Hupi-tribuutti - päätösosaT - 10 ja 11.

Näin olemme pian kahlanneet yhteensä yhdentoista osan verran, vuosien 2006-2016 välisen ajanjakson Hupikuvia, tunnelmia ja muisteloita.
Kahlatessa kuvia läpi, oli ilmeistä että Hupin lempikuvauspaikat ovat a) sohva, b) niitty tai pelto ja c) mikä vaan, kunhan on lelu suussa tai vieressä.

Mikä Hupista tekee Hupin? Miksi tribuuttia ei saanut yhteen osaan, tiivistettyä?
Hupista tekee Hupin ennenkaikkea sen välitön, vakaa luonne. Sillä on tiettyjä nounou-juttuja, mitkä ovat sille vastenmielisiä; kuten nyt vaikka kynsienleikkaus ja imurointi. Kun kynsisakset otetaan esiin, pakenee Hupi asunnon toiseen kerrokseen, viimeisimpään nurkkaan. Asettuu lattiapedille tassut ristissä, ikäänkuin levollisena, "minuako etsit"? Kynnet se antaa leikata hyvin nätisti, siitä ei ole kyse, mutta kaikkensa se yrittää, ettei häntä "löydettäisi tällä kertaa".

Imurointia taasen se seuraa ensin hyvin huolestuneen näköisenä, ja kun imurin kanssa lähestyy, ottaa se jalat alleen ja vaihtaa jälleen kerrosta. Ukkosesta on tullut sille uusi mörkö. Ukkosen ollessa päällä se hakeutuu makaamaan esim. tietokonepöytäni alle, ja käy sinne maate. Tämä käytös on tullut uutuutena noin kahden viimeisimmän vuoden aikana.

En ihan äkkiä muista Hupin haukkuääntä. Kun ei se hauku. Se kylläkin laulelee ollessaan erityisen innostunut ja/tai iloinen. Kuten ruoka-ajan lähestyessä. Murinakin on sille harvinaista. Jos se nyt kuitenkin on suuren aarteen äärellä (esim. herkkuluu) saattaa se murahtaa, jos siitä joku muu laumanjäsen kekkaloi liian liki.
Minkäänlaista aggressiivisuutta en ole koskaan Hupissa havainnut. Päinvastoin, leppoisuusmittarilla mitattuna, asteikolla yhdestä kymppiin, Hupi saa lukeman 11. 

Mutta ei sitä saa tiivistettyä, mitenkään.
Eikä mikään tribuutti tee sille oikeutta edes. Hupi elää edelleen vahvaa ja hyvää elämää ja sen kultainen sydän ja luonne sykkii sen lukuisissa lapsissa ja lapsenlapsissa. Joista monen olen kuullut laulelevan myös. Ja olevan paitsi kauniita myös ihanaluonteisia.

Se on hauska ja kiltti koira ja on todellakin kiittäminen kohtaloa, että se minulle suotiin. Kaikkien käänteiden jälkeen.
Tacksam till Michael att han fick bli min - ja kiitollinen koko Plathanin perheelle haaveeni toteuttamisesta, vierellä kulkemisesta, tukemisesta ja myötäelämisestä kaikessa.

Tällaisia kuvia on osunut Canonin ja Panasonicin linsseihin vuosina 2015-2016. Vielä kerran, ihanaa 12-vuotissyntymäpäivää Hupi!!

Hupin lempipaikkoja. Kun asetun katsomaan televisiota, se käy vatsani päälle makoilemaan. Katso siinä sitten televisiota.

En se minä ollut. Joskus leluille käy näin.
Nikerrys jostain kulmasta ei riitä, vaan lelu on avattava tarkempaa sisällön tutkimista varten. Tässä syy, miksi on mielestäni älytöntä maksaa lelusta esim. 10 euroa enempää. Tosin olen ollut havaitsevinani Pelastusarmeijassa huolestuttavan suuntauksen hinnoittelussa. Ennen kympillä saattoi saada kymmenenkin lelua - nyt ehkä 2 tai 3!

 Kesällä sentään saa nikertää nurminataa ja voikukkaa sydämensä kyllyydestä.

Jahka voikukka-aika on ohi ja nurmi leikattu tasaiseksi, sopii heittäytyä pötkölleen ja hieroa hipiään kesän voimaannuttavaa vihreää.

Kävimme kesäisillä luonnonvesillä porukassa uittamassa koiria. Tai muut uittivat ja Hupi otti roolin uimavalvojana.

Tässä se tarkistaa veden lämpötilaa ja onko olemassa esim. haivaara.

Jos Hupi joutuu ääritilanteessa piilottamaan luun muilta lauman jäseniltä tai siltä tulee puklaus matolle, se alkaa huolestuneena peittää luuta/oksua kirsullaan "maata" aarteen päälle työntäen ja riipien. Näinhän siinä sitten käy. Kirsu on ihan vereslihalla ja pitkään pinkin värin somistama.

Tässä ollaan ukkosta paossa. Lupsakasti tietokonepöydän alla maaten, koska siellä on suojaisaa.

 Panasonicilla otettu herkkä Hupikuva.

 Lisää kauniita Hupi-ilmeitä.

 Kevättä 2016 nuuskutellessa.

 Pehmeiden tyynyjen ja peittojen keskellä. Pehmeä Hupi.

 Lenkin jälkeistä rentoutumista.

Tässä tuorein, 2.11. otettu kuva Hupista. 12-vuotias Hupi ja nykyinen lempilelu; pehmoelefantti.

Kiitos että olet olemassa ja ihanaa, että olet minun.

Syntymäpäivätribuuttiisi yhtyvät ja sitä suunnittelivat:
Anita, Viri, Luxi, Huima ja Bali. Onnea, onnea, onnea - ja pitkää ikää, Hupi!