Et kai vaan?

Syötä koirallesi Peni-kuivamuonaa? Siinä on turkkilaista anisturnipsia, joka on aiheuttanut Sveitsissä useille koirayksilöille P1-hampaiden puutoksia.
Anna raakaa kalaa? Raa'assa kalassa, varsinkin jokikalassa, on suomuja, jotka voivat kuivua koiran kitalakeen kiinni.
Syötä ylipäätään marketkuivamuonaa? Ne on silkkaa paskaa. Tehty jauhosta, peltomullasta ja heinästä. Ihme, että jotkut koirat ylipäätään elää niillä. Aiheuttavat hallusinaatioita.
Anna koirallesi (halpa)raakaruokaa. Niistä ei tiedä mitä niissä on. Jokatapauksessa jänteitä ja autojen alle jääneiden kaskelottien ja lokkien sisuskaluja. Ja ne voivat johtaa haluun syödä ulostetta.
Syötä kiinalaisia luita? Ihme että niitä saa edes myydä. Ne on tehty vanhoista VHS-kaseteista.
Anna koirallesi tavanomaisia ruoka-aineita ilman, että olet punninnut ja skannannut ne sekä selvittänyt niiden alkuperän. Kukaan ei enää anna esim. lattiakanalan munia koiralleen. Myös koiranruoan tulee olla ekologisesti tuotettua ja luomua. Oikeastaan sitäpaitsi viiriäisen munat ovat parempilaatuisia ja niissä on enemmän Omegaa ja kivennäisaineita.

Kävelytä koiraasi valjaissa? Valjaat estää luontaisen liikeradan. Valjasmallilla ei ole väliä, koska kaikki valjaat on tehty vain estääkseen koiran luontaisen liikeradan. Ja vaikkeivät estäisikään, niin jotain vikaa niissä aina on. Joku lenksu väärässä kohdassa tai joku piuha väärän mittainen. Kävele vain ihmisten ilmoille, niin kuulet kyllä, mikä käyttämässäsi valjasmallissa on vikana.
Juoksuta/treenaa/kilpailuta koiraasi ilman, että siinä on joku yhteisönormien mukainen järki. Vapaana juoksuttamisen tulee olla hallittua ja perustua vanhankansan uskomuksiin ja tieteellisiin tutkimuksiin. Jos olet epävarma, miten kannattaisi edetä ja toimia juuri oman koirasi kohdalla, voit myös aina kysyä netistä.
Kävelytä asvaltilla? Asvaltilla kävelyttäminen on saatanasta. Jos asut koirasi kanssa asvaltoidulla alueella, sinun tulee hankkia kaasuilmapallo, jolla voitte lentää asvaltoidun alueen yli, suoraan kukkiville perhosniityille. Taksilla sitten kotiin.
Kävelytä ylipäätään liikaa? Lenkkeilyssä on oltava yhteisönormien mukainen roti. Jos kävelytät liian vähän - joku tekee elsun - jos liikaa, joku tekee elsun. Teet niin tai näin - koskaan ei ole hyvä. Parempi kun kysyt Lenkkeilylaitoksesta suositukset, ennen kuin ryhdyt puuhaan. Joku valittaa kuitenkin.
Kävelytä aina samoja reittejä? Koirasi kyllästyy ja tympääntyy, jos reitti on aina sama. Sama aamu- ja iltalenkki vuodesta toiseen. Kestämätöntä. Reittivaihtoehtoja tulee olla vähintään 20-30, tai koirasi kärsii.
Kävelytä liian kuumalla? +25 asteen jälkeen on pysyttävä kotona. Mielellään ilmastoinnin läheisyydessä. Jos joudut kuitenkin menemään ulos; muista yhdistelmä kaasuilmapallo + taksi.

Käytä niitä vanhanmallisia grippejä? Ne on ihan paskoja. Heitä niillä vesilintua ja hanki hyvänsään aikana samettiset/venyvät/neon/heijastavat/kankaiset/kolmemetriset. Joku ihmettelee ja valittaa kuitenkin, niin parempi, että sulta löytyy nämä kaikki vaihtoehdot.
Käytä ulkoillessa koirallasi vanhanmallisia fleecejä?  Nyt on oltava foliokäsitellyt, lämpösuojatut, rankkasateen kestävät superhypertex-asut. Kaikissa väreissä ja paksuuksissa. Et kai kuvitellut yhdellä jumppasuitilla pärjääväsi Suomen sääoloissa?

Ole jättänyt opettamatta koirallesi yhteisönormien mukaisia käytöstapoja. Koira ei saa vetää, koska jos se vetää, koira-omistajuussuhde on pielessä. Tai sitten koira vetää vaan nähdessään jäniksen, tai kun sillä on kiire. Koira ei saa haukkua, eikä se saa olla varsinkaan kaupunkialueella vallaton ja omapäinen. Perehdy välittömästi koiran psyykeen ja käytä apunasi somen lukemattomia (apu)kanavia. Mm. Suomi24 on hyvä.
Anna koirasi olla vain koira? Jos olet hankkinut johonkin tehtävään alunalkaen jalostetun rodun, tulee sinun ehdottomasti antaa sen tehdä sitä, mihin se on jalostettu. Jos hankintasi juontaa muinaisiin egyptiläisiin patsaisiin, tulee sinun pyrkiä koirasi kanssa patsastelemaan päivittäin, faaraoiden tapaan.

Kulloinkin sopivat yhteisönormit ja nykysuuntaukset löydät netistä. 

Juhannus juoksee - ja whippetit myös!

Vastahan juuri oli kevättalvi ja se ainainen, kylmä, vastatuuli. 
Tänään hikoillaan juhannushelteissä puhtaaksikirjoituksen ja tietokoneen tyhjennyksen parissa. Ja juuri oli juhannusaamu, 7,5 kilsan lenkki ja nyt on juhannusilta ja TAAS lenkkiä pukkaa! Miten kaikki onkin nykyään niin vauhdikasta.

Kone on äksyillyt jo pitkään ja pelkään pahoin, että se pian kuukahtaa kokonaan...
Koneen siivouksessa on se hyvä puoli, että sitä löytää kaikenlaista; "tuostakin on jo monta kuukautta"!

Palataanpa kevään/alkukesän kuvamuistoihin:

Yhden lenkin jälkeen löytyneet kivet kenkien sisältä!
Hiekoittaminen pitäisi laissa kieltää. Hiekoitushiekkaa syytävien tehtaiden tulisi panostaa kivien pyöreyteen. Teräviä kvartsikiviä ei saisi olla muun kivilaadun seassa. Tai hiekan tilalle pitäisi saada äkkiä ne puulastut, joita kokeiltiin vuosia sitten pohjoisessa.

Suomen oloissa turha toivo.
Mikään ei saa maksaa. Särmä kivi on edullisempi ja lastuakin piti roudata aina Sveitsistä asti.

Mutta hiljan oli taas whippetkeissi, jossa koira oli imuroinut KOLMEEN anturaan kiviä. Eikä suinkaan yhtä tai kahta, vaan KYMMENIÄ. Tätä ei voi koskaan liiaksi tuoda esiin ja kaikkien harrastajien tietoisuuteen; whippetit imevät kiviä. Valitettavasti.
Ikävä on-off ontuma voi jatkua viikkoja, kuukausia. Koira voi hetkittäin turtua siihen, ihan samaan tapaan kuin me ihmiset turrumme lenkin aikana kengässä oleviin kiviin. Omistaja voi luulla, että "no nyt se meni ohi" tai "nyt se asettui" mutta kivet menevätkin vain syvemmälle. Ja syvemmälle.

Olkaa valppaina. Toimikaa heti. Jos kivien kaivelu kotikonstein ei onnistu, aina on olemassa onneksi osaavia, asiaan perehtyneitä eläinlääkäreitä. Asioikaa SUORAAN sellaisen klinikan/lääkärin kanssa.
Täältä vahva suositus Urheilukoiraklinikalle ja siellä kiviasiantuntija Emmi - menkää suoraan sinne!

Tässä me välttelemme parhaamme mukaan kivisiä asvalttiteitä ja kävelemme nurmialueella. Välillä mentiin ajoteilläkin.

Talven ja kevään aikana erityisesti Samui kunnostautui juoksutreffailussa. 
Alvan kanssa tehtiin monet ihanat juoksutreffit ja näillä kyllä synkkasi yhteen! Yhteinen kiinnostuksen aihe kun oli: juokseminen. Samui on siitä hauska kaveri, että sille tuntuu käyvän kaikki. Kaikki koirat, kaikki ympäristöt. Kunhan saa juosta. Ja sitten taas juosta. Kotioloissakin se juoksee ensin Huiman kanssa. Sitten Balin kanssa. Lopuksi vielä Mauin kanssa - jos Mauia huvittaa.

Huima täytti maaliskuussa jo 9 vuotta.
Huima ikä huimalle koiralle. Vuodet ovat juosseet Huimankin kohdalla - mutta olleet onneksi armollisia. Huimallahan todettiin pulmonaalinen eosinofilia sen ollessa 2-vuotias. Ihan alussa Huima söi kortisonia vain satunnaisesti, kuureittain. Nyt ollaan jo vuosia menty ensin kolmen päivän annosteluvälillä, sittemmin kahden päivän. Tänä päivänä mennään päivän annosteluvälillä. Kuitenkin yhä pienin annoksin.
Veriarvot tsekattiin viimeksi alkutalvesta. Kaikki hyvin.
Ihana, lempeä, säyseä, rakas Huima.

Lenkkeily keeps me going. 
Koirien ulkoilutus on tänä keväänä ollut must ja sitä on harrastettu omien ja muidenkin koirakoiden kanssa. Tammi-toukokuussa kävelimme 1037,9 km, mikä on 216,8 km enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.
Ihana kihara Topi on ollut Samuin ja Mauin lenkkikirittäjänä muutamasti Hakunilan vehmailla lenkkipoluilla.

Innostuin tuossa laskemaan omat portaissa läähätyksenikin. Portaiden kiipeämisenhän aloitin vuonna 2018 ja pian pääsemme - toivottavasti - juhlistamaan sadatta kiipeilyä. Matkaa juhlalukuun on vielä kymmenen kiipeilykertaa. Vakiokapuamismäärä on ollut nyt 6 x 99 = 594 porrasta/treenikerta.

Ihanat pojat kevätauringossa. Nämä kaksi muuten viihtyvät parhaiten myös terassipedeillä!
Bali sairastui ikävä kyllä nyt kesäkuussa (diagnoosi 11.6.) haimatulehdukseen. Hyvin lievin oirein, onneksi. Mutta tarpeeksi joutuakseen low fat-dieetille ja Litalgin-kuurille.
Vähärasvainen ruoka onneksi maistuu ja muutaman päivän sairastettuaan alkoi häntäkin heilua ja Balille tyypillinen kurkkulaulukin kaikua. Toivon hartaasti Balin kuntoutumista entiselleen. Hoito jatkuu ja kontrolliverikoe on edessä kesä-heinäkuun vaihteessa.

Minulla oli ilo päästä enkkupoikieni kanssa nauttimaan Petri Lehmuksen kamerataidoista!
Samui töröttää niin kovin namia tuijottaen ja hienosti töröttääkin. Rakastan niin tätä aina iloista ikiliikkujaa, jolla en ole vielä yhtään "pahaa" päivää nähnyt. Vahva, tasapainoinen poika, josta tuntuu olevan moneen. Odotan vain, että ovikello soi, ja joku MUU vie sen esim. sirkuskoira- tai flyballtreeneihin. Samuista olisi vaikka mihin. Nokkela, vauhdikas, iloinen poika.

Yhtään ei jää pekkaa pahemmaksi tämä kaunis ja persoonallinen ensimmäinen enkkukoirani Maui. 
Ihan äkkiä en ole näin persoonallista whippetiä tavannutkaan, ja Maui on kuitenkin jo whippetini numero 11.
Maui syttyy vieheelle - no, frisbeekin käy, jollei viehettä ole tarjolla - ja keskittyy vain olennaiseen. Siinä saa kaverit tuuppia ja ruuhka litistää, ja Maui se vain menee. Tällä kaverilla fokus on vain ja ainoastaan vieheessä.
Vieheen jälkeen kakkosena tulee kakka, mieluusti lokin. Sitä voi lipittää tai hinkata kaulaan. Kuollut kastemato käy myös. Asvaltista voi myös aina nuolla ihan vain sitä kiven makua tai jos siinä onkin joskus ollut vaikka narttukoiran kainalo, niin sitäkin siitä asvaltista voi nuolla. Maui myös syö aivan erityistä bukeeta omaavia kakkoja - joita onneksi harvoin osuu lenkin varrelle - ja kirsikan kivet kuuluvat myös sen suosikkeihin. Kaiken se löytääkin. Tämä kaveri ottaa myös ilmavainua ja muistaa näkemänsä jänikset. Oravat kiihdyttävät sen lähes transsiin ja tuijottavat koirat ovat nounou.

Kaiken tämän kiihtymisen kestää ja sveduvaljas pidättelee - kun näkee tämän kauniin, klassisen ja tyypikkään Mauin ihanan MUODON. Vaikka hermo (joskus) kiristyy, niin silmä lepää.

