5.5.2013

Juttulainat: Maailman koirat

WSOY:n kirja vuodelta 1973, kirjoittajina Bo Bengtson ja Ivan Swedrup.

Swedrup kirjoittaa väliotsikon Tuomarin tehtävät alla:
Koiraa tulee arvostella ainoastaan sen perusteella, miten se arvostelutilanteessa esiintyy ja käyttäytyy. Arvostelun perimmäinen tarkoitus on palvella jalostusta valitsemalla ko. olevien rotujen tyypilliset ja ulkomuodollisesti hyvät yksilöt. Kasvattajan asia on sitten tämän arvostelun perusteella ja sen mukaan, mitä hän tietää perinnöllisyydestä, suunnitella jalostustyö.



Miten koiraa arvostellaan
Arvostellessaan koiraa tuomarin on ensin otettava huomioon tämän tyyppi ja sitten punnittava rinnan sen virheitä ja ansioita. Tällöin on tärkeää, että koiran ansiot otetaan asianmukaisesti huomioon. Tyyppiarvosteluun kuuluu koiran luonteen ja liikkeiden tarkistus. Määräävää on siten tyyppiarvostelu ja vasta toisella sijalla on yksityiskohtainen tarkastelu. Koira ei tästä syystä voi saada korkeampaa palkintoa kuin mihin sen tyyppi oikeuttaa, mutta kylläkin huonomman, jos yksityiskohtainen tutkimus antaa aihetta siihen. Suurta huomiota tulee kiinnittää siihen, että niin uroksen kuin nartunkin sukupuolileima on selvä.
Arvostelussa merkitsevät eniten koiran liikkeet; ne ovat paljolti tyypin edellytys ja siksi arvostelun ensisijainen perusta. Liikkeet eivät ole varsinaisesti ulkomuodon yksityiskohta, vaan koiran anatomian toimintaa. Liikkeiden arvostelu on siten ruumiinrakenteen arvostelun tarkistamista. Liikkeiden kontrolloiminen ei saa mennä liiallisuuksiin niin kuin joskus tiettyjen rotujen kohdalla tapahtuu. Näyttelyssä on kyse kauneuden arvostelusta, ei ravikilpailusta eikä koiran tai ohjaajan kestävyyskokeesta.
Tuomarin koirasta saamaan kokonaiskuvaan vaikuttaa siis se, miten koira esiintyy kehässä. Kuitenkin on vältettävä kaikkea keinotekoista esiintymistä, ja tuomarin asia on kieltää liiallisuuksiin menevä esittäminen, ns. showing.

Lopuksi Swedrup toteaa:
Yleensä kaiken kynologisen toiminnan tulisi tähänastista paljon enemmän hyötyä tieteellisen tutkimuksen kuten eläinlääketieteen, genetiikan (perinnöllisyystiede) ja etologian (eläinten käyttäytymisen tutkiminen) aluevaltauksista, jotta olisi mahdollista paitsi säilyttää koirakantamme myös edelleen parantaa sitä niin koirien itsensä kuin niiden omistajien että koko yhteiskunnan iloksi.

skannattu kuva kirjasta Maailman koirat 

Ei kommentteja: