Joko alkaa olla Hupiähky?
Vielä pitäisi jaksaa tributoida tämä ja kaksi lisävuotta. Toivottavasti Hupi osaa arvostaa osakseen tullutta ylenpalttista blogipostauselettä. Yritin kyllä saada sille kutsun myös presidentin linnaan, mutta sanoivat, että koiria ei kutsuta.
Vuoden 2014 kuviin - Hupi, Hupimpi, (H)upein:
Hupi ja korvat. Vai pitäisikö sanoa
korvat ja Hupi.
Hupi
konduktöörina. Aamun leikkihetki menossa. Takki päällä, lenkki kutsuu, mutta aina on aikaa hieman nikertää leluja.
Sulavasti kiitää hän. Hupin
virtaviivaista menoa.
Pia Mannila tässä seisottaa sangen
salskeakuntoista veteraania. Kuvassa ikää 10 vuotta.
Jisses, kuten ruotsalaiset sanoisivat. On niin komiaa, että silmiin sattuu!
Ja suloista. Hupi on aina osannut olla
suloinen, paljonpuhuvine silmineen.
Vuonna 2014 pyörähdimme asumassa Tikkurilassa. Asunto ja ympäristö olivat kivoja, mutta kohtalo ohjasi meidät takaisin Hakunilaan. Hyvä niin. Hupi ottaa tosin
lungisti missä vain.
Aamuinen kuvaustuokio. Hupi vaihteeksi turbaanin
päällä.
Sitten taas
vingutellaan leluja.
On joulukuu 2014.
Otamme eteerisen positioonin ja katsomme kameraan. Sehän meiltä sujuu!
Vuodet 2015 ja 2016 jäljellä Hupitribuuttia. Hui sentään, miten hieno koira minulla on!
Ihan tässä hengitys alkaa kiihtyä ja salpautua. Vuoronperään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti