Hakunila jäi taakse - kohti Klaukkalaa!

Jossain välissä, viiden Hakunilavuoden jälkeen,  teimme lauman kanssa lyhyen dippauksen Ala-Tikkurilaan ja palasimme reilun vuoden jälkeen takaisin Hakunilaan.
Onnistuimme tuolloin, n. 8,5 vuotta sitten löytämään edullisen rivitalokolmion suojaisalla pihalla. Viihdyimme todella, kunnes "sattui liikaa". Usein pienet asiat jäävät pieniksi ja ohimeneviksi, mutta kun niitä tapahtuu tarpeeksi, pienistä asioista alkaa kasvaa isoja, häiritseviä. Oli irtokissaa, irtokoiraa, irto-oravaa, irtopeuraa, kommunikaatio-ongelmia naapureiden kanssa, nilkan nyrjähdystä, olkapään revähtymää (leikin liiaksi talonmiestä..), astman pahenemista, homepilkkuja, kovaa vuokran nousua... yhtäkkiä kaikki oli melko raskasta - ja se hinta, mitä pihasta maksettiin ei enää oikein kohdannut. Haluaako pihasta maksaa "järjenvastaisesti"?

Viihdyttiin ja ehdin olla taloyhtiön talotoimikunnan vetäjäkin yhdessä Teho-Kaidon kanssa 2,5 vuotta, mutta jotenkin "kaikki vain tulee päätökseen" ja vaikka aika oli antoisaa, oli se suoraan sanottuna myös raskasta.

Kaido - AINA apuna ja yleensä myös HETI! Lisää Kaidoja heti kaikille naapureiksi!

Lenkille mennessä ja tullessa keräsin roskia, lakaisin hiekkaa, tein kämppiksen kanssa yhdessä lumityöt jäteaseman ja postilaatikon edestä  - joskus jopa kolmesti-neljästi päivässä. Siivottiin jäteasemaa, kerhohuonetta, portaita, pihaa. Huolehdittiin lukkojen toimivuudesta, tilattiin tavaraa, roudattiin, kannettiin ja soitettiin huollot ja systeemit.

Tilanne nyt.

Avaruutta. Lääniä. Rauhaa.

Ikää kun alkaa tulla, sitä alkaa ajatella ehkä (?) enemmän itseään.

Vaikka koirat ovatkin elämäni - ja minä luultavasti niiden elämä :) niin sitä alkaa haluta keskittyä (vihdoin) itseensä. 
Haluaa sisustaa oman kämpän, haluaa oman rauhan ja kaikki ne valitut kauniit esineet ympärilleen, muistot, taulut, tuoksut, värit. 

Vuodet kämppiksen kanssa olivat toki mukavia ja jouhevia, joskin raskaitakin. Kaksi hyvin eritemperamenttista ihmistä yhdessä, ajoittain huhhuh. 

Jos jotain sain lapsena vanhemmiltani, niin uskon siihen, että "kaikesta selviää" ja "lopulta tulemme vain vahvemmiksi". Ihmisen vahvuus ja voima ovatkin  käsittämättömiä! Pidän itseäni huikeana esimerkkinä siitä, mitä kaikkea ihminen pahimmillaan ja parhaimmillaan kestää ja sietää. Hampaita yhteen narskuttamalla sitä menee vaikka läpi harmaan kiven.

Olen jossain määrin otettu/rasitettu siitä määrästä mitä olen saanut ihmettelyjä teiltä kaikilta ihanaisilta, että MIKSI muutat ja muutatko rivitaloon/miksi et ja muutatko samaan kämppiksen kanssa/miksi et muuta.


Ei ole olemassa yhtä vastausta.
Olen selkeästi koirahullu nainen, joka elää elämäänsä koirilleen. Pihattomuus tarkoittaa minulle VAIN sitä, että vien pojat nyt ulos 05-06 ja aamupyrähdyksen jälkeen jatkamme unia. Ei sen enempää, eikä vähempää. Herkkäunisena herään kyllä poikieni tassutteluun ja levottomuuteen. 

Klaukkala valikoitui uudeksi asuinkunnaksi monesta syystä.

Ihanaa, että juuri Klaukkalasta löytyikin vastaus moneen "haasteeseen".
Lähiympäristö on aakeaa laakeaa peltoa, urheilukenttää, jokimaisemaa. Eilen ihana kohtaaminen pienen koululaisen kanssa, joka kehui koirani ja neuvoi minut sitten oikealle polulle takaisin päätielle. Aamupissatus sujuu n. kilometrin ympyrän tehden ja muutamat pidemmälle lenkille lähdöt lähimaisemiin ovat jo nyt olleet liki sinfoniaa, sillä  juurikaan ristinsielua ei ole ollut lähistöllä. 

Miksi?

Täältä saimme kuitenkin yhdessä kämppiksen kanssa kaksiot samasta taloyhtiöstä, ensimmäisistä kerroksista, kolme porrasta ulko-ovesta ulos.
Heti avaruuteen, heti voi nostaa jalkaa. Heti on kakkaroskis ja väylä väljemmille vesille. Väistämisetkin sujuu - toistaiseksi - kun on tilaa. 

Sain mukaani uuteen, turvakseni äidin ja isän.

Molemmat kuvat ovat minun ottamia.
Facebookin kuvankäsittelyryhmän tuunaamia, Antti Ruotsalon printtaamia ja kehystämiä.
 
Sain äitini ja isäni mukaani kauniissa kuvissa ja kehyksissä. Rakkaat koirani ovat täällä, minä olen täällä. Kämppis on viereisessä rapussa, Avensis lähellä. 
Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Uusi elämä alkaa. 

Cröftsissä syömässä möffiniä.

Niin se veri veti taas Böörminghämiin.
Vaikka kuinka oltiin ajateltu, että yksikin kerta on jo huikea kokemus, niin nälkä jäi. Ihan kuin emme olisi vuosi sitten seisoneet tarpeeksi lentokenttien jonoissa, odotellen pääsyä passintarkastukseen, laukkujen läpivalaisuun - jännittäen, onko tällä kertaa silmätippapullo jäänyt litran muovipussista. Aivan kuin olisimme halunneet uusinnan, vain eri lentokentällä ja eri jonoissa. Niin vain taas vannottiin, että jos vielä joskus, niin Lontoon kautta. Kuuluisia viimeisiä sanoja. Kuitenkin olimme taas loputtomia tunteja Amsterdamissa ja Pariisissa ja missä lie. Ja väsymyksen takia oli taas pakko ottaa taksi. Tai Uber. Kun ei vaan enää jaksanut.

Nälästä puheen ollen.
Meidän koneenhan piti tällä kertaa lähteä päiväseltään, maltillisesti klo 14. Vaan KLM käski kentälle kuudeksi ja kone starttasikin jo aamukasilta. Nyt emme viettäneetkään kuutta tuntia Helsinki-Vantaalla vaan vietimme 6 tuntia Schipholissa. 

Kaiken kiertelyn jälkeen päädyimme johonkin "grillin" tapaiseen ja sieltä lähti pöytään kivikovaksi kuumennettu sämpylä, jonka sisällä oli palaneita kanan palasia. Turha oli vaatia mitään makumajoneeseja tai salaattiakaan sinne kyytiin, vaan tyytyminen oli kuivaan ja mauttomaan känttyyn, joka onnistui maistumaan lähinnä wc-renkaalta. Kaikkea ne lentokentät myykin ~ 12 euron hintaan. 

Onneksi sain syödä jonkun pöydälle jättämät omenanlohkot (avaamattomassa pussissa), joilla huuhtoa toiletin maku suusta.

Lisäksi lähellä oli möffinpiste, josta sain onneksi suklaisen möffinin runsailla suklaanpaloilla poistamaan kuivan ja wc-maton makuisen käntyn tuottama pettymys.

Pettymyksestä toiseen.
Vihdoin suorastaan juoksimme rinksibaariin, kuinka kevyeltä askel yhtäkkiä tuntuikaan, kun edessä siinsi DRINKS.
Kommunikointi ei sensijaan sujunut baarimikon kanssa alkuunkaan. PASSOA martini muuntui hänen korvissaan ESPRESSO martiniksi ja jouduimme suureksi hämmästyksekseni suukopuun. Kuinka kummassa olisinkaan tilannut espressoa, kun en edes juo kahvia. Hän läksytti meitä, ostajaparkoja, oikein olan takaa, mikä tuntui todella hämmentävältä. It's not my FAULT hän huusi; "en se minä ollut". Vaikka olihan se. Jollet saa selvää/kuule, jankkaa siihen asti, että saat selvää ja kuulet. Älä oleta, että olemme asiakas numero 23.476 joka diggailee kaffetta, vaan olimmekin asiakkaat numero 7 ja 8 jotka diggaavat passoaa. 

