Omassa laumassani on Viri-wiipotin, Scheik´s Comando, joka pienenä puppiksena oli erikoistunut asiakirjoihin. Hän on jäänyt erityisesti mieleen siitä, että puppana-aikana silppusi niin kämppiksen pankkikortin kuin ajokortinkin. Eikä tässä vielä kaikki. Myös oma passini silputtiin siihen malliin, että tulli niin Katajanokalla kuin Tallinnan päässäkin -missä paikoissa passia pääasiassa esiteltiin- huomautteli koirani mahdollisesta nälästä ja tarpeesta saada ruokaa.
No, ei siinä vielä mitään, mutta Viri kehitti jossain vaiheessa halun päästä tuulettelemaan ja spiidaamaan rivariamme ympäri ja ensitöikseen onnistui alittelemaan piha-aitojamme. Jahka alitukset estettiin keksi hän tuupata verkkoaitaa, sehän antoi näppärästi periksi. Tuuppaamiset estettiin sittemmin erinäisillä virityksillä. Niitä olivat mm. postituskärryjen seinäkkeet, erilaiset metalliosat, puiset lavat ja niin edelleen.
Hmm. Eikä tässäKÄÄN vielä kaikki, vaan Viri keksi tänä talvena loikata -sangen vaivattomasti- sille olemattoman piha-aidan yli. Olihan korkeutta vaatimattomat 120 cm.
Koska talvi oli/on pimeä ja synkkä, vei jonkin aikaa saada aikaa/valoa/sopivaa rakennusmateriaalia jne korottaa aitaa. Niinpä väliaikaisesti aidan viereen, Virin lempihyppypaikalle rakennettiin ns. barrikadi. Ensin hyppykohtaan vietiin yksi tuoli, minkä Viri näppärästi kiersi ja loikkasi vierestä. Seuraavaksi tuolin viereen vietiin iso saavi alassuin, joka aiheutti sen, että Viri hyppäsi sen TAKAA ja lennokkaasti hyppäsikin. Lisää vaikeusastetta tarvittiin. Nyt saavin taakse vietiin iso kori, mutta Viri pidensi loikkaansa ja hyppäsi nyt niin korin kuin saavinkin yli. Helposti.
Seuraavaksi saavin JA korin taakse vietiin yksi tuoli lisää. Mitä tekee Viri? Asettuu koko barrikadin taakse asemiin, ottaa vauhtia ja ylittää esteet JA aidan, lennokkaasti.
NYT oli pakko kaivaa aitamateriaalia lisää varastoista ja korottaa aitaa roimasti. 120 -senttisestä aidasta rakentui 160 -senttinen ja barrikadin kappaleet voitiin poistaa. Ja edelleen Viri yritti yli, jopa kahdesti, aita vaan helkkyi ja helisi mutta fysiikka tuli vihdoin vastaan. 160 cm oli Virille liikaa, vaikka aita huojuikin lupaavasti sen hyppy-yrityksissä.
Aidantilkettä. Palat ovat silputusta sermistä.
Lisää aidantilkkeitä. Kuvassa puista lavaa ja postituskärryn metallisia paloja.
Metallipalaa aidan alaosassa estämässä pakoretkiä.
Nykyinen aita, 160 cm. Pitää whippetit kotona.
Whippeteistä on moneksi. Omat whippettini -5 kpl- ovat kaikki omanlaisiaan persoonia omine erityistaipumuksineen ja omituisuuksineen. Viri nyt on eniten aiheuttanut päänvaivaa -ja rakennustyötä- halutessaan silloin tällöin päästä tuulettelemaan.
Hula silppusi pensaita ja nakersi kenkiä, Luxi söi kynttilöitä ja patsaita, Lelu kolisutteli ovia ja tiputteli tavaroita saadakseen huomiota, Hupin ollessa/oltua lempeä lötkö, sen en ihan äkkiä muista edes tehneen pahojaan.
Whippetit ovat ehkä helppoja, mutta ne ovat myös hyvin nokkelia. Ja keksivät kyllä helposti ja näppärästi omat kujeensa. Jollei Sinulla ole mahdollisuutta "portittaa" kalleinta omaisuuttasi kotona tai rakentaa kyllin korkeata aitaa pihallesi, niin... Kannattaa ehkä miettiä, oletko valmis? Koirasi voi osoittautua sangen nokkelaksi ja panna omat hoksottimesi ja rakennustaitosi kyseenalaisiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti