29.1.2022

Narvan narinat!


Ei ole mikään suuri salaisuus että tykkään piipahtaa Baltian puolella. Asiaan lienee montakin eri syytä ja pienin niistä ei ole Baltiasta löytyvä Pina colada-tarjonta. Mikä ihana combo; hieman näytellä wipokasta ja samaan syssyyn viuhtoa Rimin, Maximan ja Coopin liköörihyllyillä. Kakku- ja suklaadihyllyistä puhumattakaan.

Olen siitä iloisessa asemassa - aina silloin tällöin - että nartulliset ihmiset kysyvät mukaan.
Minähän lähden likipitäen aina, kun vain suinkin on mahdollisuus ja sopivat koiraset mukaan. Tällä kertaa jätin eläinlääkärilaskun laskulle ja nappasin tililtä sinne "säästetyt" rahat Viroon. Ei mitään järkeä, mutta harvoin koira-asioissa onkaan järkeä. Kun on mentävä, on mentävä. Ylipäätään tiellä oleminen on ajoittain tuiki tärkeää. Ihan yhtä tärkeää kuin hapen saanti ja verenkierto. Kotona arkihan on aina tylsää ja toistaa itseään. Baltian turneella voi aina repäistä itsensä hetkeksi irti ankeasta arjesta.

Kiitos siis Hannalle ja eräälle toiselleKIN harrastajalle, joka hieman tällä kertaa patisti. Turkuun oli vartti sitten 9 kk täyttänyt Capri ilmoitettu, mutta AVI määräsi Viroon. Siispä sinne. Lauantaina Virosta napsahtikin junnusertti mutta sunnuntaina jäimme ilman SA:ta joten yhden junnusertin kera paluumatkalle. Mutta sainpa syödä KOKONAISEN mustikkakakun!! 

Tällä kertaa meitä - minua - varoiteltiin usein messengerviestein liukkaudesta, lumisateesta, tuulesta ja kolareista.
Yritin viestejä hieman siloitella eteenpäin itse kuskille, johon minulla oli 100% luotto. Ja hei, suomalaiset ovat tottuneet lumeen ja liukkauteen!!! Huomasinkin taas, että moni ihminen on huolissaan milloin mistäkin. Päivän paheksunnan lisäksi. En kuitenkaan halunnut jakaa pelkoja eteenpäin, sillä Hanna oli varustautunut uusilla nastarenkailla ja autokin oli pullea, leveä ja muheva.


Hannalla oli mukana iki-ihana junnutiimi, 10-vuotias Jimi ja 8-vuotias Sara.
(edit. Yritin kaikin tavoin saada tekstiä vasen tasan, mutta Blogger päätti toisin) Kuvassa kuitenkin iki-ihana junnu Sonja Jõulu joka treenasi Caprin kanssa ihanat treenisessiot!

Mutta jestas mikä kaksikko Jimppa ja Sara! Kauniit, tyylikkäät, innostuneet ja iloiset lapset. Adoptoisin koska vaan. Manchesterilaiset pitivät mekkalaa ja älämölöä mutta pokkasivat molempina päivinä ROPit ja VSPeet. Veteraani-Nepi pokkasi molempina päivinä whippetien ROPit nuorempien ja tsampioonien nenän edestä, respect!

Capri pätevänä pönötti kehän laidalla näin hienosti (kuvakaappaus Jaana Reinekin videolta):


Paikalla oli loppujenlopuksi vain yksi virolainen koira muiden whippetien ollessa vallan Suomesta.
Hauskaa. Mutta myös rentoa. Näyttelypaikka oli siisti halli, jonka vieressä sijaitsi 1000-niminen halpahalli. Sieltä jouduin sunnuntaina hakemaan kilon makeisia - hitsi, kun olisin ennalta tiennyt mitkä (kaksi) niistä olivat parhaita. Niin olisi ne huonot jääneet ostamatta. Lauantaina juhlistimme Caprin kanssa serttiä pizzan ja kaakun voimin; kokonaisella viidellä eurolla.


Hotelli oli siisti YES nimeltään ja aivan vierestä lähti USKOMATTOMAN pitkä ja LAAJA puistoalue mallia Helsingin Esplanadi.
Silmänkantamattomiin puistoa, puustoa, lumista kävelytietä. Ihan ei rahkeet riittäneet lähteä kilometrien päähän - mutta Capri sai kaksi aamua tepastaa puistossa vapaana. 

Koirien kanssa onkin parasta kaikenlainen vapaus ja vetreys.
Tänään puhuin erään sairaanhoitajan kanssa siitä, että kuinka koirat huoltavat verenpainettamme, kolesteroliamme ja hapetusta ylipäätään. Olisikin tuikitärkeää antaa kaiken POSITIIVISEN koirajohdannaisen virrata elimistöömme ja verisuonistoomme sen sijaan, että antaisimme SOMEkeskusteluiden alkaa tykyttää otsaverisuonissa.

Harrasteisiin ei juuri nyt pääse, kilpailemisesta puhumattakaan mutta koira-ARKI on just nyt parasta. Vaikka välillä lenkillä tulee kuuluvalla äänellä kiroilleeksi, saatanaa ja perkelettäkin, kun jumittavat koko kööri pissaläikkiin ja vetävät puskiin ja puiden alle niin HUIPPUAhan tämä on, koirien kanssa elo! 

Koittakaa koiraihmiset malttaa ja antaa positiivisen viben valloittaa mieltä kaiken negatiivisen sijaan, let the flow sink in! Koiramaailmaan KUULUU vääntö, vikinä ja vaikerrus - mutta tilalle voi aina koittaa laittaa delfiinien ääntelyä (relaxing!!) tai soittaa jotain megamukavaa plattaa Youtubesta (tässä muutama ehdotus):
1. Healing songs of Dolphins
2. Sikki flow
3. Vihje 
4. Giant

TAI antautua rentoutuksen maailmaan:
1. Kaikki on hyvin
2. Luppohetki

Elämä koirien ja nimenomaan whippetien kanssa on ihanaa - ota siitä kaikki irti, jätä huolet ja anna mennä! 

Kiitos Hanna ja Jimppa & Sara - ihana reissuseura! <3 Caprilla vielä hieman totuttelemista vieraassa autossa autoiluun ja turvavöihin.... Kiitos, kun pyysit mukaan! Ihana reissu - tien päällä just whippetin kanssa = parasta!


27.1.2022

Paheksunnan pimeillä poluilla.

 


Mieltäni alkoi jälleen askarruttaa. Tällä kertaa päätin perehtyä paheksumiseen. Aiheesta löytyykin googlaamalla mittaamattomasti mielenkiintoista mielenruokaa. 
Wikisanakirja kuvaa sanaa "paheksua" näin: pitää pahana, pitää sosiaalisesti ei-hyväksyttävänä. Suomisanakirja taasen kuvaa sanaa näin: Pitää tai ilmaista pitävänsä jotakin pahana, olla hyväksymättä jotakin, olla moraalisesti närkästynyt jostakin, moittia.

Terve.fi-portaalista löytyi alunalkaen Kotivinkissä  julkaistu mielenkiintoinen artikkeli otsikolla:
"Löytyykö sinunkin lähipiiristäsi mielensäpahoittaja? Hän saattaa olla peloissaan".
Juttu on julkaistu 26.5.2020 ja sen on toimittanut Raisa Mattila.

Jos paheksut usein muita, kyse voi olla turvattomuuden tunteesta. Voit oppia tunnistamaan, mistä ärsyyntyminen pohjimmiltaan kertoo.

"Sellaiset ihmiset ärsyttävät, jotka vain tekevät asioita välittämättä muista".
Muiden paheksuminen on pohjimmiltaan sukua inhon tunteelle, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita
Ihmislajin historiassa fyysiset inhon värähdykset esimerkiksi käärmeitä tai pilaantuneen ruoan hajua kohtaan ovat auttaneet meitä selviytymään. Paheksunta on kuin moraalista inhoa.

- Jos toinen tekee jotakin ärsyttävää, paheksumisen tunne auttaa tavallaan tunnistamaan oman moraalin rajat, Myllyviita kertoo.

Paheksuminen onkin luonnollista ja myös yleistä. (ja yleistymään päin, toim. huom.)
Kotivinkin kyselyssä 80% vastaajista kertoi paheksuneensa jonkun toisen tekemää ratkaisua viimeisen kuukauden aikana. Kotivinkki kysyi "mikä toisen ihmisen valinta on ärsyttänyt" - monen kertoessa tilanteesta, jolla ei ollut vaikutusta ärsyyntyjän elämään. 
- Kuulin henkilön valittavan, että hänen kaikki rahansa menevät lääkkeisiin, vaikka hän pelaa paljon pelikoneilla.
- Yksi hakee sairauslomaa ja lääkärit kirjoittavat jopa viikon pituisia lomia. Sairauslomalla sitten remontoidaan asuntoa, ommellaan uusia verhoja ja juostaan lähipubissa.

Paheksumisesta on hyötyä ja haittaa.
Hyvää paheksumisesta seuraa silloin, jos toisen toiminnasta ärsyyntyminen auttaa toimimaan paremmin omassa elämässä. Naapurin heittäessä sitkeästi bioroskat paperiastiaan - voi paheksunnasta saada buustia omaan kierrätykseen. 

Entä huonot puolet paheksumisessa?
Ärsyyntymiselle voi ikään kuin herkistyä, Myllyviita kertoo. Silloin muiden tekemät ratkaisut saavat näkemään punaista tuon tuosta ja varsinaisesta aiheesta riippumatta.

Kielteisiin asioihin keskittyminen on kuluttavaa omalle mielelle.
Lisäksi jatkuva syvä paheksunta saattaa muuttua pelkästä tunteesta halveksuntaa osoittavaksi teoksi. Sellaisessa tilanteessa ärsyyntymisen vallassa oleva kokee oikeudekseen kertoa toiselle, mikä tässä nyppii. 

Jatkuva paheksuminen voi kertoa paheksujalle ominaisesta mustavalkoisesta ajattelutavasta, jossa asiat ovat jaettavissa selkeisiin hyvän ja pahan lokeroihin.

Virheiden löytäminen toisista tarkoittaa usein myös sitä, että niitä löytää helposti - ja tunnistaa - itsestäänkin.
Kyse voi olla myös paheksujan kokemasta turvattomuuden tunteesta. Niillä ei ole välttämättä suoraa vaikutusta paheksujan elämään, mutta vähintäänkin ne uhkaavat tämän maailmankatsomusta.
Kotivinkin kyselyssä vain 27% vastaajista myönsi, että muissa ärsyttävä piirre ärsyttää myös itsessä.

Jos olo on turvaton omassa elämässä, epäsuorakin uhka voi tuntua niin suurelta, että tunne kääntyy muiden paheksumiseksi.
- Jos kokee olevansa turvassa, ei tarvitse paheksua muita.

Naapureiden aiheuttama ärsytys oli Kotivinkin kyselyssä kokonaan oma lukunsa.
Siitä en lainaa itse jutusta tässä sen enempää (toim. huom.) paitsi:
- Naapureiden paheksuminen voi tuntua toimivalta tavalta vaatia oikeuksiaan. Taustalla voi vaikuttaa myös psykologiassa tunteensiirroksi nimitetty ilmiö, jossa yhden ihmisen tai tilanteen nostattama negatiivinen tunne heijastetaan toiseen ihmiseen.
- Esimerkiksi vaikka työpaikalla jyrätyksi joutunut ihminen saattaa ryhtyä innokkaammin tehtailemaan  naapureista valituksia kuin ihminen, joka luottaa saavansa äänensä kuuluviin myös töissä.

Mustavalkoisen ajattelun ja turvattomuuden tunteen lisäksi jatkuva paheksuminen voi olla myös merkki mielen suojelumekanismeista.
- On esimerkiksi helppo paheksua elämänvalintoja, joita ei pystynyt itse tekemään. Paheksumalla voi ikään kuin lohduttaa itseään. Siten vie valinnoilta arvon oman mielensä sisällä, sanoo psykologi Laura Stenroos. 
Stenroosin mukaan paheksuminen saattaa olla myös opittu tapa. Jos on itse saanut kasvatuksen, jossa on joutunut kokemaan halveksuntaa, muiden kritisointi nivoutuu helposti osaksi omia toimintatapoja.

Jos kielteiset ajatukset valtaavat jatkuvasti mieltä ja tuntuvat vievän tilaa muilta mietteiltä, asiaan on hyvä kiinnittää huomiota, Stenroos neuvoo. Tilanteeseen on hyvä herätä, sillä jatkuva ärsyyntyminen pikkuasioista voi olla myös merkki esimerkiksi masennuksesta.

Mikä neuvoksi, jos jatkuvasti keksii ympäriltään paheksuttavaa? Stenroosin mukaan ensimmäinen askel oman käytöksen muuttamisessa on huomata ryhtyneensä paheksumaan. Sitten kannattaa miettiä, mistä tunne tuli, mistä se kertoo, ja mihin se pohjimmiltaan liittyy. Niin voi onnistua ymmärtämään, ettei tunteella ole tekemistä paheksumisen kohteen vaan oman mielen sisäisten juttujen kanssa.

- Ei paheksuminen tee hyvää myöskään paheksujalle. Jos jatkuvasti ärsyttää, ei varmasti voi hyvin. 
Opi tunnistamaan huonot puolesi - paheksuminen johtuu siitä, että pystyy näkemään huonot valinnat ja ärsyttävät piirteet vain toisissa. Kun pystyt kohtaamaan omat huonot puolesi, et ärsyynny enää niin helposti muiden tekemisistä. 
Myös eristäytyminen usein ylläpitää paheksumisen ja ärsyyntymisen kehää. Hakeudu aktiivisesti muiden seuraan, saat uusia näkökulmia paheksumaasi tilanteeseen - ja ylipäätään elämään.

Artikkeli päättyy Mielitreeniin:
1. Millaisia asioita sinulla on tapana paheksua muissa?
2. Millaisia ikäviä kokemuksia ärsytyksen aiheet tuovat sinulle mieleen?
3. Mitä yhteistä toisen ärsyttävällä piirteellä tai tavalla toimia on omien piirteidesi ja tapojesi kanssa?
4. Millaisia vaikutuksia ärsyyntymisellä on omaan elämääsi?
5. Mikä auttaisi sinua keskittymään arjessa asioihin, joihin sinulla on valta vaikuttaa?

--------------------------------------------------------------------------

Jutun lyhentäminen, stilisointi, boldaukset ja kursivoinnit - allekirjoittaneen.

Paheksumisiin! Not. Sano sinäkin EI paheksunnalle.

9.1.2022

Ihana(t) aamu(t)!

 


Hyvää Uutta Vuotta - ja tammikuuta!

Tänä aamuna havahduin siihen, kuinka minulla onkaan monta persoonallista koiraa! Kaikilla on omat, hauskat aamutapansa - ilmeisesti minun herättämisessäni.

Huima kaivautuu tyynyjen alle tuhisemaan niin, että sen jalat sojottavat töötäten kohti minua. Huima ei häiriinny, kun unisena siirrän sitä sivummalle. Tuhina jatkuu. Seuraavaksi Samui ilostuu liikehdinnästäni, JEE, nyt se herää, kohta saa ruokaa - ja alkaa pestä korviani. Se on Samuin aamurituaali numero 1. Joskus se myös puraisee korvalehteäni tai nuolaisee ohimoani niin, että sen kieli jää paikalleen. Se se on hassu tunne. Availen silmiäni ja ohimossani on whippetin kieli jumissa.

Bali hakeutuu tuijotusetäisyydelle ja vaatii minua nostamaan peiton lievettä. Tulee kiepille aivan kiinni ja nostaa päänsä ynisten käteni päälle - niin, etten pysty liikkumaan. Minulla on siis nyt Huiman tassut juuri leikattuine kynsineen lukossa toisessa käsivarressa, Samuin kieli kiinni ohimossani ja Balin pää toisen käteni päällä, painavana. 

Kuulen, kun pihan ovi käy. Portaista kuuluu suorastaan ryminää, kun laumani nopein, ketterin ja kiireisin whippet Maui rynnistää yläkertaan. Se hyppää ryydloikalla sänkyyn, pussaa minua nenään ja alkaa puskea minua päällään; AAMURAPSUTUKSIAAAAA, kiitoss!

Sängyn vieressä alkaa käydä ilmavirta. Capri heiluttaa häntäänsä niin tiuhaan ja taajaan että tuuli käy. Suussaan sillä on pehmo, jota se ylpeänä häntä heiluen ja pää korkealla esittelee. Sitten seKIN hyppää suoraan päälleni ja tööttää pehmollaan naamaani.


Nyt minulla on Huiman terävät kynnet kiinni toisessa käsivarressani, toisen käsivarren päällä on painava Balin pää, ohimossani on Samuin kieli, Maui tööttää minua vaativasti kylkeen ja Capri työntää silmieni väliin märkää pehmoleluaan.

Mikä Ihana Aamu!