Naapurin Nonan kanssa ollaan vedetty tassuviehetreenejä ensin Mauille ja sitten Mauille ja Samuille.
Hyvien asioiden on tapana levitä, kasvaa ja laajentua - niin tämänkin asian ja pian Hakunilan vehmailla nurmilla kirmasi näin iloinen juoksujengi! Vieheellä ollaan parhaimmillaan vedetty ~ 45 metrin vetoja, wau!
© Tuula Heino-Kyllönen

Kenzolan lenkkijengi!
Bali, Samui, Maui ja Huima. Ihan paras nelikko.

Kun kuumuus iskee, löytyy onneksi aina näin varjoisia lenkkitaipaleita. Hakunila!

26.4. syntyi Dominija-kenneliin Liettuaan Samuille ja Gojalle näin upea katras!
3+3 pentueen onnellinen emä on Boxing Helena's Kon Gioia.
Team Kenzongos wishes all the best to all of them!

© Petri Lehmus vangitsi myös tämän hetken. Mun enkut.

Meillähän nurmikko on talven jäljiltä aina mennyttä. Joka kevät laitamme uudet mullat ja uudet siemenet. Ja aina se (nurmikko) sieltä nousee ja vehmastuu. Ihana pikku piha, jossa aurinkokin paistaa!

Ihan parasta just nyt.
Niittykekkerit. Samui ja Huima = bush animals.
Joo kyllä, meillä on punkkipannat. Niiden laittamisen jälkeen on muuten tasan yksi punkki löytynyt - ennen pantoja 6.

Huima heittäytyi niityllä taiteelliseksi.

Mauin annos.
Kämppis tuumasi, että "ihan kuin jostain gurmeeravintolasta". No olen kyllä jossain määrin samaa mieltä.
Lidlhän on lanseerannut tämän sanan "lajitelma" ja se sopii myös Mauille. Koskaanhan ei tiedä hänen kanssaan, että mikä tänään maistuu. Lopulta maistuu kaikki.

Tässä on 1 kananmuna viipaloituna, Mushin nautasikaa, paistettua Pirkka-naudanjauhelihaa valkosipulin kanssa, rusinatonta maksalaatikkoa ja broilerin sydämiä.
Aikalailla veti ensin aamulla tuon keskustan röykkiön, päivällä nipsaisi vähän lautasen laitamilta ja illalla säälittävän kiekumisen jälkeen loput.

Näihin Juhannuksen tunnelmiin
 - taas on todettava, että IHANA rotu, ihania rodun YKSILÖITÄ, kaikissa ihania PERSOONALLISIA piirteitä, kaikki ovat KAUNIITA ja pienet kauneusvirheet ja A:sta/0:sta poikkeavat terveystulokset tuovat vain kaivattua rosoa ja syvyyttä upeisiin kokonaisuuksiin, joita omat ja meidän kaikkien whippetit edustavat.

Kun olet kerran tutustunut whippetin sielunelämään ja sen moninaisiin nyansseihin oraville huutamisineen, vieheen retuuttamisineen ja ruoan kanssa ronklaamisineen, olet nähnyt ja kokenut jotain todella kaunista ja ainutlaatuista.
Eihän elämässä mikään ole tärkeämpää kuin orava, kiljuminen niille, viehe ja aina paremman ruoan toivominen!

Jossain vaiheessa huomaat, että teistä on tullut yhtä ja kaiken häsläämisen ja säätämisen jälkeen asetutte yhdessä levollisesti tassut ristissä ja kädet rinnan päällä katsomaan maailman parhaita englantilaisia sarjoja televisiosta.
Niitä, joissa todetaan: "he left like a Whippet from door".

Ja joissa voitaisiin sanoa; "he had fun like a Whippet"!

Voihan kallekehveli ja ratapataa otsaan!

Avauduin tuossa lenkiltä tullessa naapurille, jolla ~ miljoona vuotta koirakokemusta mm. koulutuspuolelta. 
Rallytokoa, agilitya ja sen sellaista meininkiä.

Kun minuahan aikalailla harmitti viimekeskiviikkoinen ratakilpailu Maukkulin kanssa. Mennäänpä tunnelmiin.

Olin siis ilmoittanut Maukun 280 metrille ja 350 metrille. Tiesin vallan hyvin, että vastassa on gepardeja. No mutta. Lähtöön osui yhdeksi kaveriksi sitten näytelmälinjainen kelpoja aikoja Hyvinkäällä laukahdellut koironen,

joka päätti lähdössä keskittyä Mauin reisiosastoon vieheen sijaan.

Näitähän sattuu. Kiihtymysmiihtymys aikaansaa kaikenlaista. Nähty ihan omilla voikukkapelloilla oman lauman kesken.

 Siinä ykköskoira menee jo omia menojaan ja Maukkuli järjestelee jalkojaan.

Jalat rupeaa olemaan järjestyksessä ja taas mennään!

Naapuri lohduttamaan, että omalla kilpurilla oli sen seitsemän kisaa, joissa JOKAISESSA oli jotain sissosaatanaa sattunut. 
Mutta kun. Nämä ratakilpurit, niillä jos hieman osuu/ruuhkaa/sattuu niin silti juoksaisevat sen ratasertin. Ja sitten taas nämä näytelmälinjaiset, niin niillä nuo sadasosat on TIUKASSA. En voi välttyä ajattelemasta, että JOS olisi ollut puhdas juoksu, niin Maukku olisi puristanut ajasta ~ 0,5 sekuntia pois. Mutta kun. *Tähän itkuhymiö.*

Toki ymmärrän, että sattuu ja tapahtuu ja kun sekunneista puhutaan, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se nyt vaan osuu, mikä on osuakseen.

Radalla on tiukkaa.
On vastatuulta, osumaa, ruuhkaa, huonoa lähtöä ja sitten sitä ruuhkaa ja osumaa. Eihän ratatykki moisesta hätkähdä ja juoksee silti sen KV-ajan, mutta näytelmälinjaisen juuttuminen juoksuhiekkaan ja kontaktiin kostautuu. 0,5 sekuntia VIIVA sekunti on PALJON näytelmälinjaiselle.

Onni ei kovastipaljon ole ollut radalla meille myötä.
Maukkulin ajat on seilanneet niinkin laajalla välillä kuin 19,49-20,29.
Kävin kostoksi katsomassa erään kilpurin hajonnan, joka oli sekin 18,02-19,35. Toki, tottakai ikä ja se kaikki muu, mutta enivei. Mauin tapauksessa lähtee spekulaatiot äkkiä laukalle, kun ajat huononevat. Että LTV ja läski ja mitä nyt milloinkin.

Olen saanut ihanaa palautetta ja neuvoja teistä monilta, ja olen niistä kaikista neuvoista äärimmäisen kiitollinen. 
Näyttelykehästä radalle tuleminen ei ole ihan pala kakkua. Mauin kohdalla se ON ollut helppoa, sillä Maui on viehehullu. Hulluus tosin korreloi kaiketi viettiin ja toisinpäin, eli parhaimpana päivänä kombo hulluus & vietti toimii, ja sitten taas huonona päivänä Maukku antaa periksi, eikä sitä terävintä ajokärkeä näy. Kyseessä on eläin ja sen viettitila vaihtelee kaiken muun kanssa.

Ajaminen ei ole ihan yksinkertaista niin kuin me ihmiset luulemme. 
Että vain singahdetaan kulloisestakin kopista simppelisti perään..

Kenen joukkoon joudut, mikä on kulloinenkin kyyti. Ja kun Mauista puhutaan, niin ikävä kyllä, etukäteisriehunta on ennen starttia sitä luokkaa että en nyt ihan äkkiä toivoisi kellekään... Sveduvaljaat päällä ja harkinnassa on lisäksi  HUPPU päähän ja korvatulpat!!

Ratamoodi on omansa.
Oikeastaan diggaan siitä vaikka koira onkin psykoosissa. Mutta se tunnelma on niin eri kuin ennen näyttelykehää ja niin omanlaisensa että voin vain huokailla. This is what our breed is made for.

Yhtäkaikki. Ratailussa ja maastoilussa it is all about the Vietti. 
Olen otettu, että enkkupojiltani hieman persoonallisempaa ja tehokkaampaa viettiä löytyy. On hienoa voida laittaa Maui lähtötelineisiin ja voida luottaa siihen, että VIEHE vie KAIKESTA voiton. 

Yhtään kisaa en vaihtaisi pois. Yhtään en haluaisi valittaa. Radalla kaikki on selkeää ja kello kertoo olennaisimman. 
Vaikka odotukset on korkealla ja treenari kuittailee niin aina voi ilakoida koiran tehneen parhaansa.

Oikeastaan kotona on kisan jälkeen "hauskaa" nähdä jarrunappuloiden kuoriutuneen ja kintereiden olevan kauttaltaan vihreät. Tietää olleensa ja tehneensä. Koira on kisaillan jälkeen väsynyt MUTTA onnellinen!

Kaikille kisailun aloittamista miettiville - niin koukuttaa! Koukuttaa niin, että "kaikki muu unohtuu" ja jäljelle jää vain rättiä jahtaava whippet joka on iloa täynnä ja elementissään! 

Anna laukkaavan - nopean - juoksuilon tulla. 


kuvista kiitos © Tuula Heino-Kyllönen