14.12.2007

Pahka muistuttaa paljolti oravaa.


Tämä oli taas näitä aamuja.

Päätin lähteä muikeahkon pakkasen vuoksi lähimetsään poikien kanssa. Mittari näytti aamulla n. -10 astetta, joten Jukulle koppa päähän ja menoksi.

Sanomattakin on selvää, että lauma juoksi kuin heikkopäät. Katkenneet oksat paukkuivat ja jäätyneet sammaleet lensivät ympäriinsä kuin miinan jäljiltä.

Sitten tapahtui jotain jokseenkin outoa. Koirieni heikkopäisyys muuttui mielenvikaisuudeksi. Kuin yhdestä silmäniskusta ne kekkasivat koko kööri puun rungossa pullottavan pahkan. Odotin tietenkin tilanteen menevän itsestään ohi, koska "Pakkohan niiden on tajuta, että pahka on pahka. Se muistuttaa vain hyvin kaukaisesti oravaa. Ehkä väriltään." Vaan kun ei. Kuvitelkaa sitä rähinän määrää "Mulle, mulle, mä näin sen ekaksi", kiljuivatkin kuin kojoottilauma ja yrittivät kiivetä puuhun kukin vuorollaan. Pahka sijaitsi koirien päistä (kun ne seisoivat takajaloillaan) n. 30 cm päässä. Kun kiljunta alkoi olla jo luokkaa korkea C ja rähinä yltyi, saalistusvietin näyttäessä punaista, oli aika tarttua voimakkaimmin kiljuvan ja eniten mieleltään seonneen koiran valjaisiin. Aloin taluttaa vastahakoista Hulaa pois paikalta. Kun olin mielestäni päässyt kyllin pitkälle, toivoin tietenkin pahkajahdin päättyneen, vaan vielä mitä, Hula juoksi takaisin pomppimaan pahkan edessä ja alla... Voi hyvää päivää.

Puu oli tietenkin melkoisen risukon keskellä, joten uusi tarpominen edessä. Keuhkoni alkoivat jo uhkaavasti vinkua ja pihistä, kainaloihin pukkasi hikeä ja eikun Hulaa valjaista kiinni jälleen. Nyt olinkin rähmälläni alta aikayksikön ja tilanteesta suivaantuneena nappasin Hulan syliini. Ihan älyttömän fiksu teko. Pulitzer ja Nobel siitä pitäisi antaa. Nyt villitsi Hula sylissäni, jengi hyppi minua vasten, rähisi, näykki, haukkui ja pörisi. Ehdin miettiä koirieni henkistä tasapainoa ja sitä, että "Onkohan tähän saatavissa mitään apua koiralääketieteestä"? Ja tietenkin ajattelin tässä tilanteessa myös, että "Voisin ihan hyvin ottaa vielä pari whippettiä"...

Olin lopen uupunut päästyäni kotiin. Myös koirat asettuivat nopeasti tahoilleen ja ovat hipihiljaa.

Aion hankkia koirilleni joululahjoiksi pahka- ja orava-aiheisia kuvakirjoja; "Katso Hula, oravassa on karvoja, pahkassa ei". "Katso Viri, pahkalla ei ole häntää, oravalla on".


Kuva Mikko Koskinen otsikolla "Tulkaa jo koirat kotiin". Tai "Lassie löytää pahkan".

Ei kommentteja: