Koiranruokaviidakko on hurja ja hämmentävä.
Kun viidakossa menee hiki päässä viidakkoveitsen kanssa ja hetken empii liaanien seassa kysymään someviidakosta suuntaa; on kompastuminen taattu. "Siitä puuttuu se ja se ainesosa" tai "oletko tutkinut sisällysluetteloa, en antaisi".
Jokainen koiranruokavalmistaja ja/tai maahantuoja puhuu oman ruokansa puolesta, tietenkin. Missä on käänteentekevä nappulan muoto, missä elinvoimaa tuomassa kananmuna. Toiset vannovat puolukkaan, toiset psyllidium gremeliumiin (keksitty sanapari), joka tutkimusten mukaan pitää koiran ohutsuolen jäntevänä ja täynnä mukavia ja iloisia bakteereja.
Todellisuudessahan yksi ruoka sopii yhdelle, toinen toiselle.
Joskus tuntuu, että pienellä pennulla "maha seilaa". Tulee tiukkaa sikaria ja tulee löysää. Omistaja on aika äkkiä epätoivoinen, kun ihannehan on se priimakakka. Apteekit ja eläinklinikat pursuavat sen miljoonaa ripaskakauden päättäjää. Ollaan tilanteessa, että "koskaan ei saisi tulla löysää". Tai ainakaan kahta, kolmea päivää peräkkäin.
En ehkä saisi, mutta aika äkkiä otan vertailukohtia pienistä kaksijalkaisista. Niistä, joilla on kolme kuukautta putkeen koliikkia ja 14 korvatulehdusta peräkkäin. Ei ehkä hyvä vertaus, mutta kuitenkin. Joskus bakteeritasapainoa joudutaan hakemaan, joskus pentu syö kaiken mahdollisen maasta ja pakki on alvariinsa sekaisin. Kunnes se yhtenä kauniina päivänä asettuu.
Meillä on tiukat kriteerit nykyään koirillemme ja kakka on niistä yksi.
Tumma sikarimuoto on paras. Helpoin korjatakin, niin ulkona kuin olohuoneen matoltakin. Harvoin siihen pitkänukkaiselle matolle kuitenkaan sikaria osuu, vaan löysä lehmänläjä. Eihän sitä kukaan saa matolta pois ilman, että koko 150-kiloinen matto roudataan kalliiseen mattopesulaan. Luonnollisesti juuri kun se on levitetty takaisin lattialle, koira ripaskoi sen uudelleen.
Mistä sitten tietää mikä ruoka on se kullekin "oikea"?
Ei sitä varmaksi tiedä kai kukaan. Ja = kokeilemalla. En suosittele alvariinsa vaihtamaan ruokaa, ns. lennossa, vaan kokeilemaan muutamaa, kuitenkin pitkäjaksoisesti.
Mauin pakkanen..
Nykytietämyksen mukaan, jos koiralla on maha löysällä, sille tulisi antaa sen omaa ruokaa vaihtamatta sitä toiseen. Mahan ollessa löysänä vain pienempiä annoksia.
Ihminen kuitenkin lähtee herkästi laajallekin vaihtorundille.
Jospa lammaspohjainen. Entäpä sensitive. Jospa superdigestive? Joskus tulee sitten se sattumakin mukaan, joku ruoka vain osuu sopivaan saumaan ja kakka on yhtäkkiä halutun kiinteää - ja sitten auvon tuoneessa ruoassa pysytään uskollisesti, vaikka ainesosat ja tehdaskin vaihtuvat matkan varrella.
Kannattaahan se pysyäkin siinä.
Mikä sopii, niin ihan sama mitä some laulaa, että "en antaisi, koska ruoassa on kaliumia yli EU-määräysten". Tosin määrä ylittyy 0,0000001 jotain megahertsiä. Milloin haukutaan kotimaiset safkat, milloin marketruoka, milloin raakaruoka. Pääasia on ettei omistaja niitä (haukkuja) lukisi. Aina jonkun gurun mielestä 2,5 miljoonaa suomalaista kuitenkin ruokkii koiransa väärin. Ja jos ruoka sopii koirallesi, silloin se sopii koirallesi.
Huima intro, mutta minkäs teet.
Maui se on maanmainio englantilainen herrasmies, nykyään potra ja ponteva poika joka pinkoo vieheen perässä oikein mallikkaasti. Kasvattaja oli ruokkinut Manchesterin vehmaisilla niityillä Mauia pennusta asti raakaruoalla. Suomeen tultuaan Maui nakersi nappuloita 6 kk, kunnes tympääntyi totaalisesti. Ja koska Maui oli mallia lehtikala, lähti allekirjoittanut tarjoamaan melko pian erilaisia raakapainotteisia eväsvaihtoehtoja, jotta lehtikalamainen olomuoto jäisi historiaan.
Mauilla kokeiltiin nuorempana myös MUSH-palleroita.
Jostain syystä ne eivät pudonneet. Ajankohta ei ollut oikea. Sulatusmetodi oli väärä. Pallerot olivat liian kosteita. Ne olivat liiaksi kiinni toisissaan. Ne liiskaantuivat.
Tiedä häntä, mutta MUSH-maailmaan sukellettiin uudelleen pari vuotta sitten, eikä paluuta enää ollut. Lähimarkettien pienehkö tarjonta osui makuhermoon ja Maui alkoi nikertää päivittäin 8-9 kpl MUSH-palluraa muun eineksen lomassa.
Pian huomattiinkin, että paino alkoi nousta ja radalla huomauteltiin lehtikalaolemuksen muuttuneen pallokalamaiseksi. No, kyllähän se lisääntynyt ruokahalu eittämättä näkyi. Ja miksei näkyisi, kun Hakunilan ostarille vielä solahti market, josta sai broilerin maksaa, kivipiiraa, sydäntä, lammasta - ja sangen edullisesti. Mauin annokset alkoivat hivellä silmiä ja kerätä OOHH-huokaisuja runsain määrin.
Maui goes WILD. MUSH-pallerot sulassa sovussa päivän broccolin kanssa. Nykyinen päivän MUSH-palleromäärä on tasan 7 (yksi pallero painaa n. 25 grammaa). Sulatusastiana käytän kätevää lasimaljaa. Siinä pallerot säilyttävät muotonsa, eivätkä liiskaannu.
Oli aika hankkia digitaalinen keittiövaaka ja aloittaa punnitseminen, ettei lähtisi aivan lapasesta!
Pääsimme iloksemme vielä TESTAAMAAN hieman ostaritarjontaa laajempaa MUSH-valikoimaa; nimittäin PORO-LAMMAS-HIRVI - WILD -MUSHIA! Minun silmään sisällysluettelo on oikein makoisa ja monipuolinen; poro 38%, lammas 36%, hirvi 21% (em. eläinten liha, maha, keuhko, luu, maksa, rusto), kasvikset, marjat, öljyt (parsakaali, puolukka, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy). Turha kai mainitakaan, että tuote imuroituu kitaan suurella intohimolla. Porkkana- ja kurkkupediltä.
Mauin päiväannos.
MUSH WILD = proteiini/100 g = 16,1 g ja rasva 17,9 g. 800 grammassa on n. 32 pullaa ja Mauin päiväannos 7 palleroa = 175 grammaa.
Minusta on suorastaan fantastista, että pietarsaarelainen MUSH pakkaa koirillemme palleroihin kaiken niiden tarvitseman.
Ja vielä innovoi uuttakin - tänään näin Murren Murkinassa pakastekuivattua MUSH-lihakuutiota - lisää vain vesi!! Laajasta valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin - ja ainakin Maui tykkää nykyisin ihan jokaisesta MUSH-combosta. Oli se sitten WILD, VAISTO tai DUO+ - viimeksimainitun ollessa yksi Mauin long time suosikeista!
Jossain vaiheessa on tarkoitus tehdä ainakin osittainen comeback kuivamuonaan, mutta ennen sitä nautimme porkkanoista, kurkusta, broccolista - ja monipuolisista MUSH-palleroista, mitä pakastinaltaasta koirallemme löytyy joskus ihan lähimarketistakin!
Ainiin. Ja se kakka. Mauin kakka on HYVIN pientä ja tiukkaa puikulaa. Ollut aina. Kolmen litran kakkapussi on liioittelua Mauin kakan kohdalla.
