24.6.2013
Lenkillä 23.6.2013
Pojat posettivat lenkillä siihen malliin, että Canonin objektiivi vain poksui. Itä-Hakkilan suuntaan tepastettiin menemään, ja lenkin pituus tasan 6 kilometriä.
Pienenpieni Bali seistä pönöttää sangen topakkana. Mitä lie nähnyt ja kuullut tällä kertaa?
Kaislikossa suhisee.
Huima havaitsi äänen.
Hupi esittelee muuten vain selkäfileitään.
Aurinkopaneelit katolla!
Kesäkuun kukkia...
Brindlejen juomatauko. Toki muutkin saivat vettä; kassissa on ollut nyt liki jokaisella lenkillä litra mukana.
Mies on tuonut autokaupasta vaimolleen ostoskassin. Näin Virossa.
22.6.2013
Tuomarikurssille hakeutuminen jatkuu.
Kesäkuu toi mieluisaa postia Kennelliitosta. Koirasilmätesti on kohdallani 31.8.-1.9. - ja se on kaksiosainen. Ensin kuvaillaan koiria ja rotuja, joista ei ennalta ole tietoa ja toisena päivänä laitetaan viisi dalmatiankoiraa järjestykseen laatuarvosanoineen ja sijoitetaan ne rotumääritelmän mukaan ottaen huomioon tyyppi, rakenne ja liikkeet.
Nyt on totiset paikat edessä.
Kun lähdin tosissani kohti haavettani noin puolisentoista vuotta sitten, sain kuulla, että koirasilmätestissä "vain kuvataan, mitä näkee". Ihan näin yksikertaistahan se ei ole.
Silmätestiä varten on omaksuttava oma sanastonsa; koiraa ei saa kuvailla esim. sanomalla hieno tai hyvä jotakin tai antamalla siitä liian "yksinkertainen" kuvaus. On osattava kuvata muotoja ja kyettävä näkemään tyyppiä "syvemmälle". Erään tuomarin sanoin; "koira on kokonaisuus" ja toisen: "älkää takertuko lillukanvarsiin". Ranteet, tassut, kintereet ja lapakulman asteet voivat olla turhia kliseitä, jollei näe kokonaisuutta ja osaa kuvata koiraa "sen tyyppisenä ja muotoisena, kuin se on".
Äkkiä huomaa, että omissa kuvailuissa mopsi ja whippet on kuvattu samoin sanoin (no ei nyt ihan kuitenkaan) mutta noin karrikoiden.
Yksityiskohdat toki tekevät koiran - ja rodunkin - mutta on osattava nähdä niiden sisään ja taakse - osana kokonaisuutta.
Kuvailu on toki parhaimmillaan yksinkertaista ja tulee kokeneemmille kurssilaisille jo selkäytimestä, mutta omalla kohdallani se vielä hakee muotoaan.
Otan esimerkiksi aiemmin antamani italianvinttikoiran kuvauksen.
Neliömäinen, korkearaajainen, kevyehköluustoinen.
Pitkä pää, loivahko otsapenger. Pitkä, ja voimakkaasti kulmautunut lapa, lyhyt ja pysty olkavarsi.
Pitkä kaula, kaareutuva selkälinja. Pitkä lanneosa, putoava lantio. Leveähkö reisi, pitkä sääri.
Korkea kinner. Voimakkaasti kuroutuva alalinja. Suorat ranteet.
Lyhyt, tiivis karvapeite. Punavalkoinen.
Ensinnäkin nuo -hkot ja -hköt on syytä unohtaa.
Lisäksi tyyppiä kuvaavampia sanoja on hyvä oppia ja sisäistää (lisää), niinpä kuvaisin koiran nyt tähän tapaan:
Neliömäinen, korkearaajainen ja siro. Kevytluustoinen, elegantti ja kaarevalinjainen. Keskikokoa pienempi ja kevytrakenteinen.
Pitkä pää, loiva otsapenger.
Muutoin pitäisin aiemman kuvailuni voimassa; korjaisin vielä tuon leveähkön muotoon leveä reisi.
Aloin selata jonkin verran rotumääritelmiä ja niiden Yleisvaikutelma - määritelmiä.
Niistä löytyi hyvin lisää rotuja yleisesti kuvaavia sanoja, joita olenkin kirjoittanut itselleni ylös. Olen myös istunut ulkomuototuomarin kanssa kehän laidalla harjoitellen mittasuhteita ja kokoja. Seuraavaksi tapaan pari kurssilaista ja harjoittelemme yhdessä kuvailuja - mikä on varmasti antoisaa ja avaa toivottavasti VIELÄ lisää silmiä.
Viikon päästä on treffit dalmiskehän laidalla ulkomuototuomarin opastuksella ja vielä sen jälkeen tapaaminen toisen tuomarin luona, missä on tarkoitus käydä jo tekemiäni kuvailuja läpi ja oppia lisää kuvailusanastoa ja ylipäätään koirien kuvailua, saada varmuutta siihen.
Olen menossa vielä myös kehäsihteeritöihin kesän kuluessa ainakin pari-kolme kertaa, ja yritän ammentaa sieltä lisää työkaluja koirien katsomiseen ja analysointiin.
Heinä- ja elokuu mennee nopeasti - ja yritän parhaani mukaan lukea vanhoja kurssimateriaaleja ja käydä läpi rotumääritelmiä - dalmisten etunenässä.
Tie on pitkä - ja hyvä niin.
Jos se omalta kohdaltani tyssää elokuussa, niin tiedän ainakin tehneeni parhaani. Jo alunalkaen tiesin, että tässä - niin kuin ei missään asiassa elämässä - ole koskaan valmis. On oltava aistit avoinna, alati kiinnostunut ja innostunut - näitä avuja minulta onneksi löytyy. Innostus ja kiinnostus ei kuitenkaan yksin riitä, on osattava, tiedettävä ja kyettävä tuottamaan ulos se, minkä tietää, osaa ja näkee.
Varma ei voi olla mistään. Koskaan ei voi. Voi vain yrittää ja tehdä parhaansa. Jollei se riitä, niin ehkäpä sitä voi vielä yrittää uudelleen? Eväät on saatu ja syöty - pureskelu jatkukoon.
Nyt on totiset paikat edessä.
Kun lähdin tosissani kohti haavettani noin puolisentoista vuotta sitten, sain kuulla, että koirasilmätestissä "vain kuvataan, mitä näkee". Ihan näin yksikertaistahan se ei ole.
Silmätestiä varten on omaksuttava oma sanastonsa; koiraa ei saa kuvailla esim. sanomalla hieno tai hyvä jotakin tai antamalla siitä liian "yksinkertainen" kuvaus. On osattava kuvata muotoja ja kyettävä näkemään tyyppiä "syvemmälle". Erään tuomarin sanoin; "koira on kokonaisuus" ja toisen: "älkää takertuko lillukanvarsiin". Ranteet, tassut, kintereet ja lapakulman asteet voivat olla turhia kliseitä, jollei näe kokonaisuutta ja osaa kuvata koiraa "sen tyyppisenä ja muotoisena, kuin se on".
Äkkiä huomaa, että omissa kuvailuissa mopsi ja whippet on kuvattu samoin sanoin (no ei nyt ihan kuitenkaan) mutta noin karrikoiden.
Yksityiskohdat toki tekevät koiran - ja rodunkin - mutta on osattava nähdä niiden sisään ja taakse - osana kokonaisuutta.
Kuvailu on toki parhaimmillaan yksinkertaista ja tulee kokeneemmille kurssilaisille jo selkäytimestä, mutta omalla kohdallani se vielä hakee muotoaan.
Otan esimerkiksi aiemmin antamani italianvinttikoiran kuvauksen.
Pitkä pää, loivahko otsapenger. Pitkä, ja voimakkaasti kulmautunut lapa, lyhyt ja pysty olkavarsi.
Pitkä kaula, kaareutuva selkälinja. Pitkä lanneosa, putoava lantio. Leveähkö reisi, pitkä sääri.
Korkea kinner. Voimakkaasti kuroutuva alalinja. Suorat ranteet.
Lyhyt, tiivis karvapeite. Punavalkoinen.
Ensinnäkin nuo -hkot ja -hköt on syytä unohtaa.
Lisäksi tyyppiä kuvaavampia sanoja on hyvä oppia ja sisäistää (lisää), niinpä kuvaisin koiran nyt tähän tapaan:
Neliömäinen, korkearaajainen ja siro. Kevytluustoinen, elegantti ja kaarevalinjainen. Keskikokoa pienempi ja kevytrakenteinen.
Pitkä pää, loiva otsapenger.
Muutoin pitäisin aiemman kuvailuni voimassa; korjaisin vielä tuon leveähkön muotoon leveä reisi.
Aloin selata jonkin verran rotumääritelmiä ja niiden Yleisvaikutelma - määritelmiä.
Niistä löytyi hyvin lisää rotuja yleisesti kuvaavia sanoja, joita olenkin kirjoittanut itselleni ylös. Olen myös istunut ulkomuototuomarin kanssa kehän laidalla harjoitellen mittasuhteita ja kokoja. Seuraavaksi tapaan pari kurssilaista ja harjoittelemme yhdessä kuvailuja - mikä on varmasti antoisaa ja avaa toivottavasti VIELÄ lisää silmiä.
Viikon päästä on treffit dalmiskehän laidalla ulkomuototuomarin opastuksella ja vielä sen jälkeen tapaaminen toisen tuomarin luona, missä on tarkoitus käydä jo tekemiäni kuvailuja läpi ja oppia lisää kuvailusanastoa ja ylipäätään koirien kuvailua, saada varmuutta siihen.
Olen menossa vielä myös kehäsihteeritöihin kesän kuluessa ainakin pari-kolme kertaa, ja yritän ammentaa sieltä lisää työkaluja koirien katsomiseen ja analysointiin.
Heinä- ja elokuu mennee nopeasti - ja yritän parhaani mukaan lukea vanhoja kurssimateriaaleja ja käydä läpi rotumääritelmiä - dalmisten etunenässä.
Tie on pitkä - ja hyvä niin.
Jos se omalta kohdaltani tyssää elokuussa, niin tiedän ainakin tehneeni parhaani. Jo alunalkaen tiesin, että tässä - niin kuin ei missään asiassa elämässä - ole koskaan valmis. On oltava aistit avoinna, alati kiinnostunut ja innostunut - näitä avuja minulta onneksi löytyy. Innostus ja kiinnostus ei kuitenkaan yksin riitä, on osattava, tiedettävä ja kyettävä tuottamaan ulos se, minkä tietää, osaa ja näkee.
Varma ei voi olla mistään. Koskaan ei voi. Voi vain yrittää ja tehdä parhaansa. Jollei se riitä, niin ehkäpä sitä voi vielä yrittää uudelleen? Eväät on saatu ja syöty - pureskelu jatkukoon.
Juhannuksen viettoa Kenzolamaiseen tapaan!
Tänään spiidailtiin aamutuimaan Länsimäen koirapuistossa tunnin verran tähän tapaan: (ja näiden kuvien myötä oikein hauskaa jussia kaikille!!)
Jiihaa, sanoo Bali ja kurvailee!
Ja pönöttää.
Bali Thö Pensaseläin.
Hupi posettaa.
Ja nauraa!
Bali kurkkii Huiman selän takana ja Hupi rrrravistaa!
Viri mangustina.
Kenzolan lauman pääministeri ja presidentti.
Meillä oli lystiä!
Bali antaa lentonäytteitä...
tarkennus on mitä on, mutta pääasia, että oli hauskaa - ja dokumenttia siitä.
Voi mahoton, tuumii Hupi - loppuuko tuolta koskaan patterit??
Bali askeltaa näyttävästi.
Ja seisoo taidokkaasti taidokkaan Vilma Helteen käsittelyssä.
Olipa lystiä - aurinkoista ja aavaa baanaa, millä rallata. Litra vettä meni tunnin aikana ja matka jatkui kauppojen kautta kotiin.
Olipa lystiä - aurinkoista ja aavaa baanaa, millä rallata. Litra vettä meni tunnin aikana ja matka jatkui kauppojen kautta kotiin.
16.6.2013
Lenkillä 13.6.2013
Ja taas mentiin. Aika Balipainotteista lenkkeilyä - hän kun sattuu patsastelemaan mitä milloinkin. Lentokonetta, perhosta, nurmikonleikkuria, postilaatikkoa, mattojen tamppausta - you name it.
Lenkille lähdössä. Huomatkaa Balin positiooni. Hyvissä ajoin on asettunut aurinkoon makaamaan muiden ollessa lähinnä oven suussa. Mikäs siellä portin suussa on makoillessa, pihan lämpimin paikka aamusella.
Finnairin vuoro AY 1182 Ibizalle portti A5.
Jestax kun on iso lentomakone! Joko ne siellä taputtaa kapteenille?
Nurmikonleikkuri pörisee. Vai onko se moottorisaha? Hiomakone? Haitari? Hissi?
Bali ja Luxi - kaverukset pönöttävät.
Joku avasi ikkunan. Tai Hesarin B-liitteen.
Tontin tutkintaa. Ääntä kohti. Viri antaa bäkuppia, jos joku "hyökkää" sivulta.
Kulmaukset kohdillaan - taas on jotain tuijotteluanalyysiä menossa.
Omakotiasumisen täytyy olla tuskaisaa.
Toiset pinoavat kieltomerkkejä tolppaan - toiset laittavat kukkia portinpieleen.
Upea asetelma.
