Nyt on ollut hieman nihkeää.

Blogi on uinunut yhdessä kirjoittajan kanssa. Mistäpä sitä oikein alottaisi näin

pitkän tauon jälkeen?
Jos nyt lähdetään siitä liikkeelle, että jo joulukuu oli traumaattinen. 
Koirat kävivät yksi kerrallaan kennelyskän läpi - miinus Huima, joka toki nyt yskii... Lenkit olivat minimissä röhien ja köhien vuoksi.
Tammikuussa päästiin sitten hiukan jutun juonesta kiinni, tosin taivaalta ryöpsähti sitä itseään, mistä puhun alemmassa postauksessa. Siihen sitten vielä miinus kympit päälle ja tuuli Siperiasta, niin avot. 12.1. alkoi Huiman yskä. Jota nyt kennelyskänä tällä kertaa hoidetaan. Toivomme pikaista häätöä. Lääkkeiden kanssa oli nimittäin hieman säätöä - tämäpä menee runolliseksi - mutta ei siitä sen enempää, tulee vain paha mieli. Oli väärinymmärrystä ja eläintenhoitajia, joille sanotut säännöt olivat mustavalkoisia.
Siinä sitten tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla Viri kehitti kuonoonsa paiseen. Tätä käytiin tutkimassa ja hoitamassa 200 euron edestä; ei siinä mitään, mutta kun alun "poistettava P4" muuttui muotoon: "ei täällä mitään poistettavaa ole, eikä hammaskiveäkään" niin kyllähän se vähän sitten harmitti. Patti hävisi antibioottien myötä, onneksi.
Eläinlääkärit ovat muuten ihania: "Se on syönyt keppiä ja siitä on voinut joku säie mennä ikeneen", "Tämä ei syö keppejä", "No mutta se on metsässä voinut juosta keppiin"... En sitten enää halunnut tuottaa eläinlääkärille enempää pahaa mieltä sanomalla: "Me ei juosta metsissä".

Eikä tässä vielä kaikki.
Kävin pitkästä aikaa sunnuntaiulkoilemassa kolmen koplan kanssa; Viri, Hupi ja Bali. Kotiin tullessa kaikki oli vielä "normaalia" mutta jahka Pirre nousi päikkäreiltä, alkoi semmoinen kiljunta, että sydäntä raastoi.
Kaikkien - lukuisien - käänteiden jälkeen Viri on ollut nyt reilun viikon levossa, Norocarpeilla ja saapa se opiaattejakin kovaan kipuun ja vinkaisut ovat vaienneet. Kovin vaisu se yhä on ja tepastaa varoen ja verkkaisesti. Lenkit ovat taas tietenkin minimissä, tuossa ikkunan alla pyöritään pientä ympyrää ja MyLogger on antanut meille keskituntinopeudeksi 1,1 km. Että näin.
Kaularanka tuntuisi olevan kipupaikka; Viri vinkaisee, kun sen päätä kääntää vasempaan.
Naapuri on käynyt ulkoiluttamassa Balia erikseen, mutta on tämä kyllä aikamoista säätöä nyt.
Muistakaa, kun niitä koiria mietitte ja laumakokoja sun muita, niin herra Murphy vierailee mielellään isommissa laumoissa ja kun sille kerran avaa oven, niin sisälle päästyään se saattaa häipyä vähäksi aikaa mutta tulee mielellään takaisin.

Pisteenä iin päälle, kynttilänä kakussa, kuorrutteena cupcakessa ja niin edelleen: oma kunnon flunssa. Vointi on ollut todella kökkö, tämä ei olekaan mikään pikkuflunssa vaan kunnon röhä; hengittele siinä sitten suun kautta, kun nenä on tukossa ja kurkku niin kipeä, että hengittäminenkin sattuu. Viides päivä nyt menossa, ehkä tämä tästä.

Jos joku haluaa tarjota Murphylle kodin edes päiväksi, ota yhteys allekirjoittaneeseen. Alan kyllästyä hyysäämään häntä.

Kuvituskuvassa otsan rypistelyä kehän laidalla. Nyt on kyllä otsa rutussa tunnelmat Kenzolassa - siksi osuva kuva. Kuvasta kiitos Antti Ruotsalo.