Voimakävely - Osa 2 (talviversio)

Muistatteko vielä Voimakävely-jutun vuodelta 2007? Ai ette. Ei se mitään. On korkea aika kirjoittaa päivitetty talviversio.

Voimakävelyn talviversiota varten tarvitset mielellään 5 väkivahvaa ja äärimmäisen uteliasta, kakkaa ja nenäliinoja syövää whippetiä. Toivottava kokonaispaino laumalla liki 90 kiloa.

Talvi asettaa monin eri tavoin äärimmäisen ekstriimit lisämausteensa lokoisalle lenkkeilylle.

Tähän tapaan:

1) Vaatetus(aika)lisä:

Ajattelitko lähteä (päästä) lenkille klo 9.00? Aahahahhahhaa. Aloita vaatettaminen mukamas hyvissäajoin, noin varttia vaille. Metsästä koiria luunsyöntipuuhista, vessan oven takaa, nuolemasta ruokakuppeja, seisomasta pihalla ja ähise kuuluvasti ja huokaile äänekkäästi kokeillessasi eri pukemisvariaatioita:

a) Rasittavin = pue lattialla itsepintaisesti makaavia (luita syöviä) koiria selkä voimakkaasti taittuneena. Ota naulakosta lähinnä sinua olevan koiran takki, joka nyt salamannopeasti häipyy eteisestä juomaan keittiöön. Koska hommassa tulee hiki, avaa pihan ovi. Samalla kun puet selkä voimakkaasti taittuneena koiriasi, piipahda vähän väliä korjaamassa pihalle ilmestyviä kakkoja. Huomaa, että mahakappaleet ovat aina väärinpäin (koirista puhumattakaan) ja saat selkä voimakkaasti taittuneena puhista mahakappaleita oikein päin sekä asetella tarrakiinnityksiä huolella venkoilevien koirien päälle.

b) Keskirasittava = nosta koira kerrallaan keittiön pöydälle ja pue ne siinä. Huomaa, että yhden laumanjäsenen pääseminen pöydälle kiihdyttää muuta laumaa, ja koirat astuvat nyt toisiaan iloisesti takkien liepeet leiskuen tarrakiinnitysten rahistessa ja takkien alkaessa pyöriä päällä... Asentele takkeja paremmin uudelleen. Kiinnitä uudelleen mahdollisesti irronneet kiinnitykset ja pue vanhimmalle selkä voimakkaasti taittuneena lisätakki.

c) Vaivattomin = ulkona on +3 astetta ja päätät pukea vain parille koiristasi takit. Nämäkin toki selkä voimakkaasti taittuneena.

Lopuksi pue itsellesi verkkarit, fleece, talvitakki, päähine, sormikkaat, talvijalkineet, varusta mukaan lenkkinamit ja ohituskeksit, tarkista kakkapussien riittävyys, pakkaa mukaan nenäliinoja, kamera, reppu ja kännykkä. Laukkaa kämpässä eessuntaas etsien puuttuvia tarvikkeita ja kompastu ainakin kaksi kertaa maassa makaaviin hihnoihin. Ja kun kaikki on vihdoin mukana, korjaa vielä pihalle ilmestyneet kaksi kakkaa. Ja huomaa: jo pihalla äsken seisseet 5 koiraa ovat juosseet takaisin sisään syömään luita...

Lähtöarvio: klo 09.00, toteutunut: 09.40.

2) Pimeä(aika)lisä:

Jos olet onnistunut pääsemään liikkeelle aamulla aikaisin, tai iltapäivästä/illasta, on huomioitava pimeän ajan asettamat lisävaatimukset. Kävely on haasteellista, kun polkua ei näe, sormikkaat menee pimeässä käsiin väärinpäin poistettuasi ne kakankeruuta varten ja pudotat lenkille hanskan/koiran hihnan/avaimet. Kävele reitti uudelleen ja yritä tihrustaa kadottamaasi esinettä.

Lisää kävelyaikaan +15 minuuttia em. sähellyksestä ja pimeydestä johtuen. Pahimmassa tapauksessa kävele seuraavana päivänä (sama) koko lenkki uudelleen löytääksesi kadottamasi käsineen. (Jep, hanska oli kokolailla lenkin loppupäässä. Ja kyllä; Hupi löysi sen!)

3) Lumi(aika)lisä:

Etelä-Suomihan kuuluu jo toista talvea peräkkäin suurlumivyöhykkeeseen. Etupihallisena saat tehdä ensin vartin-puolituntia lumitöitä, että yleensä pääset pihaportista ulos. Sekään ei riitä, pihaportilta eteenkin päin on luotava väylää.

Kun olet vihdoin onnistunut pääsemään omalta pihaltasi yleiselle pihatielle, huomaat rämpiväsi lumimassaisilla ulkoiluteillä; Bobcatit ovat a-luokan kaduilla, sinä tarvot c-väylää! Rillit huurussa puuskuttaen etsit aurattua (a)tienpätkää, jolla nyt viiden minuutin välein valmistaudut väistämiseen. Väistät äitejä lapsineen, rattaita, päiväkotiryhmiä, pyöräilijöitä... Tuttua puuhaa, mutta kesäisen leveän kävelytien supistuminen minimaalisen kapeaksi tekee kävelystä vaivalloista ja entistäkin vaativampaa. Koirat eivät tätä tietenkään ymmärrä, vaan sinkoilevat tien laidasta toiseen tuttuun tapaansa.

Onkin huomattavasti helpompaa astua väylältä kokonaan sivuun, kuin yrittää ryhmittyä kävelemään reunassa. Ohikulkijoiden osuessa reitille -ja kohdalle- koirat alkavat myös yleensä ulostaa voimakkaasti; sormet kohmeessa keräät nyt jo kolmatta kakkapussillista, seisot tien sivussa odottaen marttakerhon ohimarssia ja kaivat koirasi kitarisoista sinne juuttuneen räkäisen talouspaperitollon. Näitä pysähdyksiä sattuu lenkillä yleensä keskimäärin 5-10 kappaletta ja jos jokainen pysähdys on noin minuutin mittainen, lenkkiaika lisääntyy helposti parhaimmillaan vartilla.

Upottavassa lumisohjossa kävely on lisäksi hyvin rasittavaa, vaikeuttaen ja hidastaen kävelyä. Pahimpien tuiskujen jälkeen huomaatkin normaalioloissa puolituntisen reitin kasvaneen ajallisesti liki tuntiin!

"Normaalinakin" lumipäivänä voit lisätä lenkkiaikaasi vartin-puolituntia.

4) Talvivaatetettuna kävely -lisä:

Koska me Kenzolassa pidämme erityisen värikkäistä vermeistä, saa varata lenkille oman aikalisänsä "talvivaateselostamiseen"; "Ei, en ole itse ommellut niitä", "Talvi on niin harmaata aikaa muutenkin, täytyy sitä väreillä vähän piristää", "Anna Mikkonen tekee näitä", "Ei, nämä ovat kaikki uroksia. Nämäkin, joilla on pinkit takit" ja niin edelleen.

Lisäksi joillain koiristani takki pysyy paikallaan kovissakin kurveissa, mutta osalla ne pyörivät päällä; takkeja saa lenkin aikana usein asennella uudelleen. Hihnat osuvat tarranauhojen alle ja ritinä käy, kun kiinnitykset ovat kovilla. Helmojen liepeet sojottavat väliin pystyssä, takit ovat vinossa ja hihnojen lisäksi vieressä kurmottavat koirat myös "siirtelevät" kaverin suoraan asennettua takkia...

Toisaalta taas, talvitakkini huppu on toiminut joskus lenkeillä oivana kantokassina. Kerran kannoin takkini hupussa kotiin 5 pientareelta löytynyttä tyhjää oluttölkkiä!!

Mutta mitä vielä. Lisätkääpä tähän rinnuksilla pomppiva Canon ja kännykkä + handsfree; lenkin vaikeusaste pompsahtaa välittömästi potenssiin kuusi!! Parhaimmillaan siis puhun kännykkään, kuvaan, asennan takkeja uudelleen, kerään kakkaa ja vielä kommentoin ohikulkijalle; "Kyllä, nämä ovat kaikki minun. Ei, en ole itse tehnyt näitä takkeja".

Kotiin tullessasi huomaat kellon huitelevan liki kahtatoista. Kävelty on noin 4,5 kilometriä, mutta niin se aika menee, kun on mukavaa!

Sulia, kuivuneita katuja odotellen,

Kenzolan lenkkitiimi