Kevätsipuleita pinossa - nam.
Jos mä pidän tätä hännästä, niin se pysyy paikallaan, eikö?
Päivän lenkkidata 6.4 km.
Päivän lenkkidata 6.4 km.
Some SERIOUS sunbathing with Huima & Bali!
These two fellows always find the best places to catch the sun!
70% relaxed...
sun makes me yawn...
75%...
85%...
totally relaxed!
Bali alerted in sun.
... and sun made him this sleepy. :P
12.6.2013
Whippet-Harrastajat Erikoisnäyttely 8.6.2013 - mukavia tuloksia!
Omasta laumasta matkassa olivat Huima, Nerejde Helter Skelter ja Hupi, Twyborn Philadelphia - myös Bali, Pendahr Fred Perry tepasti lauman jatkona piiiitkine koipineen. :P
Ei olisi paljon paremmin voinut mennä:
Nerejde Helter Skelter (Ch Twyborn Philadelphia x C.I.B Dita) nappasi hienon ERI/3 -sijoituksen 30:n avoimen luokan uroksen joukosta kera SA:n!
kuva Maisa Kauniskangas
kuva Hearthill - Soile Perjus
kuva Maisa Kauniskangas
Hupi-möhköfantista ei edustavaa sijoituskuvaa ole, joten tyydyin epätavalliseen kotikuvaukseen tapahtuneen jälkeen tähän tapaan:
Hupi, Twyborn Philadelphia oli veteraaniluokan viidestä esitetystä koirasta upeasti ensimmäinen ja vielä koko päivän VSP-veteraani! Huikea suoritus liki 9-vee pojalta, joka on viimeksi ollut kehissä 3 vuotta sitten!
Tässä selvästi sitä mieltä, että metrisen ruusukkeen tulisi ehdottomasti olla SYÖTÄVÄ!
Ja tässä Hupi esittelee voittamaansa Leila Anichinin tekemää koiran kaulakorua. Miten olikin värit kuin fawnille tehdyt. Upea!
Hupin ja Lempin (Bonnywapit Earnabuck) lapsosille tulikin sitten sijoitusta sijoituksen päälle tähän tapaan:
Arla, Bonnywapit Flowerpower voitti ensin narttujen pentuluokan (6) ja oli lopulta lauantain BIS-pentu!
samassa luokassa:
Heluna, Bonnywapit Feefifofum oli toinen ja KP (+ seuraavana päivänä Tapahtumassa BIS-pentu!!)
Milli, Bonnywapit Funnybunny kolmas + KP
urosten pentuluokassa:
Viren, Bonnywapit Fireinthehall 2.
Asa, Bonnywapit Firecracker 4.
Kuvassa Asa, Bonnywapit Firecracker
Isot onskatukset koko Team Kenzongokselta kaikille huikean hienosti esitetyille ja esiintyneille puppanoille!
Ja vielä erityiskiitokset Whippet-Harrastajien lyömättömälle näyttelytiimille, joka veti kaksipäiväisen läpi whippeteille ominaiseen SULAVAAN tyyliin!
Ei olisi paljon paremmin voinut mennä:
Nerejde Helter Skelter (Ch Twyborn Philadelphia x C.I.B Dita) nappasi hienon ERI/3 -sijoituksen 30:n avoimen luokan uroksen joukosta kera SA:n!
Hupi-möhköfantista ei edustavaa sijoituskuvaa ole, joten tyydyin epätavalliseen kotikuvaukseen tapahtuneen jälkeen tähän tapaan:
Tässä selvästi sitä mieltä, että metrisen ruusukkeen tulisi ehdottomasti olla SYÖTÄVÄ!
Hupin ja Lempin (Bonnywapit Earnabuck) lapsosille tulikin sitten sijoitusta sijoituksen päälle tähän tapaan:
Arla, Bonnywapit Flowerpower voitti ensin narttujen pentuluokan (6) ja oli lopulta lauantain BIS-pentu!
Heluna, Bonnywapit Feefifofum oli toinen ja KP (+ seuraavana päivänä Tapahtumassa BIS-pentu!!)
Milli, Bonnywapit Funnybunny kolmas + KP
urosten pentuluokassa:
Viren, Bonnywapit Fireinthehall 2.
Asa, Bonnywapit Firecracker 4.
Isot onskatukset koko Team Kenzongokselta kaikille huikean hienosti esitetyille ja esiintyneille puppanoille!
Ja vielä erityiskiitokset Whippet-Harrastajien lyömättömälle näyttelytiimille, joka veti kaksipäiväisen läpi whippeteille ominaiseen SULAVAAN tyyliin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
