29.10.2015

Luxi mukana Eukanuba-testauksessa!

Kenzolan pojista Luxilla oli ilo päästä mukaan Hopottajien Eukanuba Daily Care -kampanjaan. 

Luxi kastroitiin kiveskasvaimen takia 15.5. ja niinhän siinä kävi, että pojassa muuttui kaikki; luonne ja ulkoinen olemus! Luxista tuli kainaloinen - mitä se ei ole aiemmin ollut - ja se on myös huomattavan paljon seurallisempi ja kontaktihakuisempi. Ruoan suhteen tapahtui se, mistä eläinlääkäri meitä varoitteli, painoa alkoi kertyä vaivihkaa.
Lenkit ovat samat edelleen koko Kenzolalle - pienin muutoksin. Joskus lähden pitkän aamulenkin päälle vielä pitkälle iltalenkillekin ja silloin Viri ja Luxi-kaverikoira jäävät kotiin. Muuten mennään samalla kokoonpanolla.

Mutta. Kun hormonitoiminta vaimenee, se vaimenee.
No, tässä tapauksessa testosteronia nyt ei vaan enää erity. Luxista tuli pullukka.
TOISAALTA pieni pullukkaisuus kyllä pukee Luxia. Luxi on nimittäin aina ollut melko kuivakka, litteä ja kapea, joten pieni pullavuus ei ole sille pahitteeksi. Kun leikkauksesta oli kulunut reilut neljä kuukautta, tilanne oli kuitenkin tämä:

jollet tietäisi whippetiksi, tunnistaisitko rodun? Melko tasapaksua vyötäröosastoa etten sanoisi. Otetaan tähän nyt kuitenkin vielä sivuprofiilikuvakin, ettei katsojia niin kovin hirvittäisi:

Tästä lähdettiin liikkeelle lokakuun alussa ja Eukanuba Daily Care Overweight/Sterilized-ruokakokeilun alkaessa.

Eukanuba-testaus sopi siis meille, Luxille, kuin kirsu päähän. 
Ruokaa on tätä kirjoittaessa vielä reilusti jäljellä mutta testaus on sujunut positiivisissa merkeissä.
Ruoka on "höttöisen näköistä", vaaleaa, kevyttä kouralla sitä annostellessa - ja mikä tärkeintä; Luxille maistuu! Ei mitään kirsun nirpistelyä, ruoan vierastamista, ei mitään. Päinvastoin. Ulosteet ovat tiivistä ja tummaa sikaria, vatsa on pysynyt kunnossa koko testirupeaman ajan. Voi olla, että kuvittelen, mutta Luxin kikkarat eivät edes "haise" niin kuin kikkarat nyt pahimmillaan voivat...

Tervehdin ilolla koirille personoituja ruokia.
Jollei nyt liian hankalaksi mene. Kenzolassa itseasiassa tällä hetkellä kaksi laumasta (Viri + Huima) syövät "basicruokaa" (RC+Brit), ja kaksi (Hupi + Bali) lammasriisiä (Pro Pac) ja Luxi ainokaisena tätä Eukanuban Sterilized-ruokaa.
Tulen luultavasti jatkamaan Eukanuban syöttämistä Luxille. Jos se vain löytyy sen nettikaupan valikoimista, mitä käytän.
Koiranruoka on melko kilpailtu ala ja joskus tuntuu, että sen sisällä kuohuu liikaa. Tehdään diilejä ja sopimuksia ketjujen kanssa, on yksinoikeusmyyntiä ja sitä ja tätä kuluttajaa "hämmentävää". Yksi kauppa myy näitä merkkejä ja toinen kauppa toisia. Onko merkkejä ja ruokia ja laatuja jo liikaa? En ole koskaan "vannonut" jonkun tietyn ruokamerkin tai -laadun nimeen, koska tietyssä merkissä pysyminen on yllä kuvaamani lailla tehty joskus hieman haasteelliseksi.
Kuitenkin jos ruoassa yhdistyvät minulle tärkeät kolme asiaa; laatu ja hinta JA sen sopivuus koiralle, niin olen valmis ainakin yrittämään merkkiuskollisuutta.

Summa summarum.
Eukanuba-kokeilu on siis sujunut positiivisesti ja pääasiahan on, että se maistuu Luxille, jolle sen pitikin maistua. Otan pian uusia kuvia Luxin muodoista ja sitten pääsemme tekemään vertailuja.

Kiitos Eukanuballe ja Hopottajille, että pääsimme mukaan!


Huomatkaa "vetoketju" pussin yläosassa! Loistava keksintö. 
Olen ottanut Luxille erilliseen astiaan kerralla n. viiden päivän ruokamäärän ja pussia on säilytetty eteisen vaatekaapissa - missä se on säilynyt tämän vetoketjun ansiosta siististi ja "hajuttomasti".

Lopuksi hieman dataa ruoasta:
proteiini 22% rasva 7,6%
Ruokaan on lisätty kalaöljyä - niin muodikasta nykyään ja hyväätekevä vaikutuksiltaan sekä L-karnitiinia jonka on tutkittu vähentävän kehon rasvaa.

Lisätietoja tuotteesta: Severa
Kampanjasivu: www.hopottajat.fi/eukanubadailycare
#eukkis

26.10.2015

11 vuotta Hupia!

Ihan mahtavaa 11-vee synttäriä Hupille, eli Puupille. 
Nomen est omen - sanotaan, eikä syyttä. Hupille annettu kutsumanimi osuu sille kuin kirsu päähän, sillä niin nauravainen, iloinen, leppoisa ja leikkisä on Puupi! Vuodesta toiseen.
Siispä iloista syntymäpäivää - Happy Birthday Hupi  The Most Beautiful Whippet - on your 11th birthday.

Aamulla lähti Picjoken kanssa vähän lapasesta, mikä nyt ei varmasti yllätä ketään.









toivovat Anita, Viri, Huima, Luxi ja Bali! ja Picjoke

17.10.2015

Ääripäästä toiseen. Oletko koulutuksen suhteen vinkkiviidakossa?

Ei se mitään. Aika moni on.
Erehdypä keskustelupalstalle, jossa puidaan koulutusmetodeja. Kyyti oli aika hurjaa viimeyönä, kun sellaiseen keskusteluun menin ja eksyin. Vanhaa ihan hirvitti.
Eniten minua häiritsi se, että keskustelu meni aika nopeasti veitsien kalisteluksi ja siihen ikiaikaiseen suohon, jossa vastakkain oli johtaja ja lihapullakuiskaaja.
Ehkä tämä on koirankoulutuksessakin muotia, että tunnustetaan ääripäitä? Sellaiset keskitien kulkijat ovat liian mauttomia ja hajuttomia - edes osallistuakseen keskusteluun.

On varmasti totta, että uusia koirankouluttajia ja HaukkuHelp -firmoja puhkeaa kuin sieniä sateella. 
"Meillä koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen" ja sitten sinne viedään (karrikoitu esimerkki) koira, joka on purrut omistajaansa kuusi kertaa. Ymmärtääkseni monen koiran kanssa mennään sinne aika ÄÄRIpäähän, ennen kuin apua haetaan. Ensin on iloisesti naurettu, kun meidän Rekku niin söpösti haukkuu ohi meneviä polkupyöriä ja tottakai se nyt postimiestä puree pohkeeseen, koska postimies on hiusrajaan asti tatuoitu ja minäkin pelkään sitä jnejne. lässytystä ja koiran käytöksen selittelyä.

Koirankouluttajat ja RekkuRatkaisu -firmat ovat hieno idea, mutta harvalla heistä on todellisuudessa aikaa pureutua ja syventyä kulloisenkin metsässä kasvaneen Penin tapaukseen useiksi kuukausiksi. Tai olisi, mutta onko omistajalla resursseja ja rahaa maksaa kenties 10 käyntiä ensihätään, kun ensin käydään Penin lapsuus läpi ja sitten puidaan kolme tuntia sitä, että miksi pyörä on sille mörkö? Varsinkin kun harva koiranomistaja osaa oikeasti lukea (!!!) koiraansa tai selittää sen vinksahtaneita käytöstapoja, että mistä kaikki oikein alkoikaan?
Ja vielä; jos ongelma on kehittynyt vaikkapa kolme vuotta, niin ei sitä nyt ihan parilla koulutuskerralla pois kitketä.
Voi myös unohtua kertoa vastaanotolla, että on muutettu seitsemän kertaa, laumassa on käynyt kahdeksan rescuekoiraa, isäntäkin on vaihtunut kolmasti ja jokaisella oli erilainen tapa suhtautua koiraan. Yksi saattoi vähän potkaistakin, vaikkakin vahingossa, toinen ylenkatsoi ja kolmannelle Peni oli ilmaa. Miten on muiden perherutiinien laita? Onko niitä? Käydäänkö koiran kanssa edes kunnon lenkeillä? Onko sitä sosiaalistettu ja niin edelleen. Ei ole välttämättä aina ihan helppo osata kertoa sitä koiran historiaa, kun ei olla oikein kosketuksissa itseenkään... Penin piti tulla lenkkikaveriksi ja olla turvana ja lasten leikeissä mukana opettamassa teletapeille vastuuta ja nyt se pissaa sisään eikä anna leikata kynsiä vaan puree ranteeseen. Miten tässä näin kävi?

Ongelmat ovat usein monisyisiä ja ratkaisujen odotetaan olevan yksinkertaisia. 
Todella harva koiranomistaja jaksaa paneutua koiransa psyykeen ja/tai löytää siitä yhtymäkohtia menneisiin tai nykyisiin tapahtumiin. Valitettavasti koiranlukutaitoakaan ei usein osata, ei hallita. Koiraa inhimillistetään, paapotaan, lässytetään ja sen usein idioottimaista käytöstä selitetään parhain päin.

Voisi ajatella, että nykyään koirien jalostuskin on jossain määrin ääripääjalostusta. Monessa rodussa kolkutellaan jo viimeisen tuomion ovia ja jollei toimenpiteisiin ryhdytä, on rotuja, jotka ovat kuolemassa sukupuuttoon - ja syynä on ihminen. Niin, ja puhumattakaan siitä, että on rotuja, jotka ovat kuolemassa "omaan mahdottomuuteensa", ikävä kyllä. Mutta nämä eivät nyt liity käyttäytymiseen niinkään vaan ulkomuotoon. Kuitenkin kuten ihminen muokkaa ulkomuotoa, ihminen muokkaa myös käytöstä. Mutta sitä ei oikein mielletä niin?

Koira, rotu, käyttötarkoitus, käyttäytyminen - on monen asian summa.
Siksi on mielestäni hassua ja äärimmäisen mutkat suoriksi vedettyä yrittää "ratkaista" vetäminen kuonopannalla, yletön haukkuminen sitruunalla ja remmiräyhä selätyksellä. Tai lihapullalla. Vai oliko se "kuiskaamalla"? Ainiin, ja onhan meillä Amerikan maalla sihauttelijakin, nyt onkin myynnissä ihan sihautuspulloja. Jollei itse kehtaa sihautella. Minä kyllä kehtaan.

Minusta Kunnon Johtajuus ja Lihapullakuiskaus eivät tappele keskenään eikä toinen välttämättä sulje pois toista tai kumoa toista? Kunnon Johtajalla voi olla melkeinpä paremmat lihapullat (niitä saa nykyään aurajuustotäytteelläkin) ja Lihapullakuiskaajalla voi olla oikein tomerat otteet koiriinsa muuten?

Jos siis mietit koiraongelmasi tai ongelmakoirasi kanssa yhteydenottoa koirankouluttajaan tai Sörnäisten Seudun Susikoirakuiskaajiin - niin avoimin mielin. Luultavasti saat yhdestä paikasta yhtä mallia ja koulutusvinkkiä, toisesta toista ja kolmannesta kolmatta.
Tässä tämä onkin.

Mikään koirankoulutusSUUNTA tuskin on yksin oikea tai anna auvoa elämäänne. Luultavasti sen tekee
yhdistelmä, joka sopii juuri Sinun koirallesi. Tämän yhdistelmän löytäminen voi olla muutaman mutkan takana, mutta uskon, että matkallanne, mutkissa kulkiessanne, opitte yhdessä paljon. Ihan vaan kuuntelemalla toinen toisianne hitsaudutte hiljaa yhteen ja padot aukeavat. Taajuus, kumpaakin tyydyttävä toimintataajuus löytyy.

Haluaisin, että jokainen lukee keskustelupalstoja avoimin mielin, eikä hiljaa paheksu tai omi karrikoituja esimerkkejä; "selätystä", kuonokopan käyttäjää, lihapullakuiskaajaa. Hyvän johtajuuden vastakohta ei ole Lihapullakuiskaaja. Ne voivat kuulua ihan hyvin samaan lauseeseen. Ja persoonaan. Kummankaan ei pitäisi väheksyä toista tai irvailla toiselle?

Mitään tuloksia, missään, ei koskaan tule heti. Mitään taitoa ei opita viikossa.
Ei töissä, ei parisuhteessa, ei kakun koristelussa. Miksi koiran kanssa pitäisi? Ei ole oikotietä onneen, on vain yhdessä testattuja toimintamalleja, joista yksi tai kolme tai niiden yhdistelmä, sopii. Soisin, ettei yksikään koiranomistaja kumartaisi vain yhtä koulutusmetodia pyllistäen toiselle. Soisin, että johtajuuden korostamisessa olisi tilaa myös lässytykselle ja kukkahattutätienkin kasvatussuunta saisi kannatusta. Monella kukkahattutädillä nimittäin on tarkemman tarkastelun jälkeen aika vinhoja, vinkeitä ja monipuolisia, rohkeita persoonallisuuksia!

Lopuksi.
Muista, että koira on koira. Sillä on tietyt vietit ja vaistot, tietty perimä ja se imi kahdeksan ensimmäisen elinviikkonsa aikana hurjasti dataa kovalevylleen. On lopulta sinun tehtäväsi testata ja nähdä, onko esiasennettu Vista sittenkään paras yhteiseloanne ajatellen, pitääkö sinun päivittää ensin Windows 8 vai menettekö yhdessä suoraan kympin pariin. Hienoa, jos osaat itse, mutta ei ole häpeä pyytää apua ja vinkkejä osaavammilta. Kun etsit koulutusapua, ota selvää kouluttajien "käyttöjärjestelmistä" ja etsi sellainen, josta sinulla on esitietoa tai jonka ajattelet sopivan parhaiten koirallesi ja sinulle.
Ainiin, meillä muuten toimii ihan hyvin kana-Frolicin puolikas. Mutta se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi teillä. Ja heitä se ääripääajattelu roskikseen. Mustan ja valkoisen välissä on taas TÄSSÄKIN miljoona harmaan sävyä.


Pirrelle pamahti 12 vuotta plakkariin!

Kenzolan lokapojista oli Virin vuoro juhlia tänään syntymäpäiviään! 12 vuotis-sellaisia. Ihan hurjalta tuntuu, kun juuri eilenhän Jarmo sen sinisen froteepyyhkeen sisällä toimitti Messukeskuksen parkkipaikalle. Kahteentoista vuoteen on mahtunut paljon. Mahtavia, tapahtumarikkaita vuosia, ja nimenomaan rikkaita. 
Elämä Virin kanssa ON rikasta.



Paljon onnea sielukas, sympaattinen ja kultainen Viri,
toivottavat Anita, Hupi, Luxi, Huima ja Bali

8.10.2015

Elämää vanhenevan koiran kanssa - Viri eläinlääkärissä.

Virillä häämöttää 12-vuotissyntymäpäivä kovaa vauhtia. 
Olin pitkään pohtinut eläinlääkärikäyntiä Virin ajoittaisen ontuman takia. Minulla vain on hieman
huonoja kokemuksia näistä "ontumatutkimuksista" (en tiedä mitä koirani ovat olleet mieltä...).Lääkkeenä yleensä vain lepo, rasituksen välttäminen ja ehkä särkylääkitys. Ja olen käynyt ontumakoiriani näyttämässä myös ortopedeille ja "asiaan vihkiytyneille" joskin myös taviseläinlääkäreille.

Virin oikeanpuoleisen etutassun ranne "retkahti" noin kaksi vuotta sitten. 
Samoihin aikoihin lopetin Virin kanssa raskaamman lenkkeilyn, kuten myös irtipitämisen. Virillä on oikeastaan melkoinen traumatausta. Se on ollut aina kova päästelemään pelloilla, niityillä ja kentillä ja on aina juossut mielellään yksin. Varsinaisia törmäyksiä ei siten ole sattunut - viime keväänä kylläkin, tosin Viri itse oli kiinni... mutta ympäri on menty monet kerrat. Viri on myös loukannut varpaansa, se turposi ja nivel "kovettui" ja vamma myös kuvattiin. Ei murtumaa. On lennetty ja hypitty, ojien yli, aitojen läpi - sellaista sanoisinko melko aktiivisen koiran elämää. Ei se nyt ole ollut niin justiinsa jos ei ihan kuusimetrisen ojan yli ole päässyt. Viri on vain ravistanut mudat niskastaan ja jatkanut menoa.

Päättelin pari vuotta sitten ihan itse, että ranteen nivelsiteet ovat venyneet äärimmilleen ja ranne alkoi siksi antaa periksi. Mitään oireita tämä ei alkuun Virille aiheuttanut, silti usein teippasin rannetta antaakseni koiralle lisätukea askellukseen.

Maaliskuussa tänä vuonna sattui sitten se hieman ikävähkö episodi kun Viri oli hetkellisesti lenkillä irti ja ystävämme jänis osui sen näköpiiriin. 
Ranteet jarrunappuloineen olivat kovilla ja eittämättä KOKO koira ajoi äärirajoillaan. 11,5-vuotias whippet on kuitenkin edelleen whippet, aivan kuten 12- ja 13-vuotiaatkin, ei siinä mietitä kropan kestävyyttä tai ranteiden joustoa, kun on mentävä on mentävä.

Tämän ikävän episodin - mitä ikävää siinä oli, päinvastoin, tuumaa Viri - jälkeen, sen lisäksi että olen kuukausittain soimannut itseäni on Viri ikävä kyllä ajoittain ontunut oikeaa etujalkaansa. Alkusyksystä vaikutti että ontuma olisi hiukan lisääntynyt ja aloin puuhata eläinlääkäriaikaa. Jostain sain päähäni, että Virillä on nivelrikkoa ja pelkäsin sen kärsivän. Aloin nähdä vaikka mitä ikään liittyviä mörköjä Virin käytöksessä ja olla hyvin huolestunut sen kunnosta.
Kesän aikana Viri söi Yumovea - kolmitehoista koiran nivelvalmistetta ja en kuurin aikana ollutkaan huomaavinani Virin jalassa mitään kovin "dramaattista" ja usein mietin, että onko tuosta valmisteesta hyötyä vai ei. Käytössä olivat myös Nutrolin ja ruusunmarjajauhe - mitäpä sitä ei rakkaan lemmikkinsä hyväksi hankkisi ja kokeilisi.

© Karvakamut
Virin varpulit ja ranteet. Oikeanpuoleinen jalka hieman "kirrasi" röntgenpöydällä, siksi pari varvasta on pikkuisen mutkalla mutta siistiä on. Viri antoi myös hienosti väännellä ja käännellä itseään kuvauksen aikana, tietenkin. Mitään rauhoituksia ei tarvittu.

Yumove sisältää glukosamiinia, jonka sanotaan olevan nivelten täsmäapu. Sen on tutkittu ylläpitävän ja täydentävän koiran nivelrustoa. Valmisteen kondroiitti auttaa niveliä pysymään pidempään terveinä ja mangaani edistää kollageenin muodostumista rustoon, jänteisiin ja nivelsiteisiin.

Hyötyä oli ihan varmasti, sillä kun Yumove-purkki oli popsittu tyhjäksi ja kuurin päättymisestä alkoi olla n. 3-4 viikkoa, ontuma paheni. Voin siis lämpimästi suositella Yumove-valmistetta kaikille nivelvammoista kärsiville koirille.
linkki valmistajan sivuille: Podunk Oy

Piipahdimme tunnin verran Karvakamuissa 2.10. Pian tutkittavana ja Virin molemmat eturaajat kuvattiin (yksi kuvista yllä). Kuvat olivat ONNEKSI täysin puhtaat, eli Virillä EI ole nivelrikkoa. Sen nivelside on vain saanut osumaa ja tosiaan antanut periksi. Tätä kirjoittaessa BOT-rannetuki on matkalla ja vaihdamme päivittäiset teippaukset hieman järeämpään. Tosin eläinlääkäri piti käytössäni ollutta Fixomull/Hypafix -teippausta oikein pätevänä apukeinona.

Palaute oli taas todella kivaa. Koirat vanhenevat tietysti kovin yksilöllisesti ja jonkun 13-vuotiaan kanssa voi muitta mutkitta tehdä "samaa" kuin nuoremman koiran kanssa. Toinen 12-vuotias taas vaatii hieman erityisjärjestelyjä ja kuten Viri, näkee kovasti vaivaa kaivaakseen kuivamuonan seasta lihapalat ensin.. No, jokatapauksessa Virin kuntoa pidettiin ikä huomioiden erinomaisena. Virillä on edelleen komeat lihakset (kehui ell) ja hampaat kunnossa, lisäksi sen pumppuäänet kuulostivat "todella vahvoilta". Mikäpä sen mukavampaa palautetta.

On hyvä olla aika-ajoin huolissaan vanhenevasta koirakumppanistaan, mutta olisin voinut tietysti odottaa röntgenkuvien lausumat, ennen kuin alan piirtää piruja seinille. Ihanaa Viri, että olet olemassa ja vielä ihanampaa, että olet MINUN!

5.10.2015

Luxi 9 years!

Luxi, Monetblue, celebrates his 9th birthday today!
Happy Birthday Luxi!


Luxi juhlii tänään 9-vuotissyntymäpäiväänsä. 
Syntymäpäivän kunniaksi tepastettiin koleahkossa mutta aurinkoisessa säässä neljän kilometrin aamulenkki. Aamiaiseksi Luxi sai terveysruokaa Eukanubalta (steriloidun koiran kuivista) ja jälkiruoaksi kanafileellä höystetyn luun.

Aina iloista, positiivista ja lystikästä Luxia onnittelevat:
Anita, Viri-isi, Hupi, Huima ja Bali

Balin tuloskimaraa - lauantaina myös Hupia!

Tähän alkuun se vakio - blogi laahaa perässä, juttuja uupuu, yritän jossain vaiheessa päästä takaisin rytmiin - ja sitten perään; nyt mennään kuitenkin Balin ja Hupin mukana viimeaikaisiin kehiin.
Meillä on Balin kanssa ollut oikein kiva näyttelyputki. Se alkoi 14.6.; sateisesta Salon kehästä josta tuli viimeinen, valioitumiseen oikeuttava sertti. Sittemmin putki on jatkunut näin:
15.8. Kotka PU4, 23.8. Heinola PU2, 12.9. Porvoo PU3 ja eilen Hämeenlinna RY PU3. 
Mukava rivi katsella. Pisteitäkin on kertynyt 80, mutta vielä meillä ei ole ollut onnea ilmestyä listoille. Olemme olleet pisteinemme aina "jälkijunassa".

© Sinikka Morander

Lauantaina Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä oli kuitenkin kahdellakin tapaa erityisen hieno näyttelypäivä. Ei siis vain omien koirien puolesta vaan Balin siskonkin puolesta. Nimittäin Pendahr Vanity Fair ampaisi aina ROPiksi asti (+ ollen vielä RYP4!!) ja nappasi viimeisen serttinsä; nyt myös Muusa on FI MVA! Bali ja Muusa ovat pentueen 2. ja 3. valioitunut, veli Fender valioitui ensimmäisenä ja Spooky-sisko on tulossa kovaa vauhtia perässä; vain yksi sertti puuttuu Spookyltakin. Melkoinen pentue!

Balin arvostelu meni näin:
"Hyvän kokoinen. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä luusto. Rodunomainen pää. Tummat silmät. Kevyet ruusukorvat. Erinomainen ylälinja. Erinomaisesti kulmautunut. Liikkuu rodunomaisesti."
ERI/2 SA PU3

© Sinikka Morander

Olin vihdoin MUISTANUT ilmoittaa myös Hupi-veteraanin mukaan. 
Tämä rentoreiska otti tapansa mukaan näyttelypäivän leppoisasti ja keskittyi olennaiseen; syömiseen. Koska ihmiset eivät tajunneet antaa hänelle kuin pieniä suupaloja otti hän ohjat omiin käsiinsä ja työnsi tuttavallisesti päänsä lattialla näkemäänsä, avoimena olleeseen kassiin. Sieltä hän muitta mutkitta kaivoi KORVAPUUSTIN ja nakersi sen parempiin suihin. Tässä ei oikein kissaa ehtinyt sanoa, niin taitavasti ja nopeasti Hupi suoritti operaation. Kiitos vain Marja-Riitta - meitä kaikkia taisi asia lähinnä naurattaa.

Hämeenlinnan tuomari, Kristin Kerem oli Virosta ja mittaili useita koiria. Vähän siinä ehdin "pelätä" mitä hän Hupin koko komeudesta kommentoisi, mutta arvostelu on "laittaisiko kehyksiin seinälle" -materiaalia:
"11-vuotias. Erinomaisessa kunnossa oleva uros, jonka ikää ei näe mistään. Tummat silmät. Hampaat parhaassa mahdollisessa kunnossa. Erinomainen rintakehän syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut."
ERI/1 SA VSP-veteraani

Mitäpä tuohon enää lisäämään.

kuva: Emmi Merta by Huawei Honor6

ROP-veteraani Pipsqueak Gingernut ja VSP-veteraani Twyborn Philadelphia, Hupi. 


Isot kiitokset taas aina pirteälle, iloiselle, mukavalle, osaavalle ja oma-aloitteiselle matkaseuralle/assistentille, Emmille!