Loiskiss!

Enkut jyräävät.
Ne juosta kirmaavat radoilla, maastossa, autoilevat, piipahtavat ulkomailla tämän tästä, juoksevat metsissä ja neulaspoluilla, pärskivät rantavedessä, noutavat vesileluja, frisbeetä ja ajavat tassuviehettä. Ne ovat arkihauskoja ja arkimyönteisiä. Valmiina kaikkeen. 

Ei Bali eikä Huimakaan jää pekkaa pahemmaksi.
Mutta Huimaa en enää vanhemmiten uskaltaisi ryskäyttää metsässä saati lampimaisemassa ja Bali on sen verran totinen, että liekö juoksisi lammelta suoraan takaisin parkkipaikalle, autoon. Huima ja Bali eivät ehkä ole "arkihauskoja", mutta kovin mukavia arjessa ne ovat nekin. Vanhemman koiran kanssa arki ylipäätään tulee lupsakammaksi ja tuntuu, että koirakin kokee elonsa rutiinien parissa rennoimmaksi. 

Isoja laumoja koko aikuisikäni pitäneenä ja "hallinneena" on joutunut kehittämään pelisilmää kullekin yksilölle, laumalle ja tilanteelle.
Miten sitä koirauran alkutaipaleella tulikin vekkiä ja porot nokkaan-tilanteita. Nyt pyrkii hahmottamaan parhaat juoksukokoonpanot ja metsäilymeiningit kunkin yksilön ja parivaljakon kanssa ihan eri tavalla. Ja kokemuksella.

Hahmotuksesta äksöniin, kas tässä vesileikkejä osa 237. 

Bailey ja Maui vääntämässä vesilelusta. Oiva kaksikko, tämä.

Samui ja Maui vesilelua metsästämässä. Toimiva combo tämäkin!

Pientä vääntöä, kuten kuuluu. Mustikan ja Mirrin jostain outlet-korista kaivettu ankkuri tarjoaa sopivasti "ulokkeita" kahteen kitaan. 

Samppalinna lentää ja liitää. Maalla ja vedessä. 

Maui ja Bailey. Fantastinen fawnikaksikko.

Tässä Bailey jää odottamaan Mauin ja Samuin noutoa. Mitä sitä suotta sukeltamaan, kun hakunilalainen kaksikko hoitaa homman.

Sattuipa sopivasti kuvaan plumpsahdus.

Tällaista tämä whippetien vesiriemu on.

Nyt heitit aavistuksen liian kauas. Ei pysty.

Mahtavaa kesäkivaa Tarun Neulaspolkuopas Oy:n järjestämänä. Just for Maui & Samui.

Muistakaa nauttia YHDESSÄ wipattimiinienne kanssa! Kesä on vain kerran vuodessa. Ja talvella lammet ovat jäässä. 

 

Nyt uidaan!

Neulaspolkuopas on johdattanut meitä nyt useamman kerran lempeiden lampien ääreen. Maui ja Samui ovat saaneet nauttia täysin kirsunsiemauksin veteen molskahtelusta ja vesiriemua onkin riittänyt.

Pidemmittä puheitta ihanan kesäisiin ja kosteisiin kuviin, jotka ovat tällä kertaa viikon vanhoja. 

Enpäs päässytkään suoraan kuviin. 

Luulitteko, että se on minulle noin helppoa mennä suoraan asiaan, ehei. Pitää länkättää uudesta puhelimesta. Honor ei jaksanut kuvata enää juurikaan. Objektiivi sahasi, jos kamera suostui ylipäätään aukeamaan. Harmi, sillä Honor oli muuten oikein soiva peli. Neljä käyttövuotta nujersi sen. Oli haettava Elisalta tarjouspuhelin, OnePlus, johon ei tietenkään kuulunut "vanhan luurin sisällön vientiä uuteen". Onneksi neulaspolkuopas on myös kokenut puhelinten käsittelijä. Niks, naks, plim, plom ja naps. Ja siinä sitä on kuulkaa äksöniä, kun nakkelet vesilelua pojille, kuvaat samalla ja yrität pysyä kohtalaisen hiekattomana ja kuivana itse.

Mutta mitäpä sitä ei lasten riemun eteen tekisi. Siispä nyt niihin kuviin:

Mustikassa ja Mirrissä ei ollut viimekesänä vesilelulaarissa enää jäljellä kuin punainen ankkuri. Se onkin osoittautunut Mauia - ja Samppalinnaakin - kiinnostavaksi vesileluksi. Punainenkin kun on, niin erottuu hyvin nurmikosta, jonne Samui sen aina ystävällisesti vedestä kiikuttaa. Otettuaan sen ensin Mauin suusta.

Vedessä on myös mukava tuumailla ja tiirailla. Juuri kun edellisen kuvan yhteydessä kehuin, kuinka kiinnostava se ankkuri on.

No nyt. Neulaspolkuoppaalla on kunnon orange patukka, mutta Samuin mielenkiinto on kuin onkin ankkurissa.

Mauin vesillesyöksy. 

Nyt on säpinää. Maui ja Meme kohti patukkaa ja Bailey on valmiina vastaanottamaan Sampan noutamaa ankkuria.

Ja sitten väännetään. Siitä punaisesta ankkurista.

Niin parasta. Melkein tekisi mieli mennä heti uudelleen. Ja ehkä lillua itsekin tuolla. 

Samui on juuri tällainen. Aina menossa. Joskus myös tulossa. Tässä koirassa asuu elämänilo. Sitä on ilo seurata. 

Pelto tai lampi, meno on samannäköistä.

 
Joko kehaisin, kuinka ihana rotu whippet on? Ja kaikki rodun yksilöt? Ihanan hauskoja, erilaisia, persoonallisia. Kaikkine yksilöllisine tapoineen.  
 

Kesällä kerran. Kiitollisena.

Kyllä se kuulkaa on niin, että elämä on ihmisen parasta aikaa.
Vielä kun siihen elämöimiseen liittää whippetin mukaan, niin avot, ollaan parhauden äärellä. Taas on saanut miettiä ihan arjen keskellä, että on se vaan mukavaa, kun koirat rytmittävät päivää ja niiden kanssa ja mukana saa tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa.

Juuri yksi päivä taas fundeerasin, että mikä TAPAHTUMAketju lähtikään liikkeelle (ketju)tupakointini lopettamisesta. Lähdin Balin kanssa valloittamaan maailmaa ja Baltian valloitus oli yhtä sukseeta. Kuka niitä vara-Cacibeja enää muistelee, kun lopulta mentiin maaliin ja komeasti. Enkä enää edes muista (!) kaikkia Balin titteleitä. Ihan CH-kirjainyhdistelmällä mennään. Jotenkin se matkalla olo oli tässäkin tärkeintä. Se että mentiin ja tehtiin yhdessä. Oltiin kainalokkain nuhjuisissa hotelleissa ja hämmästeltiin "ladies, no reserve today" -tuomaritätejä. Syötiin macaronseja kaikissa sateenkaaren väreissä ja ulkoiltiin uppo-oudoissa paikoissa. Yhdessä. Together. 

Sittemmin laumaan on liittynyt pari enkkupoikaa, ja taas on traveelattu siellä ja täällä.
Maailman kärsivällisin neulaspolkuopas, Taru nimeltään, ulkoiluttaa meitä melko säännöllisestikin vehmaisissa neulasmetsissä. Siellä sitä on hyttystä, punkkia, grillihiiliä, makkarakääreitä - ja ajoittain ihmisen kakkaakin (!) - mutta uskaliaasti ulkoilemme ja metsäsuo-osioilla uitamme myös kenkiämme ja sukkiamme. 

Mitä me muuten tekisimme?
Pyyhkisimme kotona pölyjä? Haravoisimme pihaa ja mankeloisimme. Pesisimme roskiskaappia ja hinkkaisimme mikroa puhtaaksi.
Uhhh. Kyllä se sukkien uittaminen sittenkin siellä metsäsuolla - yhdessä koirien kanssa - pesee mennen tullen kaiken. Arkiaktiviteettia ihan parhaimmillaan. Jo SE, että näkee, kuinka KIVAA koirilla on, saa aikaan jonkinasteisen oksitosiiniryöpyn ja yhtäkkiä ihan kaikki on lupsakkaa ja suorastaan ihanaa. Olen lapseton, mutta voisin kuvitella, että äityliinit ja isukit kokevat samaa euforiaa kiikuttaessaan lapsoset pomppimaan trampoliinilla ja ryömimään pallomeressä. 

Miten kaikki onkaan koirien kanssa moninverroin hauskempaa.
Omat enkkuni eivät niinkään ui, mutta pärskivät vettä senkin edestä. Maui kyllä noutaa vesileluja, jos ne eivät ole LIIAN pitkällä. Samui on kunnostautunut enemmälti ns. metsäryskäämisessä ja se päästelee menemään semmoista tahtia mustikanvarpujen ja puunjuurien seassa, että heikompaa voisi heikottaa. 

Mitä vanhemmaksi tulen - huomaan - olen sitä hurmioituneempi nelijalkaisistani.
Kaikista niiden yksilöllisistä tavoista, joka ikisestä kummallisuudesta ja joskus mystisistäkin eteen tulevista AIJAA, se teki tolleen - tilanteista. Yhtäkaikki, jokainen päivä olen KIITOLLINEN siitä, mitä olen koirissani ja koiriltani saanut. Sillä sitä on paljon. Katsokaa nyt itse.

Taru ja enkut; Bailey ja Maui.

Vaihteeksi Samui noutaa, Maui on iskuetäisyydellä.

Enkkutrio; Crosscop All I Ever Wanted, Jothryn Alluring Traits ja Collooney Poker Player. 

Maui, Bailey ja Samui.

Vesimenoa tänään 5.6.2021

Enkkutrio vauhdissa

Maui noutaa - Bailey on valmiina asemissa

Välillä Maui viipyilee viuhkahäntineen rantavedessä.

Voiko tällaisen näyn edessä muuta kuin SULAA. Ei voi.

Lopuksi namitettiin. Taru jaksaa ihmetellä Samuita, jolle ei kelpaa kuin Mini-Frolic. Kuitenkin mukana tuijottamassa kun kaikki muutkin.

Jossain TV:n ohjelmassa puhuttiin taas siitä AVAAMISESTA, eli AVAA itsesi tälle kaikelle ihanuudelle; koirillesi, niiden tavoille, metsäsamoilulle, uittamiselle, kaikelle. Anna mennä, elä ja koe, YHDESSÄ. Hanki oma metsäopas kuten minä ja päästä koirasi ja aistisi valloilleen - avaudu, antaudu ja anna aistiesi tulla yhdeksi koirasi kanssa. 

Sillä mikään ei ole parempaa kuin elämä yhdessä whippetin kanssa. Kokeile vaikka.