Prebiootteja ja/tai probiootteja.

Koirien suolisto-ongelmat ovat sangen yleisiä vaivoja koirilla.
Tutkimusten mukaan jopa joka 6:s koira kärsii niistä ajoittain, joku useamman kerran elämänsä aikana, joku jossain vaiheessa elämää lyhyesti tai joskus pitkäkestoisestikin.
Ongelmiin voi olla monia syitä ja oireitakin voi olla useita; ripuli, ummetus, ilmavaivat ja vatsakivut. Ruonsulatuskanavan sairaudet, ruoka-aineintoleranssit, ruokinnan muutokset ja liian vaikeasti sulava ruoka voivat kaikki aiheuttaa ongelmia - yhdessä tai erikseen.

Jokainen lienee huomannut eläinlääkärillä käydessään klinikoiden erikoisruokia pursuavat hyllyt.
Itse olen jo niin fossiili, että voin vain kertoa epäuskoisille (?) kuulijoille kuinka 80-90 -luvuilla mökkiviikonloppujen aikana koirat söivät perunankuoria, lihakastiketta ja salaattien jämät. Eikä muuten ollut mitään ripuleita tai närästyksiä. Kotona jatkettiin höttökuivamuonalla jota valmistaja oli höystänyt cornflakesilla. Olen haastatellut useita koiranruokien valmistajia siitä, että mitä on tapahtunut, miksi koirista on tullut herkkävatsaisia? Yksikään ei ole osannut vastata.

Jo useampi vuosi sitten koiranruokapusseihin ilmestyi suolistonkuvia ja maininta "sulavuudesta".
Sittemmin sisällysluetteloon on ilmestynyt sana probiootti = elävä mikrobi, joka on osoitettu terveyttä edistäväksi. Ne voivat olla bakteereita, kuten Lactobacillus- ja Bifidobacterium-kantoja, tai hiivoja, kuten Saccharomyces boulardii. Probiootit eivät ole vain maitohappobakteereita vaikka maitohappobakteerit ovat yleinen probioottien ryhmä
tai prebiootti = sulamattomia ruoan komponentteja, yleensä hiilihydraatteja, jotka ruokkivat suolistossa jo eläviä probiootteja (hyödyllisiä bakteereja) ja edistävät niiden kasvua ja toimintaa. Ne ovat siis kuin "ravintoa" probiooteille, mikä auttaa niitä pysymään elossa ja toimimaan tehokkaasti.

Ja ilmankos nämä ovat usein molemmat mainittuina, kun "tarvitsevat toisiaan".

Googlasin myös hakusanoilla "koiran maitohappobakteeri" ja sain nopeasti useita osumia. Tässä muutamia tuotteelle oleellisen myyntilauseen kera:

Biobak = ylläpitää suoliston normaalia bakteerikantaa
Canius plus = markkinoiden ainoa valmiste joka sisältää koiraperäisillä maitohappobakteereilla hapatettua maitoa
Brit Vitamins Probiotic = suositellaan koiralle, jolla on ruonsulatusongelmia. Mojave Yucca rauhoittaa ruoansulatusongelmia ja vähentää ulosteen hajua
Aptus Tehobakt = tasapainottaa suoliston normaaliflooraa, sisältää pektiiniä joka sitoo nestettä
Grau Sanofor = sisältää satoja eri kasviraaka-aineita, uudistaa suolistoflooraa
ProBalans PectBalans = valmiste bakteerien tasapainottamiseen
LactoHealth = tukee suoliston mikrobikantaa
PetGuide = Lactobacillus acidophilus D2 kantaa sisältävä tuote tukemaan suoliston bakteerikantaa
TassuFoods maitohappobakteeri+sinkki = tukee suoliston terveyttä ja vahvistaa immuunijärjestelmää.

Itselläni - koirillani - on ollut kokeilussa ja käytössä mm. Inupekt Forte, PetGuide-jauhe, CanVit Probio, Canius ja nyt viimeisimpänä sain kokeiluun koiramessujen yhteydessä TassuFoodsin purutabletit.

Miksi koiramme tarvitsevat (?) ko. tuotteita - miksi käytämme niitä?
Hyviä kysymyksiä. Mitä koirillemme ja koirien suolistoille on oikein tapahtunut, kun meillä on niille paitsi 15-16 vuoden elinajanodote ja lisäksi jatkuva kovan sikarikakan vaade? Saako koira kakata yhtään löysää, koskaan, lenkin missään vaiheessa? Viikon minään päivänä? Olemmeko heti huolissamme jos ulosteen koostumus vaihtelee aamun ja illan välillä tai jos pennulla-juniorilla vatsan ja suoliston bakteerikanta hieman "hakee" ennen asettumistaan? Voiko ylipäätään suolisto olla heti terästä ja kestää kaikki elämäntilanteen ja ruoan vaihtelut? 

En ole suolistoekspertti, enkä mikään ekspertti ensinkään, mutta 21 koiraa omistaneena on tullut nähtyä kakkaa jos jonkinmoista.
Kakkavaihtelu on joskus pistänyt mietteliääksi ja joidenkin koirieni kohdalla on ollut ajoittain enemmänkin kakkakoostumuksen ihmettelyä. Onpa kakkanäytteitä viety aina laboratorioonkin asti muutamilta ja näytteet ovat - toistaiseksi - olleet puhtaita esim. loisien osalta. Joidenkin koirieni kohdalla on esiintynyt ns. "soutavaa ja huopaavaa" kakkaa, varsinkin niiden ollessa nuoria. Joidenkin koirieni kohdalla on myös haettu sopivaa ruokaa ja kokeiltu joskus joitakin prebiootti/probioottivalmisteitakin. Koska minulla on ollut koiria niin kauan ja aina isoja laumoja, on aika (onneksi) kullannut muistot;  "mikä toimi milläkin koiralla". Pääpiirteittäin se lienee ollut aika. Seilaavista suolistoista ja kakkakeppostelusta on kuitenkin kehittynyt useammankin koiran kohdalla seesteinen ja rauhoittunut aikuisvatsa. 

On hyvin haastavaa sanoa ja ennustaa "mikä toimii kenelläkin".
Onko se vehnätön-, lammaspohjainen-, ns. sensitiveruoka? Pitääkö syöttää muutamia kuukausia peräti gastrointestinal-ruokaa vai kokeilla jotain/muutamaa prebiootti/probioottivalmistetta.

Kärsivätköhän koirammekin stressistä ja suorituspaineista?
Onhan niidenkin elämä tullut ajoittain melkoisen hektiseksi. Joskus satoja kilometrejä ajellaan, matkustetaan pitkin ja poikin laivalla, on harrastetta jos jonkinmoista. Juostaan koirametsissä, treenataan, uidaan, käydään verijäljellä, ratatreenissä, maastoillaan. Lenkkeilyssäkin 15 vuotta sitten 3 kilometriä oli jo hyvä nuuskuttelulenkki, nyt pitää marssia tuplaten. On mentävä sateessa, viimassa ja pakkasessa vähintään 6 km aamulla ja 6 km illalla. Kolmannesta päivälenkistä puhumattakaan. Metsää, hiekkatietä, asvalttia, kauppareissua, tutkimattomia taipaleita, aina uutta, nuuskuteltavaa, niittyä, peltoa, pururataa, järvimaisemaa, mökkireissua...

Viimeisimpänä yksi koiristani tuntui reagoivan LIIALLISEEN ruokamäärään (?) siten, että se on ajoittain kakannut öiseen aikaan sisälle löysän läjän. Aiemmin se pyysi sentään ~ 04.00 ulos - mutta parina viimekertana enää ei. 
Kyseinen koira on kuitenkin yleensä iltalenkillämme (klo 19-20) tehnyt napakan sikarin - ja siitä huolimatta yöllä on iskenyt (löysä)hätä? 

Kokeilin tälle koiralle testiin saamiamme TassuFoodsin purutabletteja ja valitettavasti en huomannut niistä tulleen oikeastaan mitään vaikutusta.
Tabletit oli kuitenkin erittäin helppoja annostella ja koira söi ne mielellään kuivamuonan seassa. (2 tbl/15 kg) Syötin niitä sitkeästi pitkän ajanjakson (huhtikuu-kesäkuun alku) ja samalle ajanjaksolle osui mm. Liettuan reissu (Dronbits) sekä punkkilääkitys. Lisäksi koira söi toisenkin matolääkekuurin kokeilun aikana. Paljon masustressiä, siis.

Koiralla ilmeni jossain vaiheessa huonosyömäisyyttä ja sille alettiin antaa kuivamuona kuivana, jolloin se söi sen paremmin. Lisäksi koiran ruoka on vaihtunut kahden vuoden aikana useampaan kertaan, kuitenkin ruoka on ollut jo pidemmän ajanjakson lammaspohjaista (eri merkkejä), pääasiassa BritCare-merkkiä.

Viimeisimpänä kokeiluna aloin turvottaa ruoan noin 3 viikkoa sitten sekä myös pienensin vuorokausiannosta hieman.
Ruoka jaetaan kolmeen päiväannokseen (kaikki turvotetaan) ja TassuFoodsin purutableteista siirryimme n. viikko sitten CanVit Probioon. Yhteisvaikutus lienee toiminut koska kakka on ollut helppoa pussittaa! Ja tämäkin valmiste on muuten hävinnyt maailmankartalta... Että mainosta tässä nyt sitten jotain, mikä toimii kun sitä ei enää saa!

On oikeastaan käsittämätöntä missä probiootti/prebioottiviidakossa elämme koirinemme ja kuinka monta kokeilua meistä jokainen on valmis/joutuu ruoan ja mahdollisten lisävalmisteiden kanssa tekemään!?!

Niin se vain on - paljon koiria - paljon kokeiltavaa - mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Viidakkoveitsi mukaan! 

Oscarilla onnistuu!

Minullapa oli ilo lähteä laumani kanssa tutustumaan kotimaisen Lemmikki Oy:n eläinruokatehtaan laajaan valikoimaan!

Koiranruokateollisuus alkaa olla melkoinen viidakko. Kuivamuonamerkkejä ja -alalaatuja on niin paljon, että voin kuvitella ensimmäisiä säkkejään ostavaa huimaavan. Ei ole salaisuus, että suuret jälleenmyyjät "kilpailuttavat" hyllytilansa, jolloin se tekijä saa säkkinsä hyllyyn, joka maksaa eniten; josta kauppa hyötyy! Joskus merkkiliikkeessä piipahtaessa sitä ehkä jopa hieman hämmentyy, kun yhtä merkkiä voi olla kymmenenkin hyllymetriä; ja lopulta kaikki 5 myytävää merkkiä on nähty muutamassa minuutissa. Pakastealtaissa saattaa olla hyvässä lykyssä kahden eri valmistajan pakasteita.

Lähikaupoissa pakastealtaat ovat pieniä ja niissä voi olla yhden valmistajan kahta eri laatua, palleroa. Kuivamuonat ovat kokoa 2 kiloa ja kilohinnaksi tulee äkkiä keskimäärin ~ 7-8 euroa/kilo, melko paljon "marketlaadusta", vaikka sitä en sano, ettäkö se olisi huonoa.

Omassa laumassani tällä hetkellä tilanne on se, että yksi syö kevyttä ja edukasta veteraaniruokaa, toinen rasvapitoisempaa ja jytympää nappulaa, kolmas vatsalle säyseämpää ruokaa, neljäs puuro-nappula-sekoitusta ja viides pääasiassa lihapalleroa vihanneshöystein.
Älkää kysykö, miten tähän on tultu ja päädytty, näin nyt vain pääsi käymään. Kukaan ei meillä ole haisuli, kukaan ei voi huonosti, vatsat ei kupli. Kunhan nyt vain jokaiselle on osunut maaliin ruoka x, joka tosin voi ensikuussa olla merkkiä y. Maukkuli lienee vaativin, ja ajoittain "kärsiikin" tyhjän mahan närästyksestä, jota estän syöttämällä sille ruokaa 3 x päivässä. 

Olin silmäillyt aiemmin Lemmikki Oy:n kotisivuja osoitteessa KLIK ja hämmästellyt valikoiman laajuutta. Meillä Suomessahan on semmoinen "erikoisuus", että kaupat saattavat myydä sen seitsemää eri APPELSIINImehua kun kuluttajat itseasiassa haluaisivat makuvariaatioita, hedelmiähän on miljoonia, mutta kaikki puristelevat vain appelsiineja! Vähän sama on näissä pakasteissa; menepä koirien lihakaapille kaupassa, niin siellä on sika-nautaa viideltä eri valmistajalta!!!!

Oscarin verkkokaupassa, valmisateriaosastolla, on oikeinkin mukavasti valikoimaa ja se yllätti positiivisesti koirani Mauin lisäksi myös minut!
Ensinnäkin kilon pusseissa myytävät Kana-lohi -kasvispullat sekä Nauta-kasvispullat ovat mukavan tasakokoisia, tiiviitä, sulatettuinakin napakoita ja "kuivia", eivät valu, eivät litisty. Maui hotkaisi ensimmäiset pullansa suoraan pussista! 

Lisäksi Possu-Kana-Kasvisateria yllätti erittäin positiivisesti!!!
Tällaisia valmiita aterioita on minulla ollut joskus hankittuna erinäisistä pakasteruokasarjoista, ja pussia/pötköä tmv. avatessa paidalle on tirskahtanut ensimmäiseksi veristä vettä... Ruoka on ollut lähinnä mössömäistä liisteriä ja sitä on ollut jopa hankala annostella koiralle, joka ei innostu vetisestä liiskasta. Tämä Oscarin ateriaversio oli kuin olisin viipaloinut marjapuuroa, vettä ei tirskunut missään vaiheessa, tuotteesta sai lusikoitua lusikallisia tai veitsellä viipaloitua slaisseja. Tästä ilostui koko lauma, siivuja meni jokaiselle kuppiin kuivamuonan höysteeksi. Mauikin antoi anteeksi keitetyn sydämen puuttumisen lautaselta, kun tilalla oli tätä.

Vielä on testaamatta yhtä ja toista - mutta alku on lupaavaa.

Pidän siitä, että ruoka "sisältää kaiken" ja jatkuva taiteilu sen ja sen hivenaineen, öljyn ja mikstuuran kanssa jää pois ja ruokinta tehdään helpoksi. Sisällöt ilmoitetaan hyvin ja selkeästi tuotekohtaisesti firman sivuilla (sekä tuotteiden etiketeissä). Tilaaminen on helppoa ja pakasteet tuodaan ovelle asti. 

Mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi - ja testaisi. Sitäpaitsi testaaminen on kivaa - ja koiriensa iloilmeiden näkeminen yhdessä tiiviin, tummanpuhuvan ja sikarimallisen kakkatuotoksen kanssa on aina päivän piristys!

Maui goes WILD - nyt on RAAKAA!

Koiranruokaviidakko on hurja ja hämmentävä.
Kun viidakossa menee hiki päässä viidakkoveitsen kanssa ja hetken empii liaanien seassa kysymään someviidakosta suuntaa; on kompastuminen taattu. "Siitä puuttuu se ja se ainesosa" tai "oletko tutkinut sisällysluetteloa, en antaisi".

Jokainen koiranruokavalmistaja ja/tai maahantuoja puhuu oman ruokansa puolesta, tietenkin. Missä on käänteentekevä nappulan muoto, missä elinvoimaa tuomassa kananmuna. Toiset vannovat puolukkaan, toiset psyllidium gremeliumiin (keksitty sanapari), joka tutkimusten mukaan pitää koiran ohutsuolen jäntevänä ja täynnä mukavia ja iloisia bakteereja.

Todellisuudessahan yksi ruoka sopii yhdelle, toinen toiselle. 
Joskus tuntuu, että pienellä pennulla "maha seilaa". Tulee tiukkaa sikaria ja tulee löysää. Omistaja on aika äkkiä epätoivoinen, kun ihannehan on se priimakakka. Apteekit ja eläinklinikat pursuavat sen miljoonaa ripaskakauden päättäjää. Ollaan tilanteessa, että "koskaan ei saisi tulla löysää". Tai ainakaan kahta, kolmea päivää peräkkäin. 
En ehkä saisi, mutta aika äkkiä otan vertailukohtia pienistä kaksijalkaisista. Niistä, joilla on kolme kuukautta putkeen koliikkia ja 14 korvatulehdusta peräkkäin. Ei ehkä hyvä vertaus, mutta kuitenkin. Joskus bakteeritasapainoa joudutaan hakemaan, joskus pentu syö kaiken mahdollisen maasta ja pakki on alvariinsa sekaisin. Kunnes se yhtenä kauniina päivänä asettuu. 

Meillä on tiukat kriteerit nykyään koirillemme ja kakka on niistä yksi.
Tumma sikarimuoto on paras. Helpoin korjatakin, niin ulkona kuin olohuoneen matoltakin. Harvoin siihen pitkänukkaiselle matolle kuitenkaan sikaria osuu, vaan löysä lehmänläjä. Eihän sitä kukaan saa matolta pois ilman, että koko 150-kiloinen matto roudataan kalliiseen mattopesulaan. Luonnollisesti juuri kun se on levitetty takaisin lattialle, koira ripaskoi sen uudelleen. 

Mistä sitten tietää mikä ruoka on se kullekin "oikea"?
Ei sitä varmaksi tiedä kai kukaan. Ja = kokeilemalla. En suosittele alvariinsa vaihtamaan ruokaa, ns. lennossa, vaan kokeilemaan muutamaa, kuitenkin pitkäjaksoisesti.  

Mauin pakkanen..

Nykytietämyksen mukaan, jos koiralla on maha löysällä, sille tulisi antaa sen omaa ruokaa vaihtamatta sitä toiseen. Mahan ollessa löysänä vain pienempiä annoksia.

Ihminen kuitenkin lähtee herkästi laajallekin vaihtorundille.
Jospa lammaspohjainen. Entäpä sensitive. Jospa superdigestive? Joskus tulee sitten se sattumakin mukaan, joku ruoka vain osuu sopivaan saumaan ja kakka on yhtäkkiä halutun kiinteää - ja sitten auvon tuoneessa ruoassa pysytään uskollisesti, vaikka ainesosat ja tehdaskin vaihtuvat matkan varrella. 

Kannattaahan se pysyäkin siinä. 
Mikä sopii, niin ihan sama mitä some laulaa, että "en antaisi, koska ruoassa on kaliumia yli EU-määräysten". Tosin määrä ylittyy 0,0000001 jotain megahertsiä. Milloin haukutaan kotimaiset safkat, milloin marketruoka, milloin raakaruoka. Pääasia on ettei omistaja niitä (haukkuja) lukisi. Aina jonkun gurun mielestä 2,5 miljoonaa suomalaista kuitenkin ruokkii koiransa väärin. Ja jos ruoka sopii koirallesi, silloin se sopii koirallesi.

Huima intro, mutta minkäs teet.
Maui se on maanmainio englantilainen herrasmies, nykyään potra ja ponteva poika joka pinkoo vieheen perässä oikein mallikkaasti. Kasvattaja oli ruokkinut Manchesterin vehmaisilla niityillä Mauia pennusta asti raakaruoalla. Suomeen tultuaan Maui nakersi nappuloita 6 kk, kunnes tympääntyi totaalisesti. Ja koska Maui oli mallia lehtikala, lähti allekirjoittanut tarjoamaan melko pian erilaisia raakapainotteisia eväsvaihtoehtoja, jotta lehtikalamainen olomuoto jäisi historiaan.

Mauilla kokeiltiin nuorempana myös MUSH-palleroita.
Jostain syystä ne eivät pudonneet. Ajankohta ei ollut oikea. Sulatusmetodi oli väärä. Pallerot olivat liian kosteita. Ne olivat liiaksi kiinni toisissaan. Ne liiskaantuivat.
Tiedä häntä, mutta MUSH-maailmaan sukellettiin uudelleen pari vuotta sitten, eikä paluuta enää ollut. Lähimarkettien pienehkö tarjonta osui makuhermoon ja Maui alkoi nikertää päivittäin 8-9 kpl MUSH-palluraa muun eineksen lomassa. 
Pian huomattiinkin, että paino alkoi nousta ja radalla huomauteltiin lehtikalaolemuksen muuttuneen pallokalamaiseksi. No, kyllähän se lisääntynyt ruokahalu eittämättä näkyi. Ja miksei näkyisi, kun Hakunilan ostarille vielä solahti market, josta sai broilerin maksaa, kivipiiraa, sydäntä, lammasta - ja sangen edullisesti. Mauin annokset alkoivat hivellä silmiä ja kerätä OOHH-huokaisuja runsain määrin. 

Maui goes WILD. MUSH-pallerot sulassa sovussa päivän broccolin kanssa. Nykyinen päivän MUSH-palleromäärä on tasan 7 (yksi pallero painaa n. 25 grammaa). Sulatusastiana käytän kätevää lasimaljaa. Siinä pallerot säilyttävät muotonsa, eivätkä liiskaannu.

Oli aika hankkia digitaalinen keittiövaaka ja aloittaa punnitseminen, ettei lähtisi aivan lapasesta!
Pääsimme iloksemme vielä TESTAAMAAN hieman ostaritarjontaa laajempaa MUSH-valikoimaa; nimittäin PORO-LAMMAS-HIRVI - WILD -MUSHIA! Minun silmään sisällysluettelo on oikein makoisa ja monipuolinen; poro 38%, lammas 36%, hirvi 21% (em. eläinten liha, maha, keuhko, luu, maksa, rusto), kasvikset, marjat, öljyt (parsakaali, puolukka, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy). Turha kai mainitakaan, että tuote imuroituu kitaan suurella intohimolla. Porkkana- ja kurkkupediltä.

Mauin päiväannos.

MUSH WILD = proteiini/100 g = 16,1 g ja rasva 17,9 g. 800 grammassa on n. 32 pullaa ja Mauin päiväannos 7 palleroa = 175 grammaa.

Minusta on suorastaan fantastista, että pietarsaarelainen MUSH pakkaa koirillemme palleroihin kaiken niiden tarvitseman.
Ja vielä innovoi uuttakin - tänään näin Murren Murkinassa pakastekuivattua MUSH-lihakuutiota - lisää vain vesi!! Laajasta valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin - ja ainakin Maui tykkää nykyisin ihan jokaisesta MUSH-combosta. Oli se sitten WILD, VAISTO tai DUO+ -  viimeksimainitun ollessa yksi Mauin long time suosikeista!  

Jossain vaiheessa on tarkoitus tehdä ainakin osittainen comeback kuivamuonaan, mutta ennen sitä nautimme porkkanoista, kurkusta, broccolista - ja monipuolisista MUSH-palleroista, mitä pakastinaltaasta koirallemme löytyy joskus ihan lähimarketistakin!

Ainiin. Ja se kakka. Mauin kakka on HYVIN pientä ja tiukkaa puikulaa. Ollut aina. Kolmen litran kakkapussi on liioittelua Mauin kakan kohdalla.