Tietolaari: Oppia ikä kaikki. Mikä se hampaidenkalistelukakka on?

Murphyn laki on esittänyt viime aikoina kaikki viheliäiset puolensa Kenzolan laumassa. 
Viimeinen puolivuotinen ajanjakso on ollut kovin raskas erilaisten ikävien sattumusten ja ongelmien esittäydyttyä. Hulan tapaus joulukuussa, sitten yhden koiran osalta syksymmällä lisää dataa mutta väliraporttia tässä Viristä; halusin ehdottomasti tuoda tuoreeltaan tämän episodin esiin:

Viri, joka on ollut aina perusterve koira; muistan sillä yhden varvasvamman (joka kuvattiin; ei mainittavaa) ja vuosien takaisen silmäaksidentin, jolloin Virin silmä osui ruusupuskan piikkiin ja vietin jouluaaton sen kanssa päivystyksessä. Muistini sopukoista ei muuta löydy.

Eilen sitten Viri alkoi oireilla aamuisen pihalla käynnin jälkeen. 
Se vinkui pihalla surkeasti, käveli sisään vaivalloisesti, "kuin kakka housussa" ja kävi suoraan Luxin päälle. Tilanne oli nopeasti ohi eikä siitä aiheutunut mitään sen kummempaa. Lähdimme melkein saman tien lenkille ja sitten näin ja kuulin sellaista, mitä en ennen ole nähnyt saati kuullut.

Hampaidenkalistelukakka.
Viri asettuu ulostamisasentoon ja sen hampaat kalisevat yhteen kuin kauhuelokuvassa konsanaan. Kakkimisesta ei tule mitään, se vinkaisee surkeasti ja kävellä koikkelehtii eteenpäin vaivalloisesti. Hieman vinossa, hieman takapuoli alla ja sen takajalat tuntuvat melkeinpä pettävän.
Jatkamme lenkkiä ja hetken päästä ulostaminen onnistuu surkean vinkaisun jälkeen. En kävellyt kovin pitkää lenkkiä vaan menin suoraan varaamaan Virille ell-aikaa.

Illalla näin uudelleen hampaidenkalistelukakkimisen ja se oli kyllä vertaansa vailla oleva näky. Toivoin hartaasti, että Viri rauhoittuu yöksi, kuten onneksi kävikin.

Metsästin aamulla pissanäytteen, jonka toimitin lenkin aikana ell-asemalle ja kello 14.00 pääsimme vastaanotolle.
Virille tehtiin koko joukko tutkimuksia. Eturauhasvaiva oli ykkösepäily, mutta ONNEKSI siitä ei ollut kyse. Virin eturauhanen ja virtsarakko ultrattiin, eturauhanen oli oikeanlainen ja hyvä muodoltaan ja kooltaan, virtsarakko hieman pieni ja virtsanäyte ok, joskin se menee vielä viljelyyn. Sensijaan; Virin anaalit olivat melkoisen täynnä; joten olkaahan tarkkoina asian suhteen; anaalirauhasten säännöllisellä tutkimisella ja tyhjentämisellä koiran ei tarvitse hampaitaan kalisutella kivusta yrittäessään ulostaa!

Ei tullut siis ihan heti mieleen, että noin "pienestä" vaivasta voi olla kyse, eikä se tullut ihan heti eläinlääkärinkään mieleen; oireet olisivat sopineet "hyvin" yhteen suurentuneen eturauhasen kanssa. Anaalirauhaset voivat täyttyessään olla koiralle todella kivuliaat ja erään klinikkahoitajan mukaan saattavat aiheuttaa liki takapään halvauksen kaltaisia oireita.

Nyt täällä on onneksi rauha maassa, tili tyhjä ja Viri voi olosuhteisiin nähden hyvin. Peräpäätä kyllä ronkittiin koko rahan edestä, mutta hyvä niin, sen verran iso lasku oli. Sydän kuunneltiin myös perusteellisesti ja pumppuäänet olivat kuulema kauniit ja rauhalliset. Sellaisethan ne Virillä kuuluukin olla!

Kartano Weekend 20.7.2013

judge for puppies Jarmo Vuorinen, Finland

males puppy class 5-7 months
Pendahr Fred Perry 1/HP, BOS-puppy

bitches puppy class 5-7 months
Bonnywapit Flowerpower 1/HP, BOB-puppy
Pendahr Vanity Fair 2
Besties Yellow Label 3

judge Gunnar Nymann, Denmark

males junior class
C'mere Nottambulo EXC/1 CQ BM-1 CC BOB
Sobresalto Quann Staje C'me-Re EXC/2 CQ BM-3 res-CC
Mimi Chill's Brief Is The Light EXC/3
Specially Precious Force Majeure EXC/4
Nyanssin Chivas Regal EXC/-
Jatzarin Barbarossa VG
Mimi Chill's Little Sparrow VG
Sagramour Moonshine Endeavor VG
Scheik's Fooling Around VG
Tarumetsän Täyskäsi Voitto Tuli VG

intermediate class
Whiptails Coffee Tea Or Me EXC/1
Bona Diva Mystic Topaz EXC/2
Scheik's Flaming Arrow VG/3
Maxwin Hurricane VG/4

open class
Miyessa Born To Run EXC/1 CQ
Nerejde Helter Skelter EXC/2 CQ
Encautom's Poseidon From Ocean EXC/3
Miyessa Bucket Of Love EXC/4
Belltown Forces Of Natures EXC/-
Frontrunner's Top Priority EXC/-
Hippiäisen Elosalama VG
Lawtons Womanizer VG
Softouch Hullabalooza VG

working class
Kiiturin NN-Remy Martin VG/1

champion class
Aberdeen Remarkable In Paris EXC/1 CQ BM-2
Rivarco Teller Of Tales EXC/2 CQ BM-4
Play A While Mora Marknad EXC/3 CQ
Whiptails Salt'n Pepper EXC/4
C'mere Jöröjukka EXC/-
Encautom's Feeling Good EXC/-

veteran class
C'mere Father's Son VG/1

bitches junior class
Specially Precious Fear No Weather EXC/1 CQ BB-3 res-CC
Whiptails Cheery Rainy Day EXC/2 CQ
Vi'waun Udaya EXC/3 CQ
Jagodas Mon Cheri EXC/4 CQ
C'mere Noce Di Cocco EXC/-
Geadaflorwendy EXC/-
Jatzarin Celine Dior EXC/-
Scheik's Geisha Girl EXC/-
Besties Stinky VG
Whiplandian Highway Star VG
Besties Sås-Djuret G

intermediate class
Whiptails Sweet Tea At Sunrise EXC/1 CQ
Softouch Dreamkeeper EXC/2
Sökövintin CG-Huomen-Lahja VG/3
Effloresco's Lillian G
Effloresco's Linnea G
Sökövintin CG-Herran-Terttu G

open class
C'mere La Boheme EXC/1 CQ BB-2 CC new FI CH
C'mere Malibu EXC/2 CQ
C'mere Milwaukee EXC/3 CQ
Sobers Magnolia EXC/4
Betjanova Kulkurikaunotar EXC/-
C'mere Hattara EXC/-
Encautom's Selene From Moon EXC/-
C'mere Jäätelötötterö VG
C'mere Manhattan VG
Halls Of Illusions Dominija VG
Milfaro's Angelique VG
Ringmore Chapter And Verse VG

working class
Encautom's Christmas Gift EXC/1 CQ

champion class
Play A While Iittala EXC/1 CQ BB-1 BOS
Softouch Hazelnut EXC/2 CQ BB-4
Whiptails Milk´n Honey EXC/3 CQ
Sporting Fields Jamaican Me Crazy EXC/4
Chosen Tricks Feeling High EXC/-
Whiptails Painted Parasol EXC/-

breeders class
C'mere 1/HP, BOB-breeder
Whiptails 2/-

Balin kiireinen viikko - Bali's busy week.

 Maanantai - Monday

 Tiistai - Tuesday

 Keskiviikko - Wednesday

 Torstai - Thursday

 Perjantai - Friday

 Lauantai - Saturday

Sunnuntai - Sunday

Bali ja aurinkotuoli - parhaat kaverit.
Bali and sunbed - best friends.

Kiitos, lukijat! Juhlan kunniaksi - lenkillä 9.7.2013

Onpahan komia luku laskurissa, kiitos lukijat!

Kirjoitustahti on vähentynyt - tai kuvaustahti - tai molemmat, mutta aina tänne jotain yritän tunkea vaikka tuntuukin, että olen kirjoittanut jo kaikesta mahdollisesta?
Tosin viimeaikoina on kyllä pyörinyt kielen päällä parikin juttuehdotusta, ehkä saan sen/ne päässä järjestykseen ja alan sitten naputella?

Olemme hieman kirineet lenkkitahtia heinäkuussa helteistä huolimatta ja peräti 7 km viime kuukautta edellä...

 Mitäpä tähän lisäämään.

Vaihteeksi kohti 2.6 km:n ulkoilureittiä. Oikealla muuten siintää valtaisa pelto, jota kartanolla tapaamamme asukkaan mukaan Vantaa vuokraa viljeltäväksi. Lähinnä kai heppaheinää sieltä tulee. Håkansbölen kartanoalue on yhä erittäin laaja (n. 6 ha) ja täällä on ympäriämpäri peltoja, joissa osassa on viljaa, osassa heinää, mutta ovat kuitenkin viljeltyjä.

Pakollinen lenkkipönö a´la Bali. Tämä Ruuarr, kuten häntä kutsun ääntelytaitojensa mukaisesti, on muuten varsinainen tilannebongari. Se katsoo yliajavat lentokoneet otsa miettivässä rypyssä, pysähtyy tuijottamaan pitkään ja hartaasti ruusun kukassa puuhailevaa pörriäistä, kuulee vähän väliä kaislikosta suhinaa ja yrittää selvittää äänen lähdettä. Uutuutena ovat nyt linnut; harakka, västäräkki tai ihan mikä vaan kelpaa - sitä on tuijotettava ja yritettävä saada se lentoon joko tuijottamalla tai tekemällä valehyökkäys.
Ylläolevassa kuvassa on menossa västäräkin tuijotus.

Balin lempipaikka. Tässä hän maata retkottaa päivät pitkät välillä asentoa vaihdellen. Aikoinaan Lelu otti kovasti aurinkoa, mutta kyllä Ruuarr ylittää Lelun auringonottoajat kirkkaasti!

Päivän lenkkisaldo 7.0 km.

Lenkillä 5.7.2013

 Pakollinen Balin lenkkipönö.

 Pihaidylli.

 Pojat pellolla.

Tämä ympärysmitaltaan ~ 700 metrinen pelto on Vanhan lahdentien varressa. Pistäydymme täällä usein ohikulkeissa. Koneella olivat tehneet oikein tepastelu-uran.

Bali on kielimiehiä. Norjan lisäksi taittuu nyt myös Suomi. "Bali EI" - ja hyvin uskoo!

 Nurmikon tutkintaa Balin tapaan.

 Jösses, sanoi Bali ja peruutti oitis takaisin pientareelle!

Sensijaan Hupi lähti rohkeasti kahlaamaan.

Päivän lenkkisaldo 6.0 km.

Mikkeli NAT 6.7.2013 - Rosee goes BIG-1!

Beautiful "Rosee", C'mere Milwaukee (Ch Twyborn Philadelphia x Ch C'mere Icy

Crystal) was shown today at Mikkeli NAT.

Breed judge Iren Naarits (37 Whippets shown) and for group Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.

Rosee took her 2nd CC, was BOB and finally BIG-1!
Way to go girls!

My heartfelt congratulations to her owners Kirsi & Pia Mannila!

Lenkillä 2.7.2013

Canon on taas hieman temppuillut, joten annoin sille raitisilmahoitoa tiistaisella käppäilyllä;

 Toinen tuli oikealta ja toinen vasemmalta, joten Kenzola seisoo.

 Kas näin.

 Bali kuulee mitä ilmeisimmin Finnairin suihkukoneen ääniä?

 Ruusuduo.

 Yksinkertainen, hyvä oivallus. Entinen copywriter tykkää.

Kana on surruuttanut Balille oman pöllöpannan. Jokohan se Kana alkaisi kohta muistaa, että Kenzola ei halua heijastinnauhaa kurraan ja tehosteraita pitää olla!

Pienenpienet taimet ovat alkaneet suorastaan kukoistaa. Liki päivittäin on saanut näille vettä kantaa.

Mitenkäs on lenkkistatistiikan laita? 7.4 km taittui tälle tiistaita. Ihan huippulukemissa emme mene, koska Bali on rajoittanut kovinta lenkkeilytahtiamme. Tätä kirjoittaessa on taivallettu 863.9 km. Katselin kyllä eilen lenkkikenkiä, että alkaa melkoisesti kulumaa pohjissa olla...
Kesän ensimmäiset hiekanmurut on kaivettu Hupin tassunpohjista, onneksi kaikki saatiin pois ja lenkkeily jatkukoon!

Tunnetko tyypin? - We are all humans.

Allekirjoittanut on viettänyt sangen koirapitoisen viikonlopun kehissä - ilman omia koiria.

Eilen lauantaina istuin kehäsihteerinä ja sain ilokseni tuomariksi itseni kaltaisen, hyvin puheliaan australialaisen. Hän tykkäsi kommentoida koiria ja arvosteluja ihan "itsekseen", ilman, että olin mitenkään pyytänyt tai edes toivonut moista.

Jo päivän aluksi puitiin omat rodut ja kertoessani, että olen whippet-ihminen, hän alkoi kertoa omasta mielityypistään rodussa. Keskustelun kuluessa hän kertoi vuolaasti arvostelemisesta ja siitä, että "Joskus sitä itsekin ihmettelee, mitä on oikein tullut tehtyä" ja jatkoi vapauttavalla lauseella: "We are all humans".

Olimme samaa mieltä siitä, että eräässä rodussa vapaat, ulottuvat takaliikkeet olivat "kortilla". 
Toisessa rodussa taasen oli hauskaa kuulla, kuinka erään yksilön kohdalla tuomari heti totesi: "This is going to win today". Taisimme olla siinä kohtaa junnunartuissa. Kieltämättä koira - yhtään rotumääritelmää tuntematta - oli täynnä laatua ja tasapainoa. Ja niinhän siitä sitten tuli ROP.

Nauratin tuomaria lounas- ja kahvilippujen kohdalla. Ne olivat postimerkkiäkin pienemmät. Totesin, että "In Finland we have so few trees".

Harmi sinänsä - hyvä näyttelyttäjien kannalta, toki - arvostelut olivat niin pitkiä ja monisanaisia, että kymmeniä koiria meni vallan "ohi". Ei niitä ehdi katsoa, kun kynä sauhuaa. Tuomari oikein erikseen sanoi, että "They have paid so much", joten hän halusi arvostella koirat sangen monipuolisesti ja -sanaisesti.
Ehtiikö siinä pyörittäväkään juuri koiriin keskittymään, kun lippulappua on sinne ja tänne täytettävänä. Päivän päätteeksi virheitä ei onneksi löytynyt kumpaisenkaan kirjanpidosta, joten siltä osin täydellinen päivä.

Sain kuulla selityksen sille, miksi "coming and going" -liikkeet ovat englantilaisille tuomareille niin tärkeät: kehät ovat todella pieniä ja koiria yleensä hyvin paljon. Tilaa ei juuri ole liikuttaa niitä ja siksi usein koiria vain liikutellaan mennen tullen; em. liikkeet painottuvat. Tuomari myös kertoi, että Englannissa rodun tuomariksi voi tulla esimerkiksi arvostelemalla "vain" tietyn määrän rotua. Vaikkapa 100 dalmatialaisen jälkeen -riippumatta siitä, miten rodun on tehnyt - saa ko. rodun täydet arvosteluoikeudet.
Hän tunsi suomalaisen tuomarietiikan hyvin ja kehui koulutustamme. Kun päivän päätteeksi kerroin yrittäväni tuomarikurssille ja silmätestin kakkososion rotuna olevan dalmatialaisen, hän intoutui vuolaaseen selitykseen, josta päällimmäisenä mieleen jäivät "long lines" ja "fluent mover".
Samainen tuomari "kauhisteli" turpeita ja turhan vahvoja (nyky)vinttikoiria; whippet ja greyhound etunenässä, ja toivoi niille vinttikoiramaisuutta kurveineen ja pitkine linjoineen.

Vinttikoirista dalmatialaiseen.
Olin sopinut kehänlaitatreffit muutamien kurssilaisten kanssa tälle päivää Tuusulaan. Kouluttajana ja rodun saloihin tutustuttajana toimi Matti Luoso. Lukuisat - pilkulliset - kysymykset alkoivat heti sinkoilla. Kuka kurssilaisista tuijotti vaaleita silmiä, kuka pilkkujen muotoa ja ryhmittymistä. Puitiin myös etuosia, ja jälleen kerran sidottuja (!) takaliikkeitä. Itse huomasin melkolailla heti tuijottavani tasapainoa seistessä - mikä sitten heti kostautuikin, koska Matti koiria melko hyvin tunsi; Katso miten se liikkuu! Moni seistessä tasapainoinen ja tyypikäs koira "antoikin" itsestään sangen vähän liikkeessä. Kohtuullisen terverakenteinen koirakaan ei vain kyennyt ulottuvaan ja vaivattomaan liikkeeseen; usein juuri takapotku jäi alle ja takaliike oli siksi sangen töpöttävää.

Tunnetko tyypin?
Koirasilmätestin kakkososiossa meidän tulisi sijoittaa 5 dalmatialaista tyypin, rakenteen ja liikkeiden mukaan paremmuusjärjestykseen. Tänään näimme hieman etumatalia, hieman takakorkeita ja hieman raskaita tyyppejä muiden muassa. Joku oli junioriksi jo turhan massava, toinen avoimeen luokkaan liian ilmava ja kevyt. Tasapaino erottuu - mutta erottuuko se aina selvästi? Vai tarvitaanko 3 juoksukierrosta, riittääkö yksi? Näetkö juuri siitä kohdasta kehää, missä istut, parhaiten? Kiinnitätkö liiaksi huomiota vaaleisiin silmiin, pilkkujen liialliseen yhteneväisyyteen, liian syvään rintakehään vaiko hieman kevyeen luustoon? Tulisiko katsoa kokonaisuutta seistessä, täydellistä pään muotoa vaiko etuosan puutteita? Onko polvikulma tarpeeksi vahva ja hyvä?

Mistä se tyyppi muodostuu?
Tietenkin kaikesta edellä kirjoitetusta, mutta omalta kohdaltani on jälleen sanottava, että koiran ollessa edessäni, saatoin kiinnittää huomiota "vain" polvikulmaan, reiden leveyteen tai alalinjaan. Toki pyrin katsomaan niitä kaikkia yhdessä, mutta KYLMÄ totuus on se, että "we are all humans"; tyyppi aukeaa vain rotua tuntemalla ja sitä seuraamalla. Ei 30:n dalmatialaisen katsominen sitä ihan heti avaa.

Jo tuomarikokelaalta vaaditaan paljon.
Tämän asian kanssa painin päivittäin. En paljon valehtele, kun sanon, että basenjin rotutyypin tunnistamiseen ja ymmärtämiseen minulta meni kuusi vuotta. Whippet aukeni ehkä jotakuinkin samassa ajassa. Greyhound on mennyt "siinä sivussa"; haen rodusta paljon samaa kuin whippeteistä; kurveja ja tyyliä.
Nyt meiltä odotetaan, että dalmis sisäistyy parissa kuukaudessa. Vaikka olenkin omistanut yhden pilkkunokan, ei se kyllä auta yhtään. Ja jos tänään näinkin "seistessä tasapainoa", kyllä Matilta tuli heti kuitti: "Katso, kun se liikkuu" ja "Katso kotona vielä videot". Seistessä näyttävä koira ei enää liikkeessä puhuttelekaan.
Tänään juurikin olin tunnistamaisillani sen oikean tyypin, vahvuuden ja mittasuhteet, mutta se koira, jonka luulin olevan oikeaa tyyppiä ja sitä mitä haetaan, ei ollutkaan sitä liikkeessä.

En katsonut pilkkuja, en silmiä, en pigmenttiä, en hakenut särmiötäkään, yritin hakea oikeata tyyppiä ja vahvuutta. Mutta: "Katso, kun se lähtee liikkeelle. Älä sitä kuvaa, kuvaa tota" -kaikuu korvissani. Tunnistatko oikean tyypin ja poimit yhden kehäkierroksen aikana sieltä parhaan liikkujan?

Päivän palaute?
Ihan hyviä kysymyksiä kysyit. Ja minua tietenkin lohduttaa se, että olen kuullut koulutuspalautetta jo valmistuneista tuomareista, jotka kysyvät "ihan samalla tavalla" rodun koulutustilaisuuksissa; "Onko toi vähän? Siis voiko olla noin? Käykö tuommoinen? Onko sillä hieman?"
Näytteilleasettajat odottavat/toivovat paljon tuomareilta. Tänään aiheellinen kysymys oli "näetkö koiran pilkuilta"? Nähdä kokonaisuus, yksityiskohdat ja mahdollisten virheiden läpi. Siinäpä combo.
Ei ole täydellistä koiraa, tuskin on täydellistä tuomariakaan?


Christel Abborre kirjoitti Facebookissa tänään:
Muista...
Että kykenet enempään kuin olosuhteistasi voisi päätellä.
Että olet pelkojasi suurempi.
Että olet menneisyyttäsi vahvempi.

On erilaisia tapoja katsoa koiraa. 
Suomalainen tuomarikoulutus tunnetaan maailmalla, meillä ei "coming and going" riitä. Se, kuka meistä vastaa parhaiten kaikkiin vaatimuksiin jää nähtäväksi. Tunnenko -tunnistanko- tyypin - ja osaanko nähdä ja kuvata sen oikein? Sanovat, että koirasilmää joko on tai ei ole. Uskallan olla hieman eri mieltä. On ERILAISIA tapoja katsoa koiraa. Kuka katsoo kokonaisuutta, kuka yksityiskohtia. Joku hienosti molempia. Jokatapauksessa meillä jokaisella kokelaalla on oma, persoonallinen selkäreppu selässä, josta ammennamme näkemyksemme. Voimme YRITTÄÄ nähdä sitä, mitä toivotaan ja halutaan, mutta vaikka emme näkisikään TOIVOTTUA näemme kukin omalla, persoonallisella tavallamme koiran ja sen tyypin. Koettua ja elettyä ei kukaan voi meiltä viedä, ei ehkä kyseenalaistaakaan? Se, onko se oikein tai juuri sitä mitä halutaan, jää nähtäväksi.

We are all humans.

kuvituskuva Tuusula NAT - omasta 1g kansiosta