Sensijaan silmiini pisti hiljattain muistaakseni Olympuksen pokkarimainos, missä kehuttiin uusimman mallin ottavan 13,5 kuvaa sekunnissa. Jollen nyt ihan väärin muista. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten se pystyy tarkentamaan niin nopeasti ja mikä on onnistuneiden kuvien suhde kontra epäonnistuneet?
Nythän on niin, että herkästi tulee otettua puolen tunnin-tunnin koirapuistoiloittelun aikana ~100-150 kuvaa. Kansioihin ja julkaistavaksi niistä pääsee ~50. Siis tuosta 150 kappaleesta, ja sadasta ehkä 30. Siis jos oikein hyvin käy.
Kameroihin vihkiytymättömälle -siis enhän nyt minäkään niistä paljoa ymmärrä- mutta tässä tapauksessa kämppikselleni oli tuskaista selittää:
Kämppis: "Painat vaan sitä laukaisinta kokoajan, kyllä niistä sitten joku/jotkut onnistuu"
Minä: "Joo, mutta ei tätä laukaisinta niin vain painella"....
Isossa koirapuistossahan koirat ovat usein "missä sattuu" ja silloinkin aika kaukana. Kun painat sitten zoomia, niin et kissaa ehdi sanoa, kun koira on syöksynyt sinua kohti niin, ettei kameran objektiivissa näy enää kuin korkeintaan häntä. Tai pala reittä. Jos onnistutkin zoomaamaan riehuvat koirat objektiivin etsimeen, kestää hetken, ennen kuin kamera tarkentaa ja kas, tilanne on jo ohi tai koirat kilsan päässä. Oman vaikeusasteensa kuvaamiseen tuo talvisen harmaa ilma, joka ei auto-toiminnolla luo todellakaan ihanteellisia tarkennusolosuhteita. Kuvat ovat väistämättä hieman suhruisia ja harmaita kauttaaltaan ja Irfanviewin Sharpen-toiminto on kovassa käytössä. Sillä saa hieman skarppiutta kuviin, mutta ei se nyt kuviin kesää ja aurinkoa tuo.
Ilmeisesti kameravalmistajat yhä olettavat, että ihmiset ottavat mieluiten pönötyskuvia sukukokouksissa tai sitten lomamatkalla plaseeraavat vaimonsa Eiffelin tornin eteen sotilaallisesti seisomaan. Ja nämäkin tietenkin aurinkoisella ilmalla.
Ai mikset opettele kameran manuaalista kuvausta helpottavia toimintoja? Hyvä kysymys. Canon S5 IS:n manuaali on 199-sivuinen, jos nyt jotakuta kiinnostaa. Ja suurimmaksi osaksi se on latinaa, vaikka onkin suomeksi kirjoitettu.
Ottamani kuvat eivät juurikaan herätä innostusta saati kerää hehkutuksia paikoissa, mihin niitä postaan. "Ovatpahan vain kuvia". Minulle itselleni ne ovat usein "työvoittoja" ja "onnistuinpa kerrankin saamaan tällaisen laukkakuvan" -tyylisiä ilon hetkiä. Lisäksi ne kertovat koiristani "tarinaa", niiden elämästä ja niille ominaisista ilmeistä tai nyt vaikkapa juoksutyyleistä. Vaikken onnistukaan saamaan teräviä ja hyviä kuvia kuin kesä- ja heinäkuussa ja silloinkin paikallaan olevista koirista, olen iloinen, että saan tallennettua niitä hieman suhruisiakin, mutta hauskoja ja villejä whippethetkiä! :)
It doesn´t surprise me, that in England there is a saying; "He left like a Whippet from door".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti