Hupi-tribuutti - osa 2.

Vuoden 2007 eteeristen Hupikuvien pariin:

Hupin olisi vallan hyvin voinut ilmoittaa Paparazzin whippetlistoille. Hupi ei ole koskaan ollut kuvaamisesta moksiskaan, päinvastoin. Minusta on aika ajoin tuntunut siltä, että se rakastaa kuvattavana oloa. Ja kamera rakastaa sitä.

Leluja Hupi vasta rakastaakin!! Edelleen! Varsinkin kaikki uutuuslelut on huolella "käytävä läpi". Sen herkkä kirsu haistaa kaupasta tullessa olenko käynyt lelukaupan kautta. Jos näin on, se työntää päänsä estotta lattialla olevaan kauppakassiin ja nappaisee lelun(t) parempiin suihin. Pelastusarmeijassa käydessä tietävät jo poistaa hintalaput ostamistani leluista, koska "nämä tulevat heti käyttöön, eli suuhun".

Nirske käy. Useinkin myös jos jään suustani kiinni - kuten harvoin teen - esim. kaupan kulmalla ja koiriani ihailevalla ihmisellä on pullottava kauppakassi käsissään, niin pian se pullottaa entisestään, kun Hupi sinne päänsä työntää. Usein siinä sitten alkaa valitus ja selitys kuulua, että "Ei mulla ole täällä kuin kurkkua (kyllä Hupi sitä syö) ja paketissa raakaa kalaa (kyllä Hupi sitä syö)...".

 Mitä minä juuri sanoin niistä leluista ja Hupista?

 Eteerisenä. Auringossa.

 Eteerisenä - ja vielä harmaakuonoisena - hiukan "isommassa koirapedissä".

Kynsienleikkuun jälkeen ja muulloinkin, kun Hupin pitää hetki hiljentyä ja järjestää asioita päässään, se könyää - könysi - esim. sängyn alle. Nyt se ei kylläkään ole em. tapaa enää viljellyt vuosiin, mutta nuorempana se sitä teki. Aiemmassa asunnossa kun oli saunakin, niin siellä se lauteiden alla loikoili esimerkiksi imuroinnin aikaan.

Kauniina pedillä. En muuten edes muista omistaneeni tällaista koirapetiä. Tainnut mennä aika nopeasti riks ja raks.

Useimmat suomalaiset saunovat saunoissaan. Meillä sauna toimi lähinnä varastona. Koiranruokavarastona. Kun saunan oven avasi, niin KAS, kuka se sieltä tuli nuuhkimaan, "Josko tätä saisin kupillisen, kiitos".

Hupi-tribuutti jatkuu. Enää vuodet 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016.