuloisista kohteliaisuuksista.
Omien koirieni osalta voin sanoa, että Kane oli ehkä enemmän kokonaisuustuomari, jolla toki tietyt virheet pudottivat palkintosijaa. Tästä on nimittäin hieman väännetty keskustelupiireissä, että yksityiskohta a, pudottaako se palkintosijaa? Vastauksena kuului olevan: Koira on kokonaisuus. Katso kokonaisuutta. En mitenkään päin "vastusta" yksityiskohdan/-kohtien arvosanan pudotusvaikutusta, päinvastoin, tervehdin vain nyt ilolla toista koulukuntaa.
Bali nappasi pitkän EH-putken LOL jälkeen ERIn ja kuorrutteena kakussa oli varasert. Tuntui muuten taskussa ihan Cacibilta. Huimakin tepasti komiasti luokkakakkoseksi ja sai myös SA:n. Kovasti lämmitti mieltä nuo pinkit ruusukkeet. En ole ihan varma, mutta muistaakseni olemme sellaisen viimeksi vastaanottaneet 20.7.2013. (Koiranet)
Nyt kun niitä omia koiria kuuluu aina haukkua ja kitistä niiden ulkoisista ja sisäisistä ominaisuuksista tähän tapaan: Aina leikkiessään pitää hirveää älämölöä. Pitääkö sitä aina kierrosten nousta? Koirapuistoon joutuu menemään aamuhämärissä, kun ei muuten kehtaa. Lohta pitää syöttää kun muuten karvansa pudottaa. Ei se mitään opi, vajakilta vaikuttaa kun ei kolmeen kuukauteen suostunut ISTU-sanaa oppimaan. Silmät on liian vaaleat. Selkä suora. Kintereet lonksuu.
Käännetäänpä tämä päälaelleen koko homma:
Olipa mukavaa esittää kurvikas ja aina iloinen kauniin sinibrindlen värinen koira junnuluokassa. Hieno on ja persoonallinen koira. Nokkela ja näppärä kaikinpuolin. Suloinen, ihana ja kiltti. Lahteen kun ajettiin huhtikuussa, meinasi alkaa kiekua korkeaa ceetä auton takapaksissa. Ensin ajattelin, etten sano mitään, odotan että itsekseen vaimenee. Tärykalvot alkoivat kuitenkin olla sen verran kovilla, että huusin suoraa huutoa, niin että Yeti hypähti tiellä: NYT loppuu toi kiekuminen justiinsa. Ei muuten sanonut Bali sen jälkeen enää kirjaintakaan. Hipihiljaa oli seuraavat 60 kilometriä. Ei mikään vajakki, siis. Jos nyt vähän on runko kehittymättä, niin onko se nyt niin justiinsa. Kyseessä on kuitenkin junioriluokan koira, joten malttia. Jos etuaskel vähän vispaa, niin ei ole ensimmäinen ja viimeinen junnu jolla eturinta ei ole valmis. Hienon lihaksikkaassa kunnossa kuitenkin ikäisekseen ja jäämme ilolla ja mielenkiinnolla odottamaan, miltä kehitys näyttää vuoden-parin kuluttua.
Kiltti ja kultainen Huima ei toiseksi jää, vaikka olikin luokan kakkonen. Sivistynyt, hillitty ja seesteinen, kiltti Huima. Kehässäkin käyttäytyy niin siivosti, mitä nyt Nillan kanssa vähän pompsahteli, kun äiti oli Balin kanssa samaan aikaan kehässä. Tämä samettisilmä - ja lappukorva - ei ole vain luonteeltaan komea vaan on sitä myös rungoltaan. Pienessä paketissa paljon koiraa!
Ei ollut muuten ihan helppo rasti kehua koiraansa/-iansa. Kokeilkaapa itse, ja vieläpä julkisesti. Sen verran syvässä on tuo suomalaisuus kuitenkin, vaikka enemmän itseäni italialaisena pidänkin.
Tästähän voisi kehittää ihan haasteen. Kehu koiraasi, kerran päivässä.
Tee se julkisesti. Kehu koiraasi naapurille, kaupan kassalle, kaverille. Kun olet kehunut koiraasi kerran päivässä vuoden ajan voit alkaa vastata tuomarikaverisi ikävään heittoon: "Se on ylikulmautunut" sanoen: "Vain ajoittain. Riippuu esitystavasta" tai jotain muuta vesihanhenselästä -tyyppisesti.
En nyt liitä tähän postaukseen edes to foreign readers Balin ja Huiman arvosteluja, koska ne on jo Facebookiin kertaalleen naputettu. Excellent breed type luki kummassakin, ja se on pääasia. Niin ovatkin.
Viikonloppu oli raskas, koska huonounisena nukuin kaksi yötä putkeen vaatimattomat 4-5 tuntia/yö. Sunnuntai meni kehäsihteerihommissa. Kaksi näyttelyä vielä tälle kuuta, katsotaan onko niistä mitä tuliaisia.
Kehukaa niitä koirianne. Julkisesti ja ääneen. NYT.
1 kommentti:
Ja kehut kuuluvat myös Anitalle! :) Kiitos tästä kirjoituksesta.
Lähetä kommentti