Härifrån tvättas! Balin kanssa Piteåssa.

Lainaan otsikkooni Helsingin IFK:n maanmainiota sanailua, joten kiitos HIFKn copywriterille. Itsekin copyn hommia tehneenä tunnistan kyllä hyvän otsikon, leiskan ja läpän. 
Lähdin nimittäin tällä kertaa hieman enemmän svenskspråkig reissulle, sillä tämänkertaista matkanjärjestäjää käy mm. kiittäminen Svenska Whippetklubbenin rotumääritelmätulkinnan käännöksestä. Ihanaa hieman elvyttää ja muistella omia ruotsinkielisiä lapsuudenmuistoja.

Pippe's Volvo Resor till Sverige, eli PVRtS-oppaalla ja kuskilla kyyditys Vaasaan sujui yhden pysähdyksen taktiikalla niks ja naks. 
Saavuimme aikataulussa tuuliseen Vaasaan, jossa erehdyin ostamaan alennuksella mokkaruutuja. Mokkaruudut olivat poikkeuksellisesti erittäin pullavia ja pulleita ja haukatessa niiden suussasulava mokkapäällys irtosi kokonaan alla olevasta pullaruudusta. Veikkaan muidenkin ostaneen kyseisiä ruutuja, sillä mm. valopylvään alta löytyi kimpale pelkkää pullaa, ilman päällistä.

Laivahan oli ihan löytö. 
Yksikään kauluspaita natsoineen ei tullut paheksumaan koirain tepastusta tai oleskelua laivassa saati lukemaan lakia vaan saimme osaksemme pelkkää hymyilyä. Laivan koiralounge oli poikkeuksellisen tilava ja ilmava valmiine häkkeineen ja upottavine istumineen. Vielä on liian tuoreessa muistissa Tallinkin MEGAstarin metri kertaa metri koppi, jossa piti istua kovalla jakkaralla - ehei, Wasalines-loungessa istuit mukavasti pehmeällä tuolilla, samalla ikkunasta verkkaan katsellen kimmeltävää merta ja meressä loikkivia särkiä ja makrilleja. Onnistuin jopa nukkumaan lattialla, yhdessä Balin kanssa, Balille tarkoitetulla alustalla, kokonaisen tunnin!
Valitettavasti - tai mukava kyllä - aivan loppumatkasta loungeen tepasti bullmastiffi, joka röhisi ja ritisi siihen malliin, raskaasti hengittäen, että olimme PVRtS-oppaan kanssa jopa hetkellisesti huolissamme.
Omat puikkonokkamme matkustivat tietenkin sovussa ja sievästi, mitä nyt Bali hieman arkoi ajoittain äänekkäästi massiivista tummaa, röhisevää ja puhisevaa mastiffia.

Ruotsin puolella PVRtS pisti taas kaasulla koreasti ja onnistuimme löytämään jopa pankkiautomaatin paikallisen IKEAn välittömästä läheisyydestä. 
Matkaa Ninan ja Malinin luokse oli vain vaivaiset 45 kilometriä, mutta olimme me kyllä aika puhki saavuttuamme heille. Nina oli kattanut maanmainion iltapalapöydän ja siitä nakersimme herkullisia voileipiä ja muita hiukopaloja huuleen ennen tuutimaanmenoa.

Saimme nukkua juhlallisesti omissa oloissamme, olihan matkanjohtajamme nartulla juoksuaikakin. Tosin se ei meidän kokeneita uroksia haitannut sitten pätkääkään, päinvastoin. Ajatuskuplassa urosten pään päällä olisi voinut lukea "boring" - sen verran vielä väärät päivät olivat kyseessä, että ei sitä nyt viitsinyt vaivautua riehaantumaan yhdestä nartusta.

Nukuin Balin kanssa asuntovaunussa ja Pippe vierasmajassa.
Itse nukuin kuin tukki, jahka ensin tunnin pyörimisen jälkeen löysimme Balin kanssa sopivimmat tuutima-asennot.
Aamulla oli nimittäin hippaisen aikainen nousu; 04.30, ja ajamaan lähdimme 06.00. Aamiaispöytä oli taas vailla vertaa, aivan mahtava B&B-majoitus tämä, jättekanonfin! Miten Ruotsissa talot onkin niin mukavia ja isoja, pihat samoin, grillitkin isompia, leivät maukkaampia, maksapasteija parempaa? En tajua. Ja kaikki hymyilevät. Ungefär kaikki.

Piteåssa näimme heti luettelosta paikalla olevan kohtuullisen kovaa sakkia.
Ei mikään helppo nakki siis saavuttaa yhtään mitään ja saatoimme vain nöyrästi ottaa vastaan sen mitä annettiin. Pippelle pari luokkasijoitusta ja Balille VASERT; harmittavan lähellä tällä kertaa valioituminen Ruotsiin.

Tuomarimme Gunnar Norlin totesi Balista näin:
"Större hane. Mkt tilltalande, bra huvud, utm. hals, mkt bra rygg o bröst, välvinklad. Bra benstomme, i vissa lägen en aning brant bak men rör sig med flytande, bra rörelser. Bra päls, väl uppvisad."

Siellähän sitten sai nimittäin juosta. 
Ei siinä mitään. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen keuhkot olisivat kyllä pelittäneet ja happea riitti, mutta reisilihakset menivät hapoille ja ihan lopussa, kun tuomari juoksutti serttijuoksua avo-voittajan ja Balin välillä, en tiedä menikö mahiksemme siinä, mutta reidet eivät enää vetäneet viimeistä kierrosta. Bali kyllä meni parastaan ja ihan barwaxaniakin, mutta minä en päässyt enää eteenpäin. Näinkin voi käydä. PU3 ja vasert. Hyvä Tsukki ja hyvä minä, hyvin me vedettiin, kaikesta huolimatta.

Pippe availi skumppaa - eikun vissyä - ja luukutti menemään varaserttiä näin. Härifrån tvättas - ja ottakaa sateenvarjot esiin!

Takaisin Ninan herkullisen grillin ääressä olimme noin alkuillasta ja saimme syödäksemme suussasulavaa kanaa ja halloumia kera salaatin ja uuniperunoiden. Melkein olisi voinut vetää loput ruoat rasiaan ja natostaa iltaa ja yötä vasten... herkullista! Meistä pidettiin todella hyvää huolta!!

Ehdimme hyvin seisottaa ja kuvata koko 9-päisen pentuköörin, Pippe napsi leikkurilla kynsiä ja minä seisotin sen minkä pennut jaksoivat ja Nina otti ~ 450 kuvaa!!!! UPEAT pennut, ihana tunnelma, ihana paikka!!! Ja niiiin ylpeä Balin ja Kakanin pennuista!

Ruotsi antaa ja Ruotsi ottaa. 
Ihanaa, että meillä on niin kaunis ja eläinrikas (!!! matkalla mm. hirvi oli juosta pelkääjän puolen ovesta sisään, tiellä heilui jänistä ja lenteli lintua ynnä ryömi mitä lie kaikkia pieneläimiä....) maa ihan vieressä ja jos vaan takapuoli ja lompakko kestävät Ruotsiin pääsee verrattain helposti ja kohtuulyhyellä matka-ajalla.

Voin vain suositella PVRtS-matkatoimistoa lämpimästi.
Sujuvaa, helppoa, hauskaa. Nauroimme välillä pissat housussa ja vedet silmissä. Eräs pissapysähdyksemme johti minkälie kaivinkonefirman pihaan, josta itse valitsin näkösuojaksi maassa makaavan kauhan ja Pippe meni rohkeasti rakennuksen seinän viereen. Hän kertoi kuulleensa kokoajan "keskustelua" ja arveli minun puhuvan puhelimessa? Niin siis minäkö kyykin pissalla kauhan takana puhelimen kanssa? Itse kuulin kolinaa ja pauketta ja pelkäsin kyllä kokoajan että joku Snickers-haalarinen mies tulee esiin; "Vad gör ni här" ja minä olisin sanonut jotain että "Härifrån tvättas, vi söker kantareller." Eller hur?
Näimme housut ylös vedettyämme rakennuksen seinässä ison varoituskyltin nauhoittavasta kameravalvonnasta, joten epäilen Gunnarin ja Pärin katselevan parhaillaan takamuksiamme pujojen seassa...

Vaikka seikkailimme takaisin tullessa hieman - osittain johtuen allekirjoittaneen laivakuvien tulkinnasta (miksi laiva oli ensin tavanomainen purkki liikennemerkissä ja muuttui myöhemmin pulleaksi mastoveneeksi??)  sekä Google mapsin sekoamisesta - se vei molempien luureissa meitä kohti ilmeisesti Wasalinen puhelinkeskusta (?) lähellä lentokenttää - niin PVRtS-toimiston matka ansaitsee kaikkineen 5 tähteä. Aivan kuin Ninan tarjoama majoitus, 5 tähteä. Nautin joka hetkestä. Harmi vain, että meillä oli aikatauluista johtuen hieman kiirus, joten sellaista lomalaisen löysää aikaa ei ollut. Mutta siitä viis, sillä kaikki saatiin hoidettua ja purkkiin, mitä pitikin.

Ehdin olla kotona n. 15 minuuttia, kun aloin katsoa seuraavia näyttelyitä Ruotsissa.
Mutta nyt pitää rauhoittua ja piipahtaa ensin ja tässä välissä taas muutama Suomen kehä, sillä emme ole Suomessa olleet kehässä tälle vuotta vielä kertaakaan. Rahat on kannettu tehokkaasti Liettuaan, Latviaan ja Ruotsiin.


Kiitos Pippe ja kiitos Nina & Malin + Kakan, upeat pennut olit saattanut maailmaan ja upeasti hoitanut lapset! Kiitos myös Carina - oli kiva tutustua sinuun ja hienoa, että pääsit näkemään tulevan pentusi isikoiran. 

Mahtava reissu. Miten reissut ovatkin Balin kanssa niiiiiiin kivoja ja lupsakoita? Jaksan ihmetellä sitä reissusta toiseen.
ISO kiitos Pippe, teit urotyön ajaessasi ~ 1300 kilsaa, joka vieläpä tuntui vaivaiselta parilta sadalta.

Vi tackar i Kenzola jättemycket, kanonfin resa!

kuvat omasta matka-albumista
kaikki matkakuvat täällä: KLIK
kehäkuvat täällä: KLIK
Balin ja Kakanin pentujen 4-viikkoisseisotuskuvat täällä: KLIK

Maui pitää Kenzolan liikkeessä.

Aika juoksee - ja niin juoksee Mauikin. 
Jollei se revi räsymatosta suikaleita, se kuljettaa vessanmattoa pitkin ja poikin. Siinä sivussa se

syöksyy pihamaalle metsästämään mehiläisiä. Koska mehiläinen meni jo, se nappaa ohikulkeissaan pionin nupun suuhunsa.
Lenkillä on kova tohina aina päällä ja suuhun menee kaikki mahdollinen ja mahdoton. Kävyt, linnunkakka, paperi, oksat, tölkit, kauppakuitit - mitä nyt vaan osuu tielle. Maui kyllä kuljettaa.

Maui tunnistaa jo juoksutuspaikat ja keulii hyvissä ajoin menemään kohti niittyjä määrätietoisesti. 
Juoksutan nykyisin ensin tehokaksikon Huiman ja Balin keskenään, sitten Huiman ja Mauin ja/tai Balin ja Mauin. Huisia nähdä, kuinka tuo pikkumies käyttää kroppaansa jo aerodynaamisesti - ketterästi ja taiten.

Sinänsä mielenkiintoista, että Luxi on aktivoitunut vanhoilla päivillään leikkimään. 
Tuo koira, joka on ollut tähän asti sangen vähäeleinen ja hillitty alkoi hammasmiekkailla ja öristä kuuluvasti välillä Mauin pää kitusissaan - ja ikää on himpun vaille 11. Jännä ilmiö. Joka osoittaa taas sen, että kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja ja LAUMAT ELÄVÄT AINA.
Me emme näe kaikkea sitä hienovaraista viestintää mitä käyvät keskenään ja varsinkin, jos ja kun lauman jättää vanha jäärä presidentti, miten lauma muotoutuukaan uudelleen - muotoutuakseen jälleen uudelleen, kun sinne tulee uusi tulokas.
Mitä lie viestintää Maui on tuonut muassaan Manchesterista, sillä muutamassa viikossa oli selvää, että trooppiset saaret (Bali & Maui) pitävät suurimman örinän ja pörinän ja pistävät matot rullalle ja Luxi tuo tarvittaessa mukaan bonusörinät tehokkaaseen ja yhdessä erittäin äänekkääseen kolmikkoon. Leluja heitellään suusta suuhun, nyitään yhdessä - ja Hupi ja Huima katsovat tapahtumia silmät kauhusta päästä pullistuen. Jälleen jännä, että juuri nuo kaksi ovat sitä mieltä, että moinen touhu on äänekkyydessään pöyristyttävää ja ne vain liukenevat paikalta. Nopeasti löytyivät leikki- ja painiparit, lelujen venyttäjät ja juoksuttajat; siihenkin sopivat parit.
Kotona Hupi siis pakenee keittiön tason alle, lattiapedille tai kipittää yläkertaan, pehmomökkiin möllöttämään. Huima taasen ottaa lelun suuhunsa ja menee "tappamaan" sitä ylhäisessä yksinäisyydessään portaiden alla olevalle pedille sillä aikaa kun kolmikko ruttaa mattoja ja melskaa.

Maui myös kertoo kuuluvasti kun hänellä on tylsää.
Hän haukkuu korkeaa ceetä yksinään esim. kämppiksen huoneessa, ja aina minä menen halpaan: "mikä hätänä"?
Teelautasen kokoiset nappisilmät tuijottavat minua sängyltä, pää on vinossa; "sitä mä vaan kun täällä ei tapahdu mitään". No eipä, vanhemmat koirat lepäävät ja Maui siirtyykin sitten sujuvasti tekemisen puutteessa repimään räsymattoa.

Äkkiä tuo kaveri oppi sisäsiistiksi, ja kasvukäyrät  lähtivät nousuun. 
Paino nousi hurjaa tahtia, parhaimmillaan 900 gr viikossa. Viimeisimmät lukemat on otettu 14.6.; 10,9 kg. Onpas muuten ollut kiirettä, kun en sen koommin ole käynyt punnituttamassa veijaria. Täytyypä käydä taas vaikka ensiviikolla.

Ollaan nimittäin käyty Open showt, parit mätsärit ja viehetreenit ja onpa Maukkaa veivannut Emmin lisäksi myös Jaana ja Jenny - mistä isot kiitokset kaikille. 
Operaatio napanuoran venytys sujuu oikein hyvin ja Mauin itsenäinen luonne on sopinut treeneihin eri treenareiden kanssa oikein hyvin. Pari kertaa on käyty Kartanollakin juoksemassa vauvatreeneissä ja hämmästelty yhdessä treenareiden kanssa, että OHO, kaverihan on nokkela silläKIN saralla ja ampuu vieheeseen jopa verenmaku suussa. Ekalla kerralla nimittäin riepotti viehettä niin, että hammaskin irtosi suusta.

Jalka ei vielä nouse - häntä kylläkin. Toivomme kovasti sen olevan ns. puppytail ja olen ollut havaitsevinani, että ei se enää taivasta kohti sojota - nimittäin kovin oli korkealla alunalkaen, nyt on laskenut sentään puolitankoon. Kaikkea sitä. Taas.

Openissa 18.6. Jaanan kärsivällisessä ja lempeässä käsittelyssä, Maui oli ensimmäistä kertaa virallisen tuomarin, Arnaldo Cotugnon, arvioitavana. Hän tuumi Mauista seuraavaa:
"Classic type whippet with lovely head and expression. Nice relation between eye colour and coat. Bit raw, but everything is at correct place. Playful character. Bit narrow in back move."
Seitsemästä vauvakoirasta Maui oli kolmas.

Ensimmäisessä mätsärissä, joskus kesäkuun alussa, Maui kävi pönöttämässä hienosti. Liikkeet olivat all over the place, mutta sehän on normaalia nelikuiselle. Toinen mätsärireissu tehtiin 4.7. ja siellä taas liikkeet alkoivat olla ookoo, mutta seisominen oli _todella_ tylsää Maukan mielestä. Niin ne moodit vaihtelevat. Kuitenkin pentuja oli osunut tänne mätsäriin karvan yli 40, ja Maui oli todella hienosti Maija Mäkisellä 21:stä pennusta kolmas.

Mitään näyttelyitä ei Kenzolassa ole tällä hetkellä buukattuna kenellekään - toivumme yhä Liettuan ja Latvian "rasituksista" - tai no, yksi Ruotsin reissu on ovella, mutta sitä en melkeinpä edes laske, koska se on vain sellainen pikavisiitti naapurimaahan. Ehkäpä elokuun puolella likviditeettiä riittää myös kotimaan näyttelyihin.

On ollut hauskaa seurata pitkästä aikaa pennun edesottamuksia ja sen kehittymistä pikkuhiljaa järkeväksi (?) junioriksi.

Ihana hiljaisuus vallitsee tällä hetkellä asunnossa - yleensä Maui simahtaa iltayhdeksältä, tänään tosin vasta lähemmäs kello kymmenen. Lauantailenkkeily on ollut minimissä muiden velvoitteiden vuoksi, joten riehunta- ja matonlaahausääniä on kuulunut pitkälle iltaan. Iltalenkki sentään hieman väsytti pientä poikaa ja iltapalan jälkeen se vetäytyi Hupin lattiapetiin kiepille ja unten maille.
Huomenna riehutaan sitten taas, kuten lapsen kuuluukin!

kuvat Mauin treenialbumi

Virin avaustulos.

Kesä on jo pitkällä ja ihan tässä pari päivää sitten tunsin taas voimakkaasti, kuinka Viri oli mukanamme lenkillä. Puhun Virille yhä, toistelen sen Pirreliini Niini -hellittelynimeä, siinä missä juttelen välillä Hyttipytillekin. Uskomatonta, kuinka voimakkaasti rakkaat lemmikkimme vaikuttavat meihin ja jättävät jälkeensä "lämpövanan", jonka vielä tuntee ja aistii.

Viri avattiin 15.3., heti eutanasian jälkeisenä päivänä ja obduktiolausunto tuli Yliopistollisesta eläinsairaalasta noin viikko sitten.

Löydökset olivat pitkälti "vanhan koiran tyypillisiä löydöksiä", mutta voimakkaan kipukohtauksen aiheutti haiman kuolioituminen. Kysyessäni eläinlääkäriltä, että "kuinka nopeasti haima kuolioituu" sain vastaukseksi; - muutamissa minuuteissa.

Virin siis vei haimanekroosi ja muita löydöksiä olivat hyvänlaatuinen kilpirauhaskasvain sekä wallerianin rappeuma (nähtävissä multifokaalisesti selkäytimen alueella), joka aiheuttaa mm. takaraajojen laahaamista.

Patologin loppuarvio: 
Ruumiinavauksen päälöydöksenä ja lopetukseen johtaneen oireilun syynä todettiin voimakas akuutti haimakuolio (haimanekroosi). Päälöydökseen liittyvänä muutoksena todettiin voimakas rasvakudoskuolio haimaa ympäröivässä rasvakudoksessa.

Nekroosin eteneminen haimarauhaslobulusten reunoilta kohti keskustaa viittaa nimenomaan haimanekroosiin, erotuksena nekrotisoivasta pankreatiitista. Haimanekroosin syy on usein epäselvä, mutta se voi liittyä hypoperfyysioon ( = tavallista vähäisempi, mahdollisesti riittämätön verenvirtaus elimen läpi, Google) (ja mahdollisesti reperfuusioon = läpivirtauksen palautuminen, Google).
Altistavina tekijöinä voivat olla myös ravinto (korkea rasvapitoisuus), ikä (keski-ikäiset ja vanhat), paino (ylipaino, lihavuus), rotu (kääpiösnautseri, yorkshiren- ja silkkiterrieri) ja lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta sekä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Sivulöydäksenä koiralla todettiin toisessa kilpirauhasessa hyvänlaatuinen kasvain, kilpirauhasadenooma, selkäytimessä kaularangan alueella lieviä, mahdollisesti ikään liittyviä rappeumamuutoksia sekä munuaisissa lieviä, pitkäaikaisia tulehdusmuutoksia.


Viri on poissa. Jäi vain kaipaus ja ikävä ja Suurenmoisen koiran jättämät Suurenmoiset muistot. Kiitos, että olit minun.
Kiitos Jarmo ihanasta koirasta.

Kursivoidut tekstit Virin ruumiinavauslausunto, ELT Ilona Kareinen