Suhtaudun usein aika skeptisesti kaikenmaailman "lupauksiin" siitä ja tästä ainesosasta, joka vapauttaa koirasi saalisvietin kiroista, lopettaa vetämisen ja siinä sivussa karva kiiltää ja rasvamaksa pienenee!
Abaron alkoi kuitenkin kiinnostaa - nohh, niiden lupauksien vuoksi.
Se sopisi sisällysluettelon mukaan erinomaisesti herkille ja allergisille koirille, sekä mahaherkille, joilla saattaa esiintyä ruoansulatusongelmia kuten närästystä ja ilmavaivoja.
Nyt sitten nimittäin osuisi kahteen Kenzolan poikaan, kovasti tuhnauttelevaan Huimaan, joka on kuudetta vuotta allergian takia kortisonilla sekä Mauiin, jolle kuivamuona on yökkk, tai ainakin liian kuivaa.
Koiranruokateollisuus mahtaa tehdä kovasti töitä, että nappula viehättäisi myös sen ostajaa ja antajaa.
Nimittäin Abaron tuoksuu melkeinpä raikkaalle. Metsälle, sammaleelle ja yrteille. Ei yhtään ummehtunutta, teollista, varastomaista härskiintyneen rasvan haisua, päinvastoin. Tarkempi sisällysluettelon tarkistelu tuottikin ainakin paperilla - tai pussin kyljessä - miellyttävän combon. Kanaa/siipikarjaa 44%, päälle lohiöljyä, karpaloa, kasviuutteita ja yrttejä. Viljaton ja herneetön. Persiljaa, rosmariinia, kamomillaa, salviaa, timjamia, korianteria, nokkosta ja voikukkaa! Tästä olisi Kari Aihinenkin ihmeissään - ja ilmeisen tyytyväinen. Kyllä koirakin rosmariininsa ansaitsee ja sitä arvostaa!
Nohh, miten sen kokeilun sitten kävi.
Ihme ja kumma, "Lemu" -lempinimen saanut Huima-poika lopetti tuhnauttelun. Kyllä. Ensialkuun pientä leijojen lennättelyä esiintyi tuttuun tapaan, mutta liekö persilja ja salvia toimittaneet tehtävänsä pidemmän päälle sillä TV-katselun lomassa tuhnautetut tuffauttelut jäivät historiaan. Kakka oli tiivistä pökälettä, vähän niin kuin olisi perhosen kotiloita tuottanut ulos. Ensin kuvittelin olevani piilokamerassa tai näkeväni toiveunta, mutta kun ilta toisensa jälkeen alkoi sujua ilman silmien kirvelyä, pakko oli uskoa Abaronin tuottamaan auvoon. Huiman osalta loistava kokeilu, ruoka todella sopi sille ja rasva-/proteiiniarvot olivat whippetille muutoinkin soveliaat; 25/14,5.
Maui tuotti sensijaan lähes veret seisauttavan äimistyksen.
Tämä kuivaruokaa vieroksuva britti, jonka pentuaika kasvattajan luona sujui aina 11-viikkoiseksi asti broilerin siipiä, maksaa, munuaisia, luita, rustoja, lihaa ja kananmunaa mässyttäen ja joka Suomessa vaivoin nakersi kuuteen ikäkuukauteen pentunappulaa ja lopetti nappulan nikerryksen sittemmin kuin seinään. Tämä lehtikalojen äiti, joka halusi olla hoikka, kevyt ja mankeliinmentävä. Jolle laitettiin sittemmin Suomessa tarjolle maksaa, sydäntä, luita, rustoja, naudan jauhelihaa - muutamia ruoka-aineita mainitakseni, ja joka sai nopeasti lehtikalamaisella olemuksellaan omistajansa repimään hiuksia ja/tai kokeilemaan, että "maistuisiko tämä".
No, turha kai mainitakaan tähän kauniiksi lopuksi, että Maui, kaikkien lehtikalojen äiti, nykyään itkee salaisen Abaron-nappularuokalaatikon edessä.
Tuijottaa, ja vinkuu. Sitten kun huomio on saatu, hän nakertaa joka ilta annoksen nappulaa kovin tyytyväisenä ja pulleutuu. Lehtikalasta on nyt tullut pullea pallokala, joka herättää kummastusta ratapiireissä pullavalla olemuksellaan muiden ratakireiden joukossa. Kesän ennätys 19,49 s/280 m syntyi pallokalaolemuksella. Rosmariini ja karpalo toimivat radallakin.
Kyllä. Suosittelen.
Koiranruokatukulla on lisäksi erittäin hyvä palvelu sekä nopea toimitus. Abaron ei ole yhtään hassumpi nappulauutuus ja mikäs se meille koiranomistajille on parempi "palkinto" kuin mahdollisimman tuoksuton TV-katseluhetki raskaan päivän päätteeksi ja vielä ronkelipoika, joka ehdollistuu laatikkoon, jonka sisällä on tätä hyvältä tuoksuvaa ja maistuvaa, voikukalla höystettyä kuivista!
Kiitos Koiranruokatukkulaisille, että saimme kokeilla!
t. Huima ja Maui
1 kommentti:
Täytyy kokeilla nirsolle Vitolle.
Lähetä kommentti