Harvinaisen pitkät 6 tuntia taas. Ja loputonta hiihtelyä (lue = syömistä)  Amsterdamin lentokentällä.

Böörminghämissä oli pakko ottaa Uber. 30 euroa. Ei vaan jaksanut enää. Kai siellä olisi jossain joku juna-asemakin ollut. Tiedä sitten, hyvin oli piilotettu.

Uberkuski kysymään, että "what do you do in Finland". No mitäpä siihen vastaamaan muuta kuin:
"Freeze".

Airbnb'n lähellä oli Tesco, josta matkaan lähti tietysti erilaisia jogurttivatkuleita, vesimelonia ja juustokakkua. Ja pullea pakkaus valmiiksi paistettua kananrintaa. 
Huumaava tuoksu johdatti meidät kuitenkin korealaisravintolaan, missä evästimme vatsamme taas pulleiksi. Koneessahan oli vain snäksitarjoilu. Sekin toki enemmän kuin Finnairin mustikkamehu.

Cruftsissa saimme TAAS mahamme pulleiksi Knl Jothrynin böffetissä.
En ollut kertonut Kathrynille enkä Johnille, että olimme tulossa, koska halusin yllättää. Olin teettänyt AD Tarulla Mauista tehdyn taulun, jonka Antti oli kehystänyt. Itkimme tietysti luovutustilaisuudessa puolin ja toisin ja saimme taas syödäksemme molemmat Kathrynin tekemiä ihania leipiä. 

Koirat olivat tietysti nekin ihania.
Näimme yhden korkean hännän, 4 pystyä rannetta ja yhdet kapeat takaliikkeet. Jälleen niin kauniisti esitettyjä, treenattuja, leppoisia ja suuremmalta osin tasapainoisia, liioittelemattomia koiria. 

Mutta taas oli nälkä.
Edessä oli liskojen yö, heräämistä vähän väliä. Yötä vasten pari lasillista Baileysia ja mehevää kananrintaa. Toki myös magnesiumia. 

Aamulla sitten juustokakkua, jogurttia ja loput ihanan suolaisesta kananrinnasta.

Pian olimmekin surffailemassa pitkin Böörminghamia ja kaiken kaupassa keekoilun lomassa tietysti söimme pientä snäksiä.
Vaatekaupan kahvilan vitriinissä oli maustettuja lohkoperunoita ja pieniä kuorrutettuja kanapalleroita. Kehtasinkin pyytää ekstramajoneesin. Onneksi sain. Jälkiruoaksi tietysti möffini. Olipa siinä paljon rusinoita. Jouduin irrottamaan ne yksitellen pois. Liika on liikaa.
Mukaan lähti myös munatäytteiset kolmioleivät ja eikun kohti juna-aseman ostoskeskusta, jossa alkoikin jo hieman hiukoa. 

Nyt tilaukseen lähti ihanan mausteinen juustomakaronivuoka ja Tarulle vihreämpi, ruohoisampi annos.
Tarun annokselle kehuja somessa, oma annokseni ei herättänyt intohimoja siitä otetulla kuvalla. Maku oli kyllä huikea. 
Perinteinen fish'n ships jää kyllä kovasti paljon tällaisesta annoksesta, sillä ne muutamat kerrat mitä olen sitä syönyt Englannissa, niin siitä (annoksesta) on puuttunut about kaikki maku. 

Ja of course jälkiruokaa myös!

KLM:n tiskillä ei oltu kovin optimistisia Böörminghämissä, joten kevyt kenttäpaniikki otti vallan.
Siinä ei oikein meikäläisen optimistisuus saanut kannatusta kun jokapuolella maalailtiin mörköjä. "You are not going to make it". Ja ei kun TAAS shoppaamaan; minishampoo, minikasvovesi, minivoide. Koska mehän joudumme nukkumaan Amsterdamissa yön.

Vaan emmepä joutuneetkaan.

Koneessa, jossa olimme ja joka oli kovastipaljon myöhässä, oli n. 100 jatkolennoille pyrkijää. Helsingin lentoa myöhennettiin, jotta pääsimme mukaan! Ja saatiin TAAS möffineitä! 1 möffini/matkustaja, mutta pyysin toki lisää ja sain KOLME! Miten ihanan möffinipitoinen Böörminghämin matka tästä sukeutuikaan!

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin onneksi erilaisia eväsvaihtoehtoja oli saatavilla koko matkan ajan. Kaikki annokset eivät menneet ihan maaliin asti, mutta onneksi löytyi aina korvaavia snäksejä, jotka poistivat wc-maton makuisen annoksen jälkimaut.

Ja jollet ole UK whippetien fani jostain syystä, aina voit lentää Birminghamiin syömään muffineita! Niissä on SUURIA suklaapaloja!

Lopuksi vielä tuokiokuva Amsterdamin baarista, tässä vielä oletimme saavamme PASSOAA kahvin sijaan.
Kiitos Taru, mahtava reissu TAAS! Lähdimme sitten syömään Englantiin! :D

Voimakävely. Osa II

Vanhemmat harrastajat muistanevat vuonna 2007 lanseeraamani Voimakävelyn?
Ai ette muista? No ei se mitään, joka tapauksessa olin ajatellut tehdä siitä päivitetyn version. Nythän kaikki on niin 2.0:aa, eikö vain?

Voimakävelyä varten tarvitset n. 5 väkivahvaa, vietikästä (uros)whippetiä. Toivotut reaktioeläimet: peura, orava, kissa, jänis. Myös rastas käy. Pensaiden havinasta lisätwistiä ulkoiluun.
Toivottu matkanopeus n. 3-4 km tunnissa, jolloin aikaa jää hyvin lenkkeilyn vaikeutukseen ja kalorit palavat paremmin.

1) Lentokonekävely
Tässä kävelyversiossa ohjastat - tai tuskin edes tarvitsee - kolme koiraasi tien vasempaan reunaan ja kaksi oikeaan. Venytä käsiäsi dramaattisesti äärimmilleen. Puuskuta ja kiroile kuuluvasti mahdollisten paikalla olevien naapurien iloksi: Siis mun kädet repeää!!! (ja ehkä Levikset myös)
Kalorikerroin 1,5

2) Alamäkipuuskutus
Uskot harhaisesti, että nyt lenkissä tulee helppo (pitkä) alamäkipätkä. Juuri alamäen alussa koirasi kuitenkin haistavat 3 tuntia sitten tiellä kävelleen nartun tassunjäljet. Jokainen jumittaa kirsu tiessä ja saat vain vaivoin vedettyä koiriasi eteenpäin. Olet alamäen alkaessa jo aivan loppu reilun 80 kilon vetämisestä perässäsi. Huomaat, että mitä enemmän niitä vedät, sitä enemmän ne pistävät hanttiin.
Kalorikerroin 2,6

3) Vain vaivoin ylämäkeen-taaperrus
Ennen sopivaa ylämäkeä voit vaikka hieman odottaa, että joku mahdollisimman iso ja karvainen koira kävelee (vauhdilla) peräänne, jolloin mäennousu vaikeutuu näppärästi entisestään. Yrität pistää jo juoksuksikin, mutta koirasi alkavat vain hyppiä ja hihnat ovat tuossa tuokiossa tuhannen solmussa. Hoe kuuluvasti: me päästiinkin viisi metriä eteenpäin ilman solmuja samalla kun vilkuilet ison ja karvaisen koiran olevan jo aivan muutaman metrin päässä. Anna koiriesi haukkua, sotkeutua hihnoihinsa ja jatkaa nartun hajujälkien etsintää. Humpsahda hankeen tai juokse nurmialueen yli ajotielle, riippuen vuodenajasta. Kiroile kuuluvasti.
Kalorikerroin 3,3

4) Hikikävely
Koostuu kaikesta ylläolevasta. On kuitenkin tärkeätä ottaa ympäristö huomioon ja saada näin ohikulkijoille heidän harmaaseen arkeen jotain näyttävää ohjelmanumeroa. Bongatkaa yhdessä orava. Poimi suojatieltä koirasi kävelykakka (metrin matkalta). Vedä kolmekymmentäsenttinen ruohotupsu koirasi takamuksesta.
Anna koiriesi kiljua oravaa sydämen kyllyydestä. Selitä kuuluvasti koirillesi: hei, pylväskengät jäivät kotiin kun nyt koko viisikko seisoo takajaloillaan ja huutaa. Parhaassa tapauksessa ne turhautuvat ja alkavat näykkiä toisiaan. Hymyile väkinäisesti ohikulkijalle, joka toteaa: on sulla noissa pitelemistä. 
Anna silmälasien huurustua kauttaaltaan, koe hermostuksen hurmos ja anna kalorien palaa!
Kalorikerroin 2,7

5) Hauisvääntökävely
Ohjeista koirasi vain yksinkertaisesti panemaan jatkuvasti hanttiin. Tämä kävelymuoto on helppo saada aikaan kaupunkialueella, missä kaikilla narttukoirilla on samaan aikaan juoksuaika. Nauti!
Kalorikerroin 2,4

6) Ristiselän kierto- ja selän lihakset töihin -kävely
Mitä siellä suussa taas on!!!!!!! Kumarru, poista käpy/purkka/oksa/broilerin luu/lihapiirakan pala/pullon korkki. Toista. Koska usein sontaa ja sittiäisiä nakertava koira jättäytyy taakse, pyöritä vartaloa tasaisin väliajoin niin, että näet taakse, sivuille ja eteen. Toista. Muista kuuluva puuskutus. 
Kalorikerroin 3,2

7) Omakotitalokyttääjämarssi
Sopivin alue harjoittaa tätä kävelymuotoa on sellainen, missä omakotitaloja on ripirinnan ja tontit pieniä. Pysähdy näyttävästi esimerkiksi postilaatikoiden eteen. Odota. Huutakaa yhdessä naapurin kanssa toistenne päälle. Kiihtykää ja nauttikaa yhdessä väärinymmärryksestä. Kukaan ei pissannut, kukaan ei kakannut. Jäit vain räpläämään kännykkääsi.
Kokeile kotvan kuluttua uudelleen, palkintoruusujen äärellä. Helppo tapa tutustua omakotitaloissa asuviin naapureihin. Syke nousuun!
Kalorikerroin 1,1

8) Jalkakäytävällä puikkelehdintakävely
Tämä on helpointa suorittaa jonkin suuren kaupan tai marketin läheisyydessä, kaupunkialueella tai tunnetulla sunnuntaikävelyreitillä. Jäät vain odottamaan vastaantulijoita, jotka eivät tee elettäkään väistääkseen tai tehdäkseen tilaa nähdessäsi laumasi. Pompi ja hypähtele siis itse näyttävästi ojaan tai ajotielle. Sateen sattuessa, anna muiden kävellä ostarin lippojen alla ja raahusta koirinesi sateen armoilla.
Ihanteellisinta olisi, jos esimerkiksi vastaantuleva nuorisoryhmä hajaantuisi niin, että joutuisit kävelemään keskeltä, heidän heilutellessa karjalanpiirakkapusseja ja loiskutellessa energiajuomia. Saat näin koirasi hyppimään molempiin suuntiin, ja voit (kuuluvasti) hokea koirillesi: ei ole sun karjalanpiirakka ja nuorten kiljuessa ja huitoessa toki toitotat: ei ole nyt mikään leikki.
Kalorikerroin 3,4

2786 palaneen kalorin jälkeen toteat kuivasti lenkin olleen totisinta totta. Tunnin, puolentoista uurastuksen jälkeen jalkojasi ja käsiäsi, päästä puhumattakaan, pakottaa ja silmiä kirveltää. 
Toisaalta kehosi lihakset ovat vetristyneet (venyneet) ja mieli on virkeä; lähinnä siksi, että olet vihdoin kotona.

Tulevaisuuden pentumainos?

Vaikka erosinkin suurimmaksi osin kaikista (ahdistavista) someryhmistä, osuu silloin tällöin kuitenkin yhä jokin pistävähkö kommentti silmään. 

Joitakin ryhmiä seuraan toki yhä senkin vuoksi, että pysyy hiukan kärryillä missä rodun/rotujemme kanssa mennään. Muutamia ryhmiä mainitakseni Koirien röntgenkuvapulina, Kyltinarvostajat ja Kuvankäsittelyn pyyntölä. Huomatkaa sarkasmi.

Aloin kuitenkin leikitellä ajatuksella miltä tulevaisuuden pentumainokset näyttävät.
Tai ei ehkä niinkään näyttävät vaan mitä kaikkea infoa niihin voisi tulevaisuudessa sisällyttää. Toki helpommaksi voisi tulla jakaa pennunkatsojille oikein esitteet. Mutta kyllä mainokseenkin voisi jo vaikkapa isän osalta sisällyttää:

Isä:
Xtra Beautiful Me Myself And I
- lonkat B-C - ei virallista tutkimustulosta, mutta ell:n mukaan toisessa lonkassa hiukan matala malja, ei nivelrikkoa. 
- ortopedin lausunto: vetreä koira, jolla hyvä lihaskunto. Ei huolta hiukan matalasta maljasta. Suositellaan uusintakuvausta kuitenkin 2025, 2027, 2029, 2031.
- hammasröntgen: puuttuu 1 P1 oikealta ylhäältä. Hiukan hammaskiveä vasen P4. Koiran sylkitutkimus: ei suoraan parodontiitille altistavaa sylkimateriaalia. Syljen ph 1. Purenta oikea. Omistajan mukaan narskuttelee hiukan hampaita nukkuessaan. Suositeltu menemään nukkustressiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Käynti suunnitteilla. Ei valveillaolostressiä.
- selässä LTV1. Hyvin pieni muutos. Tutkittu myös ohutneulanäyttein selän hermokanavisto. Havaittu monta kanavaa päällekkäin. Ainakin Frii ja TLC. Kanavat kuitenkin hyvin auki. Usein yömyöhään asti. 
- polvet 0/0, kuitenkin kerran agilitytreeneissä naksui, mutta se saattoi olla viereisen radan koirakon naksutin.
- ulkona vetää. Käytössä vedonestovaljaat. Omistaja ei kuitenkaan koe ongelmaksi. Omistajalla toinen koira, jota taas saa vetää perässään. Omistaja kokee ulkoilutuksen olevan näin tasapainossa.
- syö ajoittain ulostetta. Kesäisin mieluummin ruohoa, mutta talvella narskuva ja tummankiinteä pökäle saa mielihalun heräämään. Omistaja ei koe ongelmaksi. Ihailee itsekin lumessa paistavia tummia pökäleitä.
- syö pehmoleluja ja niiden silmiä. Silmät täsmäoksentaa. 
- ruoan löytämisessä pentuna oli hieman haastetta. Ensin söi jotain ruokaa, sitten ei enää kelvannut. Kakan kiinteydessä vaihtelua. Kiinteytyi napakkuusasteelle 9 koiran täytettyä 8 kk. Tutkittu Kaupungin kakkalaboratoriossa kuukauden kakkanäytteet, keskimääräinen arvosana kakan kiinteydelle oli 9,5. Omistaja pitänyt kakkapäiväkirjaa. Näyttää sen tarvittaessa.
- perso nameille. Sikäli helppo koulutettavuus. Vaikka ajoittain niskoittelee ja kadottaa kuulonsa. Kiihtyy nähdessään seuraavia eläimiä: kissa, orava, jänis. Nähnyt kerran ketunkin. Tuijotti ihmeissään. Säästyi näin kapilta.
- syttyy myös vieheelle. Omistaja kertoo koiran olevan rasittava kopitettava. Kopitusrasittavuuden ei katsota olevan perinnöllistä nykygenetiikan mukaan. Omistaja syyttääkin itseään. Yleensä vika aina omistajassa.
- käynyt useammassa ulkonäköarvioinnissa. Tuomarit arvioineet erinomaiseksi yksilöksi. Omistaja haluaa kuitenkin huomauttaa, että nykygenetiikan mukaan kauneuden/komeuden periytyminen muistuttaa kinkkubingoa tai Eurojackpottia.
- kaunis karvapeite
- taipumus iltaisin kävellä päällä. Ei periytyvää. Kysytty oman koiran vanhemmista. Eivät kävele päällä.
- taipumus tehdä suojatielle kakka
- haukkuherkkyys 2/5. Kouluttajat sanoneet: "kyllä maailmaan ääntä mahtuu".
- ei reagointia paukkeeseen. Mutta jos televisiossa on eläimiä, haukkuu ja etsii eläintä TV:n takaa. Perheessä ei katsota enää luonto-ohjelmia.
- luonteeltaan reipas ja iloinen. Ei virallista luonnetestiä, joten omistajan kertomus saattaa olla siloiteltu.
- läpäissyt erinomaisesti (haukkuen) Petotestin karhulla. Omistaja saanut testin johdosta haukut ulkomailta. Huomautettu omistajaa, että whippet ei ole karhukoira. 

Lisätietoa:
Koirasta tehty 16-sivuinen esite. Nelivärinen, erilaisin paragrammein. Voit tilata sen suoraan omistajalta.