En tiedä olenko hyvä vai huono kirjoittaja, varmaan ajoittain kumpaakin, kun joskus tuntuu, että ihmiset lukevat tekstiäni vallan päinvastoin kuin se on niin sanotusti tarkoitettu tai ajateltu.
Huomaan, ettei mun huumori/sarkasmi uppoa ollenkaan kaikkiin. Ei se uppoa aina minuunkaan. Haha.
Huumoritekstiksi tarkoittamani luetaan totisena totena ja vakavahkoksi tarkoitettu teksti vitsillä.
Ongelma on myös se, että imen tarinoita ja vaikutteita ihan kaikkialta ja tavara mössöytyy päässäni sekamelskaksi, jota joskus tulen tänne blogiini "vain jäsentämään". Sen kummemmin ajattelematta, että joku saattaa lukea tekstiäni esim. itseensä ottaen.
On totta, että joskus turhaudun ja manailen itsekseni puskien takana mutta se ei tarkoita sitä, että "inhoaisin ihmiskuntaa".
Elämä on onneksi kakkendeelin ja hattaran tasapainoa, joten yhtä ohitettavaa mänttiä kohden on aina kuusi lupsakkaa kommentoijaa. Kuten nyt vaikka "ihana lauma, katson aina, mitä niillä on tänään päällä" ja "sun lauman näkemisestä tulee aina niin hyvälle tuulelle".
Vaikka välillä vastustaakin, ja joka kadun kulmassa on vastatuuli (!) sekä väistettäviä riittää, niin näillä mennään.
Olen kuitenkin pelkästään iloinen, että koirani yhä vievät minut "väkisin" lenkille, koska ilman niitä tuskin lähtisin kolmesti päivässä ulkoilemaan.
Minulla on ollut/on hyvin erityyppisiä koiria.
Niiden luonteenpiirteet ovat varioineet joskus paljonkin ja tehneet kustakin koirastani Äärimmäisen Persoonallisen.
Muistelen useinkin haikeudella edesmenneitä timanttejani, kuinka se teki aina sitä ja sillä oli sellainen taipumus. Kuinka jokaisesta koirastani kasvoi yhteiskuntakelpoinen ja niiden joskus terävät särmät hioutuivat vuosien saatossa pehmeiksi pumpulikulmiksi.
Tämän ankan Tokmannin markkinointitiimi lähetti pojilleni (lue = Ibizalle) kiitokseksi alennuspetien mainonnasta FB profiilissani!
Olen aina sanonut - ja sanon vastakin; meille annetaan koiria.
Me olevinaan ostamme uuden pennun kun sopiva tilaisuus ja pentu osuu kohdalle, mutta lopulta kohtalo on osoittanut meille Juuri Kyseisen Yksilön.
Ja jokainen uusi koira on aina uusi matka rotuun.
Whippetillä on helppo ja leppoisa maine mutta koiramme tekevät meidät ja me teemme koiramme. Joku voi joskus todeta, että sellainen koira kuin emäntä - mutta ei se nyt ihan niinkään aina mene. Minulla on ollut sähäköitä koiria mutta myös verkkaisia lapasia. Tarkoittamatta nyt tälläkään yhtään mitään negatiivista. Ja joka ikisen koirani suomasta ja luomasta matkasta rotuun olen vain nauttinut! On todellakin kuin olisi kokoajan tienpäällä, on se sitten 10 vuotta kestävä reissu tai 14 vuotta!
Mutta tiedättekö.
Elämä antaa usein niitä ihan odottamattomiakin ilon hippusia.
Kontaktoin joku aika sitten Bisquitin Minnaa "ihan muina naisina ja muissa asioissa". Olen käynyt koirieni kanssa useita kertoja treenailemassa hänen mätsäreissään, Caprin ja Ibizankin kanssa. Ovat todellakin "Hyvän mielen mätsäreitä" kuten hän tapahtumiaan mainostaa.
Meillä lähti siitä sitten juttu soljumaan koskien Ibizaa, joka on hieman herättänyt tällaisessa "vanhassa koiraihmisessä" kysymysmerkkejä sekä tuen tarvetta.
Ibiza on ihana koira.
Siinä on todella paljon hellyttävää, mukautuvaisuutta, itsenäisyyttä, nokkeluutta ja vaikka mitä. Ibiza on kuitenkin "hieman reaktiivinen". Asiaa on työstetty, kaikilla osaamillani tavoilla ja liityin jopa Facebookin reaktiivisten koirien ryhmään havaitakseni, että minullahan on kotona ihan "pala kakkua".
Minna otti kuitenkin kopin ja lähti "naapuria jeesaamaan". Samalla kylällä kun asutaan.
Ensimmäisen tunnin keskustelun jälkeen oli ihanaa ja helpottavaakin kuulla, että "en näe tässä varsinaista ongelmaa".
Seuraava harjoite oli tehdä Ibizalle temppurata ja katsoa miten se siitä suoriutuu. Ihana tehtävä. Koira lähti suorittamaan niksnaks, ei se kysellyt mitään opasteita tai neuvoja vaan nokkelana poikana teki työtä käskettyä - tai eihän sitä edes tarvinnut käskeä!
Tässä oli ideana nimenomaan katsoa, kysyykö koira "neuvoa" omistajaltaan, hämmentyykö se vai toimiiko se oma-aloitteisesti ja itsenäisesti.
Temppuratavälineistöä.
Olkaa avoimia ja auki, kysykää neuvoja ja apuja - sitä voi olla saatavilla ihan kulman takana.
Vanhakin koiraharrastaja voi tarvita hieman tukea ja vierellä kulkijaa. Sellainen voi löytyä, onneksi, ihan kysymällä, läheltä.
Laitetaan hyvä kiertämään ja ollaan apuna toisillemme kykyjemme ja aikataulujemme mukaan. Joskus ihan pienikin avun hippunen on Iso Asia saajalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti