Olisit käynyt Specsaversilla ja muita mielenkiintoisia kuluttajatarinoita.

Silmälasirintamalla on tapahtunut kaikkea hassua ja mielenkiintoista. Tulin aikoinaan löytäneeksi Lauttasaaresta asti edullisen tuntuisen ja hyvin palvelevan optikkoliikkeen. Kuitenkin jossain vaiheessa sangen mieluisista silmälaseista alkoi varista maalaus. Yhteydenotto liikkeeseen ja laseissa oli tietenkin takuu ja eikun uusia hankkimaan. Nohh, samoja sankoja ei ollut (tietenkään) enää saatavilla ja alunalkaen takuuseen meni "vain" sankojen vaihto, vanhojen linssien tuli sopia uusiin sankoihin. Siinä sitten millimetrimitan kanssa mentiin hyllyjä läpi ja niinhän siinä kävi, että oli "pakko" valita vähemmän mieluisat sangat. Jossain vaiheessa liikkeestä kuitenkin soitettiin, että linssejä ei saatu sopimaan uusiin sankoihin. Liike lupasi vaihtaa kokonaan uudet prillit, uusiin sankoihin tehtiin siis myös uudet linssit. Mikäs sen mukavampaa, luulin.

Jos jotain olen oppinut, niin sen, että ei pitäisi valita ja ostaa mitään "väkisin". 
Uudet silmälasit eivät oikein koskaan tuntuneet kotoisilta, tietyssä valaistuksessa ne olivat ookoot, mutta auringossa valokuvasta paistoi vain naama; onko mulla silmälasitkin päässä?
Silmälasit tuovat parhaimmillaan nostetta ja ilmettä kasvoille, pukevat ja ryhdikkäät lasit tekevät melkeinpä meikkaamisenkin turhaksi. Jossain vaiheessa otin sitten harmistuneena yhteyttä Lauttasaareen ja kysyin, että saisinko uudet lasit jollain lailla edukkaammin, mutta kauppias ei tullut yhtään vastaan. Uudet lasit olisivat halvimmillaan 300 euroa, ehkä kuitenkin lähempänä 350 euroa. No hö. Jatkoin vanhoilla laseilla pliisuilua ja katselin kateellisena kaikkien muiden näyttäviä laseja.

Mitä jos - vaikka Specsaversia kaikki kilvan panettelevat (varsinkin kalliimmat pokaliikkeet) ja tepastin Tikkurilan Specsaversiin. Löysin etsimäni ja kas, ihan sain Pentaxin linssit kaikkine härpäkkeineen ja pinnoitteineen minulle sopivilla ja pukevilla pokilla; 179 euroa!
Olisit käynyt Specsaversilla - mainoslause pitää kutinsa.

Tulin sitten ostaneeksi piiiiitkästä aikaa rannekellon.
Kehäsihteerin vaativassa ja hektisessä työssä alkoi tympiä kännykän jatkuva kaivelu ja tarkkailu ja Hakunilan ostarin kelloliikkeen loppuunmyynnistä löytyi kympillä näyttävä ja hieno kello. Muuten kiva, mutta se alkoi jätättää kahden viikon jälkeen, ja kerralla 2 tuntia. Ei kiva. Liike otti alahuuli mutrulla kellon takaisin ja mäkätti kuuluvasti, että "Tässä kellossa ei ole takuuta" ja "on niin halpa" ja sitä rataa. Viittasin turkkilaisiin rantarolexeihin, että nekin nakuttavat aikaa sentään melkein vuoden. Pitkin hampain minulle annettiin uusi kello vieressä olevan asiakkaan osallistuessa epämiellyttävään kellon vaihtohetkeen; "Mulla on näitä monta, ja ei mitään vikaa ole ollut". Mutisin jotain huonosta tuuristani vastaukseksi ja tepastin vaihdettu kello ranteessa kotiin.
No kappanen, meni ihan neljä päivää, kun ranneke hajosi. Ja eikun takaisin liikkeeseen. Samainen asiakaspalvelija nurisi jälleen kuuluvasti, että "Koneistolla on takuu, ei rannekkeessa". Hohhoijaa.
Olkaahan varovaisina autokaupoilla, koska takuu saattaa koskea vain moottoria. Jos pakoputki putoaa, se ei kuulu takuun piiriin.

Sitten Mustikkaan ja Mirriin (Musti & Mirri).
Petikossa on koirain oma Outlet. Poistopuolella on päiväysvanhoja ja rikkinäisiä pusseja tyyliin 20-25 euroa/15 kiloa ja ooveehoot säkeillä on keskimäärin 60 euroa. Hyvää safkaa edukkaasti, siis. Menin sitten ja ostin Nutra Nuggetsin puppya ja sekoitin kotona (kuten usein teen) NN:n sekaan muuta ruokaa, tällä kertaa Brit-nappulaa ja taisi sinne mennä JahtiVahdinkin jämät. Meni kotvanen, koko lauma ripulilla JA teräsvatsa Virikin ripuloi. Olin äimän käkenä ja haastattelin jo Johannankin laumatilanteen, veikkasin stressiä ja vaikka mitä ja aloitin neljän päivän jauhelihariisivihannes- puurokuurin. Vatsat napakoituivat ja nappulaseos uudelleen tarjolle. Ripaska iski jälleen.
En keksinyt mitään muuta kuin nakata 15 kilon ruokatynnyrin pöydälle ja KYLLÄ, aloin pikkukätösin erotella sieltä NN puppya. Viiden tunnin homma (!!) ja reklaa VPG Finlandille ja Mustikkaan ja Mirriin. Nohh, replyt oli tasoa "Voi kuinka ikävää" ja "Politiikkaamme kuuluu, ettei poistopuolen tuotteista korvata yhtään mitään, myymälässä on laput asiasta". Mitäs läksit ja oma vika ja sitä rataa. Varsinaisesti en kyllä odottanutkaan mitään 15 kilon HIGH PERFORMANCEA mielipahasta ja ripaskashowsta korvaukseksi, ehkä kuitenkin tuosta viiden tunnin nyppimissessiosta olisi voinut vaikka 5 euron lahjakortin antaa voivoi:n sijaan. Vein tänään Petikkoon näytteen ruoasta ja sain kuulla sen olevan "melko väkevää", joten ilmeisesti proteiinit ja rasvat ovat olleet TOO HIGH aikuisten koirien masuille ja tuli vähän viittausta siihen, että "näin olisi jollekin muullekin käynyt".

Mitä tästä opimme.

Ei kannata uskoa kaikkia panetteluja mitä tulee muiden kauppiaiden analyyseihin kilpailijasta; "Se on huijausta". Toim. huom., en löytänyt Specsaversin tavasta toimia saati tuotteesta itsestään "huijausta". Ainoa miinus tuli siitä, että uusia laseja sai odottaa 2 viikkoa, koska ne tehtiin Suomen ulkopuolella. Jollei ole kiire saada uusia okulaareja, niin Specsavers ON ratkaisevasti edullisempi ja on pelkästään myönteistä, ettei laseista TARVITSE maksaa 350 euroa, ne on mahdollista saada puolta halvemmalla. 
Kympin kello kannattaa myös ehkä ostaa Torremolinoksen rannalta (viidellä eurolla), koska jos ajan näyttäjä rikkoutuu, ei VOI reklamoida ja ei siten tarvitse kuunnella kauppiaan sadatteluja. Jos kellon ostaa Suomesta kympillä ja se hajoaa - vieläpä kahteen kertaan - saa kelloa vaihtaessaan kuulla ja kuunnella kauppiaan kokolaidallisen siitä, että takuuta ei ensin ole lainkaan ja sitten se on vain jollain tietyllä osalla kellosta.
Mitä tulee koiranruokaan, niin en suosittele radikaaleja ruokakokeiluja kenellekään ainakaan siten, miten minä tein. Pidä uusi ruoka erillään ja jos sotket, sotke se kupeissa. Ei kymmeneen kiloon muuta ruokaa. Viiden kilon nappulannyppiminen käy hartioihin ja jos siitä valittaa, maahantuoja ja myyjä sanovat VOI VOI.

Iloisiin kuluttamisiin.