Olemme päässeet Hupi-tribuutissa jo vuoteen 2012 - taas mennään:
Kuvauksellinen Hupi. Aina vaan. Silmät auki ja silmät kiinni. Koirien Paparazzi-mallitoimiston
ykkösmalli.
Tämä se on Hupin bravuuri. Valkosipuliperunavuoka
siivotaan hurmiossa putipuhtaaksi ja kiiluvaksi. Voi nimittäin helposti mennä puolikin tuntia, kun hän ahkeroi.
Hupilla on erittäin tarkka kuulo. Se
kuulee läpi unen kun esimerkiksi margariinirasiaa tai jugurttipurkkia kaapii tyhjäksi. HUMPS, se
lentää paikalle silmät suurina; "tänne, kiitos" ja ottaa tyhjän margariinirasian suuhunsa ja kipittää nuolemaan rasian tyhjäksi viimeisimmästäkin margariinin kokkareesta.
Olemme joskus miettineet miten se VOI kuulla, että rasia on tyhjenemässä? Miten se erottaa "normaalin" margariinin rasiasta ottamisen ja tyhjenemisäänen?
Taitava ja
nokkela koira.
Tässä ollaankin sitten taas
maastoutumispuuhissa. Niityllä vehmaisalla. Sanoinko jo: kauniina.
Hupi tykkää
hyppiä pöydille. HUOM,
ei kotona, mutta ollessaan liikekannalla. Sitä on palkattu joskus kivelle hyppäämisestä tai koirapuistoissa penkille/pöydälle hyppäämisestä. Joten tässä se kokeilee onneaan;
katso kuinka taitava olen (taas), josko saisin snäkkedin?
Aiemmista Hupi-tribuuteista olettekin jo nähneet Hupin innostuksen
nuuhkia ja tutkailla erilaisia hyönteisiä. Herkällä koiralla on herkkä kirsu ympäristön suhteen. Tässä se on havainnut lenkkipolulla ystävämme sittisontiaisen jota se antaumuksella nuuhkii ja tutkii.
Tämä
upea kesäkuva kesäHupista on
Johanna Gustafssonin ottama.
Kas, omena. Kukas sen tähän asvaltille heitti, minäpä pistän sen
parempiin suihin.
Hieman
pureskelen ja kannan kuin suurta aarretta.
Olipas taas tapahtumarikas vuosi.
Tribuutteja on jäljellä enää neljä: 2013, 2014, 2015 ja 2016.
Huisia on ollut tämä matkanteko, kuinka paljon hupia Hupista on ollutkaan. Ja on edelleen! Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti