Pahka-asiaa.

Sen verran traumaattinen oli tuo mennyt pahkakokemuksemme lähimetsässä, että olemme pitäytyneet perinteisessä remmilenkkeilyssä. Pari kertaa olen kuitenkin lähimetsässä ollut pienemmällä kokoonpanolla ja pahka on ainakin silloin ollut unohduksissa. Toisaalta ilmat kun ovat olleet mitä ovat, niin lähimetsä ei ole juuri senkään takia kutsunut. Kyseinen ryteikkö on liki suomaata, ellei ole ollut kuivaa/pakkasta/reilusti lunta.

Mutta tässä se nyt on; ystävämme pahka. Joka muistuttaa paljolti oravaa.

Ja tänään metsään meni koko lauma ja liekö sittenKIN Lelu ollut se villitsevä tekijä, joka nyt opasti muut paikalle ja sai Hulan -ja koko muun lauman sekoamaan? Mene ja tiedä. Mutta sekaisinhan koko bändi taas meni. Metsä oli myös aika vetinen ja pahkapuun juuressa lillui pieni lampi, johon pojat vuorollaan mätkähtivät hyppiessään kuin mielipuolet puunrunkoa vasten! Onneksi sain jonkunmoisen kontaktin pahimpiin viikareihin (Lelu & Hula) ja ne aktivoituivat suhteeni kuullessaan keksien naksahtelua. Otin pojat oitis kiinni ja jatkoimme kävelyä metsästä pois, kaikki hihnoissa.

Hauska muuten tämä Bloggerkin. ;D Yrität laittaa kuvat mukamas oikealle ja vasemmalle ja määrittää niiden paikkoja tekstissä, niin vielä mitä. Bloggerhan laittaa ne (kuvat) minne sattuu ja tätäKIN pitää nyt tässä vielä ihmetellä.