Elämä olisi monesti mukavampaa ja mielekkäämpää, kun sen oikein oivaltaisi. Ja mielellään heti. Me pyrimme järkiperäistämään asioita. Kun oikein mysteeri ja musta asia osuu näköpiiriin, se on pyrittävä suitsimaan ja ymmärtämään aivoon, jotteivät aivan menisi nurin. Aivot nimittäin. Omat aivoni nyrjähtävät tämän tästä.
Valitettavasti elämä heittää meitä kovastipaljon mysteerien ääreen ja eteen osuu pahimmillaan harva se päivä Mitä Mutkikkaampia ja Ennestään Kokemattomampia uutuustilanteita.
Kaiken kukkuraksi harva läheinen on kanssasi kuunaan koskaan juuri samalla taajuudella. Voit ilakoida: "Voitin arvalla 2 euroa" ja kaveri tööttää samantien: "Surkea voitto, ihan perseensilmästä". Kun itse olet onnesi kukkuloilla, sillä 27 aiemmin ostettua arpaa ei ole tuonut euron euroa. Oikeastihan olisit halunnut kaverisi sanovan: "Siitä se lähtee, seuraavaksi miljoona"!
Voit keulia saaneesi kaksi broilerin lihapullapussia lähiässästä yhden hinnalla, kun kaverisi kuittaa välittömästi: "Niitä oli Ivalon K-marketissa kolme yhden hinnalla".
Olen itse aikoinaan pyrkinyt hyvin tietoisesti "koirien pariin".
Asia juontanee pitkälle. Koirat ovat osoittautuneet ja näyttäytyneet minulle oikeastaan koko elämäni ajan pyyteettöminä mahdollistajina, mitä ihan samaa en pysty sanomaan ihmisistä. Kun se lokerointi ja leimaus. "Haluaisin alkaa taivaanrannan maalariksi". Koira: "Jiihaa, mä lähden messiin"!
Ihminen pyrkii varmasti ihan alitajuntaisestikin määrittämään - koska määritelty, lokeroitu ja leimattu asia on aina selkeämpi kuin määrittämätön. Määrittämätön ja epäselvä aiheuttaa levottomuutta, huolta ja suhtautumishakuisuutta. Valmiiksi pureskeltu ja määritelty rauhoittaa, rentouttaa ja pitää elämän ja ajatukset suitsittuina ja selkeinä.
Jo koulussa haet porukkaa, jengiä, yhteenkuuluvuutta.
Lienee sattumaa kuka lapsi ajautuu urheilujengiin, kuka rötöstelyporukoihin. Ihminen haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi ja joskus tuota hyväksyntää haetaan ilman selkeää osoitetta. Liekö sitten sattumaa, ottaako ja hyväksyykö sinut bussipysäkkien hajottaja siipiensä suojiin kovasti kehuen vai solahdatko koulun nörttijengiin mukaan uudistamaan Wilma-koodia? Lapsuudesta ei ole pitkä matka angstiseen nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen, jossa meistä jokainen on aikanaan kipuillut. Kuka minä olen ja mitä minä haluan?
Elämä ja sen suuret kysymykset eivät päästä ketään helpolla.
Joillekin osuu heti salskea amisviiksi ja toisilla työelämän haasteet ja itsenäistymisputkeen pakottaminen. Joku sanoo piutpaut ympäristön määrityksille ja ostaa heti kolme koiraa. Ja sitten vielä neljännen, kun se naapurikin huomautti roskakatoksella (tämä on tositarina), että "sinä tuskin saat mitään miestä, kun sinulla on niin monta koiraa".
Nuoruus on yleensä villiä aikaa ja siinä mennä jysäytellään yön silmässä usein päämäärättömästi, itseään hakien, mutta kotona odottavat nelijalkaiset pitävät ryhtiä ja rotia yllä. Kotiin on tultava, yölenkille lähdettävä ja aamulla taas kipaistava raikkaaseen metsään!
Koirista ei turhaan sanota, että ne hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
Jäin sitten vain pohdiskelemaan, että miksei tämä toimisi myös toisinpäin? Hyväksyisit sen koiran sellaisena kuin se on? Jättäisit mahdollisen ulkomuoto- ja terveysarvostelun kernaasti muille, ravistelisit moitteet kuin veden hanhen selästä. Sillä moitteita on maailma täysi. Aina pitäisi olla parempi, nopeampi, priimampi, hienompi, komeampi. Enemmän.
Voin jo nyt paremmin, kun olen oivaltanut tämän.
Irti somen vihanyrkistä, irti tasapäistämisestä, moitteista, kyseenalaistamisesta, muiden määrityksistä. Anna palaa, sisko. Ole rohkeasti Sinä, kulje omaa polkuasi. Ole ylpeä Ihan Kaikesta, mitä olet ja mitä olet saanut aikaan. Koska muut pyrkivät aina minimoimaan, vähättelemään. Latistamaan ja viemään rohkeudeltasi ja uskallukseltasi terän ja voiman. Älä anna periksi. Vapauta itsesi. Sillä kun annamme vallan muiden määrityksille kadotamme itsemme.
Kuinka moni teistä on lukenut julkkisten haastatteluja, joissa he toteavat, että "en tunnistanut itseäni lehtiartikkeleista". No sepä.
Juttelin hiljan erään nuoren ja sangen terävä-älyisen harrastajan kanssa, joka totesi kohdanneensa "vähän sitä sun tätä" kommenttia hiljattain; kuten koirapiireissä on tapana. Hän sanoi kuitenkin painokkaasti ja vakaasti, että "kun kuulin tämän, nauroin".
Koe Sinäkin naurun vapauttava voima.
Koe ja elä omaa elämääsi sen kaikissa väreissä, ole optimisti, opportunisti, taivaanrannan maalari. Kulje omaa tietäsi, ole ylpeä saavutuksistasi. Keuli, hypi ja pompi.
Älä anna elämän tasapäistää, älä koskaan muiden lannistaa, nuotittaa ja muotittaa Sinun elämääsi. Naura vihalle, naura kateudelle. Naura ahdasmielisyydelle ja kuittailulle.
Vapauta itsesi.
Elä koirasi lailla. Tässä ja nyt. Pissaisin etujaloin ja hiekkaa haarovälissä. Älä lue angstisia somepalstoja, syö mieluummin mutaa ja ruohonkorsia, järsi jäniksen papanoita ja natusta tuhatjalkaisia sisältävää sammalta. Huuda oravan perään, kilju tietä ylittävää jänistä keuhkojen pohjalta. Pompi ja sinkoile, vedä ja vaahtoa. Ole enemmän koirasi kaltainen. Elä tässä ja nyt, ei menneessä, ei huomisessa. Anna mennä!
valloittavat kuvat © Anssi Ketomäki
